Eduskunnassa käytiin tänään ajankohtaiskeskustelua koulurauhasta ja kouluturvallisuudesta. Keskustelun avasi perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppänen, jonka mielestä kouluissa tarvitaan enemmän kohtaamista ja välittämistä, vähemmän digiä ja puhelimia.

– Koimme kansankuntana hiljattain yhden historiamme surullisimmista päivistä. Viertolassa tapahtunut kouluampuminen järkytti syvästi koko yhteiskuntaa, eikä koulun oppilaiden, heidän vanhempiensa ja koulun henkilökunnan tuskaa ja surua pysty oikein edes kuvailemaan. Kaikki sanat tuntuvat liian mitättömiltä, kansanedustaja Sara Seppänen avasi ajankohtaiskeskustelun.

Seppänen ajattelee, että jokaisen aikuisen on pysähdyttävä miettimään, miten toimia omalta osaltaan, ettei vastaavaa enää ikinä tapahdu. Kunnioitammeko toisiamme, vaikka olisimme asioista eri mieltä? Aika usein keskustelut etenkin sosiaalisessa mediassa ovat henkilöön tai henkilöihin keskittyvää vähättelyä, alistamista ja kiusaamista. Tätä tapahtuu etenkin politiikkaan liittyvissä keskusteluissa.

Rajat ovat rakkautta

Suomen ylpeydenaihe, peruskoulu upeine PISA-tuloksineen, on mennyt huonompaan suuntaan. Luokka on yhteiskunta pienoiskoossa, ja kaikki yhteiskunnassa tapahtuva heijastuu kouluun. Peruskoulun ydin on edelleen kunnossa, mutta sitä haastetaan lujasti. Oppimista tapahtuu, kun lapsi kokee olevansa turvassa ja hyväksytty ilman pelkoa kiusaamisesta.

– Tällä hetkellä kouluissa ei ole tarpeeksi keinoja puuttua kiusaamiseen, kouluväkivaltaan ja häiritsevään käyttäytymiseen. Siitä huolimatta kasvatusvastuuta on yhä enenevissä määrin siirretty kouluille, Seppänen sanoi.

– Koulu on luhistumassa kaikkien siihen kohdistuvien vaatimusten alle. Se kantaa osan kasvatusvastuusta, mutta sen pääasiallinen tehtävä on opettaa taitoja eri oppiaineissa. Vanhempien on otettava vastuu kasvatuksesta. Rajat ovat rakkautta.

– Me tarvitsemme kouluihin lisää kohtaamista ja välittämistä, vähemmän digiä ja puhelimia. Kiusaaminen ja lapsille sopimaton sisältö on yhä enemmän siirtynyt puhelimiin. Paha sana on netissä helpompi sanoa kuin kasvotusten. Kouluille asetettava kännykkäkielto olisi mielenterveysteko.

Pienryhmät takaisin

Seppänen kysyi, miten voi olla niin, että maassa, jossa on yhä vähemmän lapsia, tarvitaan yhä enemmän opettajia, koulupsykologeja sekä sosiaalityöntekijöitä ja aina vain lisää ADHD-lääkkeitä, masennuslääkkeitä sekä psykiatreja. Opettaja joutuu jatkuvasti punnitsemaan, miten hoitaa vaikeita tilanteita esimerkiksi väkivaltaisen oppilaan kanssa ja miten huolehtia kaikkien lasten turvallisuudesta. Opettajalle on aito uhka joutua itse vaikeuksiin, mikäli kurinpitotoimet eivät miellytä vanhempia.

– Me perussuomalaiset haluamme kouluihin takaisin pienryhmät. Ei ole kenenkään etu, että opetuksen sijasta tunnit tuhlataan toistuvasti järjestyksenpitoon. Inkluusio on kaunis ajatus, mutta se ei todellisuudessa auta niitä, jotka eniten apua tarvitsevat. Hallitus on uudistamassa oppimisen tuen, sillä on tärkeää, että tuki on konkreettista. Papereiden kirjaukset ovat toissijainen asia.

– Missä on se Suomi, jossa oli oikein komentaa myös naapurin lapsia ja huolehtia heistä? Missä on se Suomi, jossa uteliaisuus ei ollut töykeyttä, vaan välittämistä? Mitä jos joka viikko kysyisimme lapsilta, onko kaikilla luokassa kavereita tai edes yksi kaveri?

– Yhteisenä tavoitteena tulee olla hyvä elämä jokaiselle, Seppänen päätti puheenvuoronsa.

Suomen Uutiset