Turussa vietettiin lauantaina Suomen ensimmäisen islamilaisen terrori-iskun muistopäivää eri tavoin. Jotkut halusivat kunnioittaa uhrien muistoa hiljaisella kulkueella ja kukkien laskulla Aurajokeen, toiset puolestaan halusivat metelöinnillä estää muistojuhlan viettämisen.

Suuri mielenosoituspäivä alkoi Turku ilman natseja -marssilla, joka lähti Puolalanpuistosta jo ennen puoltapäivää. Marssin jälkeen osa porukasta palasi Puolalanpuistoon kuuntelemaan puheita, kun taas militantimpi osa lähti häiritsemään Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kulkuetta.

Puolalanpuiston mielenosoitus jatkui leppoisan perhepiknikin muodossa. Yksi tilaisuuden puhujista oli Ruotsissa asuva Hassan Zubier, joka yritti auttaa naista, jolta terroristi oli viiltänyt kurkun auki. Zubier sai terroristilta useita puukoniskuja, joiden jälkiseuraamuksista hän kärsii yhä. ”Älä ikinä anna periksi” lukee Zubierin paidassa ruotsiksi.

Puutorin kiveykseen oli kirjoitettu ruotsiksi, että Turkuun ei haluta natseja.

Päivän toinen mielenosoitus lähti Puutorilta, jossa parisensataa ihmistä järjestäytyi kolmijonoon kansallissosialistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lippujen taakse. Kulkue lähti kohti Kauppatoria. Matkan varrella yksittäiset ihmiset huusivat marssijoille vastalauseitaan. Kaikki eivät kuitenkaan tyytyneet huuteluun tai keskisormen näyttämiseen, vaan yrittivät hyökätä kulkueen kimppuun.


Kauppatorilla poliisi joutui raudoittamaan yhden vasemmistoanarkisteista.

Turun kauppatori on suurimmalta osin suljettuna arkeologisten kaivausten vuoksi. Siksi islamilaisen terrori-iskun varsinaisella aloituspaikalla ei voitu järjestää muistotilaisuuksia. Vain muutama kukka sähköpylvään juurella kertoo tapahtumapaikasta.

Kolmen aikaan iltapäivällä tuomiokirkon kupeelta lähtenyt 188-kukkavirta -muistokulkue keräsi noin 300 osanottajaa, arvioi järjestäjiä edustava Tero Ala-Tuuhonen. Kukkia kantaneet ihmiset kulkivat tuomiokirkolta vain hyvin lyhyen matkan Aurajoen lähimpään rantaan, koska poliisi oli turvallisuussyistä rajoittanut marssireittiä.

Aurajoen toiselle rannalle, tai turkulaisittain sanottuna ’tois puol jokke’ oli kerääntynyt pieni mutta äänekäs vasemmistoanarkistien joukko, joka halusi estää uhrien muiston hiljaisen kunnioittamisen rummutuksellaan ja huudoillaan vihasta ja natseista. Mellakkapoliisit saartoivat anarkistijoukon ja siirsivät heidät hieman kauemmaksi rannasta, mutta rummutuksen ja huutojen annettiin jatkua.

”Turku suree uhreja, Turku vihaa natseja!” huusivat poliisien ympäröimät anarkistit.
Kukkavirta-muistokulkueen juhlapuheen piti Aurajoen rannassa Mauri Peltokangas, joka muisteli sitä hetkeä vuosi sitten, kun muualla Euroopassa jo kauan riehunut islamilainen terrorismi tuli Suomeenkin.

– Vuosi on kulunut siitä, kun Suomi sai kokea jotain niin järkyttävää, etteivät mitkään sanat riitä kertomaan niistä surun, tuskan, pelon ja pettymyksen tunteista, joita se meissä kaikissa aiheutti, aiheutti silloin ja aiheuttaa vielä nyt, Peltokangas sanoi.

– Maailman sanottiin muuttuneen, edistyneen, kansojen lähentyneen ja kansallisten rajojen hälventyneen, eikä sitä muutosta saisi perua. Niin sanoivat viisaat. Minä olisin halunnut perua, me kaikki olisimme halunneet perua tuon kehityksen juuri vuosi sitten, vaikka edes niiksi muutamaksi minuutiksi, jolloin koko kansamme usko ihmisen hyvyyteen päättyi ja pelko pääsi hiipimään sydämiimme, Peltokangas jatkoi.

Kansallismielisten liittouman 188 -kukkavirta muistokulkue Aurajoen rannalla. Lehtikuva.

Kansallismielisten liittouman 188 -kukkavirta muistokulkue Aurajoen rannalla. Lehtikuva.

Kansallismielisten liittouman 188 -kukkavirta muistokulkue Aurajoen rannalla. Lehtikuva.

Perussuomalaisten Nuorten 3. varapuheenjohtaja Liina Veronica Isto laski piirijärjestön kukkakimpun Aurajoen kuljetettavaksi tänään osana 188-Kukkavirta-muistotilaisuutta.

Nuortet kommentoivat tilaisuutta: ”Tilaisuus oli hieno ja arvokkaasti toteutettu. Arvokkuus jäi ikävä kyllä puutumaan vasemmistoanarkistien vastamielenosoittajilta, jotka mekastavat videossa taustalla.”

Mauri Peltokankaan puhe kokonaisuudessaan:

Vuosi on kulunut siitä, kun Suomi sai kokea jotain niin järkyttävää, etteivät mitkään sanat riitä kertomaan niistä surun, tuskan, pelon ja pettymyksen tunteista, joita se meissä kaikissa aiheutti, aiheutti silloin ja aiheuttaa vielä nyt.

Olemme kokoontuneet tänne Turun Aurajoen rantaan muistamaan ja kunnioittamaan terrori-iskussa menehtyneitä viattomia uhreja, sekä antamaan hiljaisen tukemme uhrien läheisille.

Maailman sanottiin muuttuneen, edistyneen, kansojen lähentyneen ja kansallisten rajojen hälventyneen, eikä sitä muutosta saisi perua. Niin sanoivat viisaat. Minä olisin halunnut perua, me kaikki olisimme halunneet perua tuon kehityksen juuri vuosi sitten, vaikka edes niiksi muutamaksi minuutiksi, jolloin koko kansamme usko ihmisen hyvyyteen päättyi ja pelko pääsi hiipimään sydämiimme.

Emme tienneet, mitä maailman ja maailman kansojen lähentyminen voisi meille tuoda tullessaan. Emme tienneet, emme uskoneet, vaikka jossain kaukana ja ihan lähellä Euroopassa tapahtui ihan vastaavanlaisia terrori-iskuja, mutta nehän eivät koskeneet meitä, eikä meidän niin turvalliseksi ja rauhalliseksi väitettyä ja meille uskoteltua kotimaatamme. Me kaikki kuvittelimme, että olemme voittamattomia ja maailman pahuus ei meitä koskettaisi, me olimme turvassa ja me olimme niin väärässä.

Mitään ei voi perua, mikään paha ei mene pois, vaikka kuinka silmämme ummistamme ja suumme suljemme. Mutta me voimme muistaa, muistuttaa ja samalla kantaa yhteistä surun taakkaa toisiamme tukien, tänään, tässä hetkessä ja tästä eteenpäin. Vaikka aika unohtaisi uhrimme, me emme unohda!

Korjaus 19.8.2018 Liina Veronica Isto ei ole Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja vaan Perussuomalaisten Nuorten 3. varapuheenjohtaja.

SUOMEN UUTISET