Luukkanen: Tavallisia ihmisiä syynätään, turvattomuutta on siedettävä – ”Eikö naisten hätä kiinnosta?”

Perussuomalaisten järvenpääläinen kaupunginvaltuutettu Arto Luukkanen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan, kuinka ikävistä asioista ei saa Suomessa puhua.

Luukkanen ottaa esimerkiksi Ylen suositun Kansanradio-ohjelman, jota kuuntelee säännöllisesti noin 400 000 suomalaista.

– Turun terrori-iskun jälkeen kansa soitti ohjelmaan hädissään, mutta Kansaradio ei kuitenkaan antanut näille ihmisille ääntä. Tämä linja sopii nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin. Asioista ei saa puhua.

”Pelätä ei saa, jäitä hattuun”

Tämä kollektiivinen ”en kuuntele sinua” ilmiö näkyy Luukkasen mukaan kaikessa.

– Kansalaisilta kielletään normaalit tunteet. Pahuutta ja rikosta ei saa vihata. Pelätä ei saa. Kyse on vain yksittäistapauksesta. Jäitä hattuun.

– Ajatus siitä, että hallitus on epäonnistunut sen kansalaisten turvallisuuden takaamisessa, on silkkaa vihapuhetta ja tämän väärän ajatuksen levittäjiä metsästetään nyt satojen nettipoliisien voimin. Tavalliset ihmiset ovat nyt syynissä, Luukkanen ihmettelee.

Tolkun ihmiset tutkinnassa

Luukkanen huomauttaa, että puhumattomuus ja hiljaisuus tuhoavat sananvapauden ja kansanvallan perusteet.

– Niitä, jotka kokevat olevansa isänmaallisia, rauhaarakastavia ja ”tolkun” ihmisiä ahdistetaan joka puolelta. Heistä tehdään osa tätä ongelmaa, sillä he ajattelevat väärin.

– Vähitellen väkivallasta ja turvattomuudesta tulee jotenkin arkipäiväistä. Sitä on pakko vain sietää. On opittava elämää terrorismin maailmassa ja hyväksyttävä se, että sinun pelkkä olemassaolosi on hyvä syy sille, että pahaa tapahtuu, Luukkanen toteaa.

Kummalla puolella me olemme?

Luukkaisen muistuttaa, että kriisitilanteissa kärsivät aina eniten siviilit ja ennen kaikkea naiset ja lapset. Turun puukotusten uhrit olivat pääosin naisia.

– Todettakoon, että tässä iskussa tiivistyi länsimaisen yhteiskunnan arvojen ja verenhimoisen fanatismin välinen törmäys. Toinen ei usko väkivaltaan, toinen uskoo. Toinen on nainen, toinen on mies. Toisella on puukko ja toisella ei. Toisella suojanaan vain laki – toisella oma terroristinen aikomuksensa, Luukkanen kirjoittaa.

– Kummalla puolella me olemme? Mihin tämä meidän ns. ajatteleva väkemme oikein on menossa, jos se ei osaa valita puoltaan? Eikö naisten hätä kiinnosta? Eikö demokratian ja kansanvallan puolustaminen kiinnosta? Ennen kaikkea – miksi ihmisiä ei kuunnella?