Simula ensi vuoden talousarviosta: ”Onneksi tämä on tuhlarihallituksen viimeinen”

Kansanedustaja Jenna Simula soimasi hallituksen velkapolitiikkaa keskiviikon täysistunnossa, jossa käsiteltiin valtion talousarviota vuodelle 2023. Vaikka osa Suomen valtion ottamasta velasta johtuukin ensin koronasta ja sitten sodasta, Simulan mukaan hallitus ei ole kriisien keskellä ollut valmis tinkimään toissijaisista menoista, vaan on omilla toimillaan kasvattanut velkataakkaa entisestään.

– Tarvitaan uutta otetta, sillä hallitus ei siihen ole kyennyt – ei ole ollut tahtoa eikä kykyä luopua tuhlailevasta linjasta. Te olisitte voineet kriisien keskellä heittää hallitusohjelman roskiin, ja keskittyä kaikkein tärkeimpiin asioihin. Suomalaiset olisivat sen varmasti hyväksyneet, Jenna Simula huomautti puheenvuorossaan ja jatkoi:

– Mutta toisin päätitte, ja tässä edelleen olemme, reilusti alijäämäisen budjetin edessä. Onneksi se on tämän katastrofihallituksen viimeinen. Se on ainoa valonpilkahdus tässä koko asiassa.

Julkista sektoria paisutettu massiivisesti

Simula moitti hallitusta siitä, että perusasioiden äärelle ei ajoissa palattu eikä kyse ole enää pienistä viilauksista valtion budjettiin, vaan valtionvarainministeriön virkamiesten mukaan tulevilla vaalikausilla sopeuttamistarvetta on 9 miljardin euron edestä.

– Julkista sektoria on vuosikymmenten aikana paisutettu massiivisesti ja otettu valtion tai kuntien kontolle kaikenlaisia tehtäviä, jotka eivät niille oikeastaan edes kuulu. Pääministeri Sanna Marin ei puolestaan pysty nimeämään yhtään ainutta vaikuttavaa kohdetta sopeuttamiseen – hänellä ja sosialidemokraateilla on tarjottavanaan suomalaisille lisää veronkorotuksia, Simula sanoi täysistunnossa.

Säästöt kohdistettava toissijaisiin menokohteisiin

Puheenvuorossaan Simula kertasi perussuomalaisten talousajattelun ytimen, jonka mukaan säästötalkoot on aloitettava suomalaisten hyvinvoinnin ja arjen kannalta toissijaisista kohteista. Hän myös varoitti vaalipuheiden epärealistisuudesta.

– Seuraavat vaalikaudet ovat Suomelle ja suomalaisille kohtalokkaita; saammeko julkisen talouden tasapainoon ja suomalaisten hyvinvoinnin ja peruspalvelut turvattua – vai mennäänkö aina punavihreään retkuun siinä, että rahaa kyllä tulee seinästä ja velkoja ei tarvitse maksaa takaisin.