Halla-aho varoittaa Ruotsin mallin seurauksista: ”Arvatkaa, kuka ei voita?”

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) varoittaa kopioimasta Ruotsin ”työperäisen” maahanmuuttopolitiikan käytäntöjä Suomeen. Hän kirjoittaa asiasta Facebook-sivullaan, ruotsalaiseen Expressen-lehden artikkeliin viitaten.

Halla-ahon kommentti kokonaisuudessaan:

Päivän uutisissa rummutetaan syntyvyyden laskua ja sitä, miten yhteiskunnan rahoituspohja romahtaa. Väestökehitys toki on vakava kysymys, ja on syytä miettiä, miksi syntyvyys on ollut vapaassa pudotuksessa viime vuosikymmenenvaihteesta alkaen. On kuitenkin hyvin läpinäkyvää, että vauvakato on nyt käytävässä keskustelussa pelkkä keppihevonen maahanmuuton lisäämiseksi.

Expressen on julkaissut viime aikoina ansiokkaita analyysejä työperäisen maahanmuuton todellisuudesta Ruotsissa. Länsinaapurin kuulumisia kannattaa seurata tarkkaan, koska elinkeinoelämä (ja sen poliittiset jatkeet) ajavat kiimaisesti Ruotsin mallin kopioimista myös Suomeen.

Ensimmäinen huomio on se, että vaikka lähes kaikki puolueet Ruotsissa ovat omaksuneet huomattavasti aiempaa tiukemman linjan, huomio keskittyy lähes yksinomaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Työperäisen maahanmuuton ongelmat ovat kuitenkin pitkälle samanlaisia, mutta sitä ei kontrolloida juuri mitenkään.

Raja humanitaarisen ja työperäisen oleskeluluvan välillä hämärtyy. Kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija voi hakea työperäistä oleskelulupaa. Toisaalta työperäisellä oleskeluluvalla Ruotsiin saapunut henkilö voi hakea – ja usein hakeekin – turvapaikkaa. Tällaisten henkilöiden määrä on noussut sadoilla prosenteilla muutaman viime vuoden aikana.

Turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämistä on Ruotsissa tiukennettu, mutta työperäiset maahanmuuttajat on vapautettu toimeentuloedellytyksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pizza-Mehmed voi kutsua serkkunsa Ahmedin Irakista tai Afganistanista osa-aikaiseksi työntekijäksi 1300 euron kuukausipalkalla. Tämän jälkeen Ahmed voi kutsua Ruotsiin vaimonsa ja viisi lastaan.

Mehmed voittaa, koska hän saa halvan työntekijän. Ahmed perheineen voittaa, koska he pääsevät Ruotsiin ja kiinni sosiaaliturvaan. Työntekijöitä kehitysmaista rekrytoivat välitysfirmat voittavat. Arvatkaa, kuka ei voita? Pelkästään yhden lapsen koulunkäynti maksaa vuosittain yhteiskunnalle melkein Ahmedin vuotuisen bruttopalkan verran, muista kuluista puhumattakaan.

Tämänkaltaista mallia tullaan ajamaan Suomeenkin, siitä ei ole mitään epäilystä. Perusteluna on jotain sellaista kuin: ”Osaajia ei voida houkutella, elleivät he saa tuoda perheenjäseniä mukanaan.”

Viime vuonna Ruotsi myönsi yli 40 tuhatta ”työntekijän” oleskelulupaa. Näistä yli 40% annettiin itse asiassa perheenjäsenille perheenyhdistämisperusteella.

Yksi Expressenin mainitsema erityisilmiö ovat ”henkilökohtaiset avustajat”. Mainittu pizza-Mehmed tuo serkkunsa Ahmedin Ruotsiin. Ahmed tuo perheensä Ruotsiin. Jos yksi Ahmedin lapsista on vammainen, hänen vanhempansa voivat ryhtyä paikallisen Kelan rahoittamiksi henkilökohtaisiksi avustajiksi lapsilleen. Sen jälkeen pizza-Mehmed tuo uuden serkun Ruotsiin.

Ruotsissa työllisyysaste on paljon korkeampi kuin Suomessa. Halpatyövoiman maahanmuutolla kokonaistyöllisyysastetta voidaan kasvattaa hyvin tehokkaasti. Tällaiset maahanmuuttajat ovat määritelmänomaisesti lähes 100-prosenttisesti ”työllisiä”. Osa-aikaisina pizzanpaistajina, wolt-lähetteinä, henkilökohtaisina avustajina, hoitovapaalla, kotoutumiskoulutuksessa. Julkiselle taloudelle tällainen työllisyydennosto on tietenkin tuhoisaa.

Suomen punavihreällä hallituksella on kovat työllisyystavoitteet, ja kululisäykset on osittain sidottu työllisyystavoitteiden toteutumiseen. Koska halu kulujen lisäämiseen (ja oman äänestäjäkunnan tyytyväisenä pitämiseen) on hirmuinen, kiusaus nostaa nimellistä työllisyysastetta keinolla millä hyvänsä on myös kova.