Kaksi viikkoa ennen vaaleja ulkoministeriö kampanjoi kehitysavun puolesta mm. Helsingin Sanomien sivuilla. Kampanjan tueksi on tilattu ammattimaisesti tuotettu mainosvideo. Videolla kehitysavun kritiikin kehystetään populistiseksi, faktoista irralliseksi jupinaksi. Tosiasiassa kehitysapu on kiistelty poliittinen aihe, josta on vuosien varrella nostettu esiin lukuisia epäkohtia. Kehitysavun myönteisiä puolia korostava valikoiva mielikuvamainonta palvelee tiettyä poliittista blokkia ja sen agendaa.

Ulkoministeriö on aloittanut mainoskampanjan kehitysavusta. Mainoksia on ostettu Helsingin Sanomia myöten. Ajankohta on eriskummallinen, sillä eduskuntavaaleihin on aikaa enää kaksi viikkoa, ja kehitysapu on yksi vaalien keskeisistä yhteiskuntapoliittisista kysymyksistä.

Ulkoministeriön Twitter-tili jakoi eilen 30 sekunnin mainosvideon:

Video alkaa äärimmäisen karrikoidulla kahvipöytäkeskustelulla kotoisassa miljöössä. Vanha mies jupisee: ”Kahvin hinta on taas noussut. Mä en ymmärrä, miksi me viedään miljardeja johonkin Etiopiaan…”

Samassa pöydässä istuva nuorempi nainen inttää vastaan: ”Mä uskon, ettei ne pärjäisi ilman…”

Väittely loppuu seinään, kun vanha nainen lyö kahvipannun pöytään. ”Teil on kyl molemmil aika vanhanaikaiset mielipitteet”, hän tokaisee. ”Etiopiass’ on keskitytty vesihuoltoo, opetuksee ja maatallouteen. Opetukses keskitytään siihen, et kaikki pääsee kouluu. Tytöt myös.”

Lopuksi mainosääni kehottaa ”ottamaan faktat haltuun Suomen kehitysyhteistyöstä” ulkoministeriön OpenAid.fi-kampanjasivuston avulla.

Miksi valtio tilaa juuri vaalien alla kehitysapuun liittyvän mainoskampanjan, joka pelaa vahvasti mielikuvilla ja kehystää keskustelua kehitysavusta?

Mainoksen lavastetussa keskustelussa faktoilla ei varsinaisesti kumota minkäänlaisia väitteitä, eivätkä argumentit mene päittäin. Mainosvideo onkin virkamiesten tilaamaa epäsuoraa poliittista mielikuvilla pelaamista. Se pyrkii kehystämään kehitysavun kritiikin ikään kuin faktojen vastaiseksi jupinaksi. Kehitysavun rahankäyttökohteiden ja ylevien motiivien esittelyllä pyritään taas luomaan uskottavaa kuvaa kehitysavusta.

Mainosvideo julkaistiin ensimmäisen kerran jo kaksi kuukautta sitten Youtubessa.

Ulkoministeriön mainontaa näkyi perjantaina HS Vision sivuilla:

Ministeriön oma missio?

Mainostettu OpenAid.fi-sivusto kertoo tilastoja Suomen valtion kehitysavun määrärahoista, sen jakautumisesta eri maantieteellisille alueille ja sektoreille kuten ”Opetus”, ”Terveys”, ”Väestöohjelmat”, ”Vesihuolto ja sanitaatio”. Sivuston faktojen pohjalta selviää, ettei miljardeja euroja ole viety yksinään Etiopiaan, vaan hajautetummin muihin Afrikan maihin ja ympäri maailmaa.

Lisäksi sivustolle on listattu lukemattomia kehitysavun ”aktiviteetteja”. Mikäli veronmaksaja vaivautuu tutkimaan asiaa, hän pystyisi siis selaamaan, paljonko hänen rahaansa on kanavoitu mihinkin ohjelmaan eri aikoina. Sivustolta näkee, että vuonna 2022 valtion 1,2 miljardin kehitysapubudjetti jakautui tuhansiin pienempiin hankkeisiin. Esimerkiksi ”puolueiden kansainvälistä demokratiayhteistyötä” tuettiin 800 000 eurolla.

Tällaiset faktat eivät kuitenkaan tarjoa selvyyttä yleisimpiin kiistakysymyksiin kehitysavusta, vaan suorastaan siirtelevät maalitolppia. Tällainen valikoitu faktatieto siirtää huomiota pois kehitysavun kipupisteistä: miten tuloksellista ja tehokasta apu on, ja miten se on auttanut kohteitaan kasvamaan itsenäiseksi ulkoisesta avusta? Millaisia epäkohtia kehitysapuun liittyy, ja miten havaittuja ongelmia on korjattu?

Koska kehitysyhteistyön organisointi on ulkoministeriön vastuulla, ulkoministeriön tiedotuskampanjat pyrkivät jo lähtökohtaisesti mainostamaan omaa missiotaan. Ei siis ole ihme, että ulkoministeriö sivuuttaa kehitysapuun liittyviä epäkohtia ja kiistakysymyksiä.

Pelkästään mainosvideon tuotanto näyttelijöineen päivineen voi maksaa tuhansia euroja. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriö maksoi Kaarina Hazardille kännykkäkameralla kuvatuista kököistä amatöörivideoista 50 000€.

Miksi ministeriö kampanjoi keskeisillä vaaliteemoilla?

Kehitysapu on jo pitkään ollut näkemyksiä jakava ja laaja poliittinen kysymys. Esimerkiksi viime vuonna perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen nosti esille, että Suomen kehitysapurahoista vuoti 191 miljoonaa euroa veroparatiiseihin. Syksyllä 2022 julkaistun puoluebarometrin mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista ei kannata kehitysapua velkarahalla.

Miksi valtio tilaa juuri vaalien alla kehitysapuun liittyvän mainoskampanjan, joka pelaa vahvasti mielikuvilla ja kehystää keskustelua kehitysavusta? Suojeleeko se itseään vai edistääkö se mieleistensä tahojen vaalikampanjaa?

Suomessa on säädetty aikaisemman vaalirahakohun myötä kielto suoralle julkiselle poliittiselle tuelle. Takavuosina ”maan tapaan” kuului kerätä vaalikassaa taulukaupoilla. Kepulaiset töhersivät jotain paperinkulmalle ja kauppasivat teoksiaan suurella rahalla julkisrahoitteisiin yhdistyksiin. Käry kävi, ja syntyi julkisoikeudellisen tuen kielto.

Vaikka suorasta rahallisesta tuesta ei nyt käsillä olevassa tapauksessa olekaan kyse, valtiollisen kehitysapukampanjan mielikuvat palvelevat tiettyä poliittista blokkia ja sen agendaa.

Kampanja herättää väkisinkin kysymyksiä siitä, onko julkisella rahalla tarkoitus ohjailla mielikuvia, ja sen kautta kansanvallan pyhintä ydintä – siis vaaleja.

Ministeriön ulkoinen viestintä on joko suoraan ministerin ja vähintäänkin hänen esikuntansa hyväksymää viestintää.

Ulkoministerinä toimii Pekka Haavisto (vihr.). Ulkoministerin valtiosihteerinä toimii Johanna Sumuvuori (vihr.). Kehitysyhteistyöministerinä toimii Ville Skinnari (sdp.). Hänen valtiosihteerinsä on Ville Kopra (sdp.).

SUOMEN UUTISET

Tulosta

Tagit