Kolumni: Vasemmiston kulissiratkaisujen sijaan kaikille samat säännöt

Politiikassa oppii, että pessimisti ei pety. Ihmisten laatimat suunnitelmat jäävät usein vajaiksi siitä, mitä tarvitaan tai mitä on toivottu. Joskus suunnitelma ei kanna, koska se on pohjannut virheellisiin käsityksiin. Politiikassa lisämausteensa tuo se, että poliitikon on pakko saada toimenpide näyttämään tärkeämmältä kuin se oikeasti on.

Ratkaisun kulissien pystyttäminen on helppoa. Kulissiratkaisu ei välttämättä hoida ongelmaa, jota varten se on suunniteltu, mutta siihen voi upota satoja tai tuhansia miljoonia yhteiskunnan varoja. Kulissiratkaisun suorien kustannusten lisäksi esimerkiksi menetetty talouskasvu tai kulissista aiheutuva yllättävä muiden menojen kasvu voi pilata tunnelman.

Suomalaisille tulisi halvemmaksi, jos kulissiratkaisut buuattaisiin jo suunnitteluvaiheessa pois toteutettavien listalta.

Maamme jakolinja on taloudessa

Maamme varsinainen jakolinja ei tällä hetkellä ole ilmastonmuutos eikä kokonaisturvallisuus. Pieniä vähemmistöjä lukuunottamatta enemmistö on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on totta, ihmisellä on siinä näppinsä pelissä, ja jotain olisi hyvä tehdä, mutta mahdottomia ei pidä yrittää. Turvallisuudesta kaikki tietävät, mitkä asiat ovat uhkia, ja että uhkiin pitää varautua niin siviilipuolella kuin sotilaallisesti sekä liittolaistemme perusteltuja vaatimuksia kunnioittaen.

Suomen jakolinja on talouspolitiikka, jota voisi perinteisen puoluepolitiikan mukaisesti kutsua oikeiston ja vasemmiston väliseksi kädenväännöksi.

Tämä kuva on valtiovarainministeriön julkaisema noin vuosi sitten. Kuvasta käy ilmi, että julkinen talous olisi ollut tasapainossa vuonna 2029, jos korko- ja turvallisuusmenot eivät olisi nousseet. Sekä korkojen nousu että turvallisuusmenojen kasvu ovat kaksi ehkä vähiten nykyhallituksesta johtuvia asioita. Venäjän uhka on todellinen ja se on torjuttava pelotteella, ja velkojen korot on maksettava tai uutta lainaa ei enää tipu.

Monet Orpon hallituksen taloustavoitteista jäävät toteutumatta. Velkasuhde ei vakaannu ja alijäämät pysyvät suurina. Orpon hallitus ei ole mahtanut mitään puolustus- ja korkomenojen kasvulle. Ei sille kyllä olisi mahtanut demaritkaan, vaikka muuta väittävät. Noin kymmenen miljardin euron vuotuinen sopeutusurakka on ensi vaalikaudella edessä riippumatta kansan mielipiteistä tai puolueiden toiveista.

Vasemman kulissi –  sopeutustarvetta pääsee karkuun verottamalla

Vasemman laidan kulissi on, että Suomea olisi mahdollista pyörittää viime vuosikymmenien kokoisella julkisella sektorilla, kunhan esimerkiksi yritystoiminnan verotusta kiristettäisiin. Vasemman laidan kulissiin kuuluu myös, että sosiaaliturva maksaa itsensä takaisin, kun ihmisillä olisi varaa kuluttaa enemmän.

Julkista taloutta voi tasapainottaa tasan kahdella tavalla, sillä EU:n talouskurisopimuksenkaan myötä mitään ”kasvu hoitaa”-ratkaisuja ei voi enää käyttää. Joko menoja leikkaamalla tai veroja korottamalla.

Vasemman laidan kulissiratkaisussa korotettaisiin jo valmiiksi Euroopan korkeinta tai lähes korkeinta veroastetta vielä korkeammaksi, ja tällä rahoitettaisiin Suomen taloutensa kokoon nähden Euroopan suurimman julkisen sektorin menot sektorin menot.

Oikeiston kulissi – sopeutustarvetta pääsee karkuun verottamalla vähemmän

Oikean laidan ratkaisu on, että veroasteella Guinnessin ennätystenkirjaan pyrkiminen on riskinen ratkaisu, ja siksi menojen kasvua on pyrittävä hillitsemään ja jopa kääntämään laskuun.

Kymmentä miljardia ei kuitenkaan tuosta vaan leikata budjetista. Iso osa budjetin menoista on sellaisia, että niitä ei voi leikata. Käytännössä leikkaustarve on niin suuri, että se on hyvin vaikeaa ja enemmistöhallituksien Suomessa käytännössä mahdotonta. Näin suuria leikkauksia täysin ilman veronkorotuksia tuskin tullaan näkemään.

Oikean laidan ratkaisussa kulissia onkin, että veroja alentamalla talouskasvu villiintyy niin paljon, että verokertymä voi jopa kasvaa.

Kuka vastustaa veropohjan laajentamista

Jos suomalaisen yrittäjän ja työntekijän katsotaan olevan jo riittävästi verotettu, katseen voi aina kääntää muualle. Monella toimialalla on merkittäviä verohelpotuksia. Jotkut ovat kokonaan vapautettu verosta.

Melkein kaikilla puolueilla, eturyhmillä ja oikeasti varakkailla ihmisillä on erilaisia yleishyödyllisiä firmoja. Säätiöitä ja yhdistyksiä, jotka saavat yhteiskunnalta tukea, kysyntää liiketoiminnalleen,  veroetuja ja jopa täyden verottomuuden asunto- ja osakesalkkujen pyörittämiselle. Apurahat ovat saajalleen verotonta tuloa, ja aika moni poliitikko välivuosia viettäessään tekee kirjan apurahalla. Ne kun eivät edes nosta muiden tulojen verotusta.

Suomalainen ymmärtää kyllä kovat ajat. Mutta reilu pitää olla. Olisi kohtuullista vaatia kaikille samoja sääntöjä. Olisi joskus hauska nähdä säätiötädit ja yhdistyssedät valittamassa, kuinka korkea yhteisöveroaste on. Saattaisi olla tervehdyttävä kokeilu kutsua kaikki suomalaiset samaan veneeseen.
Aateliset kuuluvat keskiajalle ja puolueiden tai niiden rahoittajien suhmurointi kuuluvat kekkosslovakiaan.