Joutuuko ministeri Pekka Haavisto valtakunnanoikeuteen? – Näin se tapahtuisi

Itsenäisen Suomen historiassa valtakunnanoikeus on kutsuttu koolle vain neljä kertaa. Edellinen valtakunnanoikeudessa tuomittu ministeri oli Kauko Juhantalo, joka tuomittiin ehdolliseen vankeuteen lahjusten vaatimisesta.

Kymmenen kansanedustajaa jätti eilen perustuslaissa säädetyn mukaisen muistutuksen. Siinä pyydetään perustuslakivaliokuntaa tutkimaan ulkoministeri Pekka Haaviston toimien laillisuus al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten tai Suomesta sinne päätyneiden henkilöiden kotiuttamista koskevassa asiassa.

Muistutuksen allekirjoittaneet kansanedustajat ovat Mari Rantanen, Veijo Niemi, Jari Ronkainen, Jussi Wihonen, Tom Packalén, Heikki Vestman, Kalle Jokinen, Kari Tolvanen, Wille Rydman ja Sari Tanus.

Vaikka eduskunta on vetäytymässä joulutauolle, perustuslakivaliokunta kokoontuu jo tänä aamuna käsittelemään asiaa.

Valtakunnanoikeuden koolle kutsuminen on harvinaista

Käytännössä kysymys on nyt siitä, että Haavistoa yritetään saada valtakunnanoikeuteen. Valtakunnanoikeus on erityistuomioistuin, joka käsittelee vain laissa erikseen sille määrättyjä asioita.

Suomen perustuslain mukaan valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan valtioneuvoston jäsentä tai oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä tai korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa.

Valtakunnanoikeuden kokoonpanoon kuuluvat korkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhinta hovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta. Puheenjohtajan tulee kutsua valtakunnanoikeus koolle, kun päätös syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa on saapunut hänelle.

Syytettä valtakunnanoikeudessa ajaa valtakunnansyyttäjä. Valtakunnanoikeuden tuomio on aina lopullinen, eli siihen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Käytännössä valtakunnanoikeuden kutsuminen koolle on erittäin harvinaista. Itsenäisen Suomen historiassa näin on tapahtunut vain neljä kertaa vuosina 1933, 1953, 1961 ja 1993. Viimeisin valtakunnanoikeudessa tuomittu ministeri on Kauko Juhantalo, joka 1990-luvulla tuomittiin ehdolliseen vankeuteen lahjusten vaatimisesta.

Perustuslakivaliokunta esittää oikeudellisen arvion

Haaviston tapauksessa on kysymys perustuslain mukaisesta ministerivastuuasian vireillepanosta. Ministerivastuuasia voi perustuslain mukaan tulla vireille myös eräillä muilla tavoilla kuin kymmenen kansanedustajan muistutuksella.

Perustuslain mukaan ministeriä vastaan voidaan päättää nostaa syyte, jos ministeri tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Perustuslakivaliokunnan pitää nyt tutkia kymmenen kansanedustajan muistutuksessaan esittämä ministerin menettelyn lainvastaisuus ja esittää asiasta oikeudellinen arviointi. On syytä ymmärtää, että perustuslakivaliokunta tutkii Haaviston tapausta nimenomaan juridiikan viitekehyksessä, eikä kysymys liity ministerin luotettavuuden arviointiin, joka kuuluu poliittisen vastuun piiriin.

Valiokunta voi pyytää esitutkinnan suorittamista

Ministerivastuuasian tultua vireille perustuslakivaliokunnan on samalla varattava tutkinnan kohteena olevalle henkilölle, tässä tapauksessa Haavistolle tilaisuus antaa lausunto perustuslakivaliokunnalle tehdystä muistutuksesta.

Rikosprosessiin kuuluu aina esitutkintavaihe. Myös ministerivastuuasiassa voidaan suorittaa esitutkinta, jos perustuslakivaliokunta sen katsoo tarpeelliseksi. Esitutkinnan suorittaa valtakunnansyyttäjä perustuslakivaliokunnan erillisestä pyynnöstä.

Jos perustuslakivaliokunta päätyy katsomaan, että ministeriä vastaan on nostettava syyte, lopullisen päätöksen asiasta tekee eduskunta saatuaan perustuslakivaliokunnalta kannanoton valtioneuvoston jäsenen menettelyn lainvastaisuudesta.

Eduskunnan tulee ennen päätöstä syytteen nostamisesta varata ministerille tilaisuus selityksen antamiseen.