Vokin opettajalla tuli mitta täyteen: Turvapaikkajärjestelmä perustuu valheelle – “Tulijat pitävät meitä hölmöinä”

Vastaanottokeskuksessa opettajana toiminut Pekka ei halunnut enää jatkaa työtään turvapaikanhakijoiden kanssa. – Tökkii niin pirusti tämä rahanhaaskuu ja valehtelu.

Pekka on opettanut vastaanottokeskuksessa suomen kieltä noin 160 maahanmuuttajalle, joista valtaosa on ollut alle 30-vuotiaita irakilaismiehiä.

– Harva irakilainen osasi aakkosia kuukausien koulutuksen jälkeen. Monella oli suuria vaikeuksia päästä sängystä ylös ennen puolta päivää, Pekka kertoo.

Vain harvalla oikeasti hätä

Oppilaiden joukossa oli irakilaisten lisäksi myös afgaaneja ja somaleja sekä muualta Afrikasta tulleita, nuorukaisia hekin.

– Vain muutamat heistä vaikuttivat vakavasti traumatisoituneilta, Pekka arvioi.

Jos turvapaikka myönnettäisiin oppimishalun, motivaation ja kulttuurisen kiinnostuksen perusteella, Pekka myöntäisi sen vain kymmenelle oppilaalleen.

– Lähinnä afgaaneille, ahkerille somaleille ja muualta Afrikasta tulleille.

Valheita ymmärretään laupiaasti

Opettajan näkökulmasta suurin turvapaikkaan liittyvä ongelma on valehtelu. Koko systeemi on kuin valheiden kudelma alkaen papereiden väärentämisestä ja ihmissalakuljetuksesta.

– Valheilla voi saada turvapaikan, koska systeemi ymmärtää valehtelua.

Pekka kertoo työnantajansa etsineen valehtelun syitä turvanhakijoiden korruptoituneista kotimaista, joissa on ollut pakko lahjoa ihmisiä saadakseen esimerkiksi terveydenhuoltoa tai työpaikan.

“Rettelöitsijät siirretään vähäksi aikaa toiseen vokkiin, mutta sanktioita ei seuraa valheista, pettämisestä, työharjoitteluissa varastelusta tai vaikkapa siitä, että lähtee salista pois kesken naisten oikeuksien luennon.”

Hänen mielestään moni suomalainen suhtautuu lapsellisen laupiaasti tulijoiden epärehellisyyteen, vaikka muutoin peräänkuulutamme suoraselkäisyyttä ja sitä, että miehen on oltava sanojensa mittainen.

– Rettelöitsijät siirretään vähäksi aikaa toiseen vokkiin, mutta sanktioita ei seuraa valheista, pettämisestä, työharjoitteluissa varastelusta tai vaikkapa siitä, että lähtee salista pois kesken naisten oikeuksien luennon, Pekka luettelee ja muistelee erään naispuolisen kollegansa sanoja.

– Hän ei ollut kahdessa vuosikymmenessä kuullut niin paljon valheita kuin viimeisen kahden kuukauden aikana vastaanottokeskuksessa.

Salassapito estää avoimuuden

“Pekka” ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään, sillä hänen edustamansa järjestön työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. Se herättää opettajassa ristiriitaisia tunteita.

– Onhan toki mahdollista, että kotimaan työntekijän kriittiset kommentit saattavat tuoda uhkaa kriisimaassa olevalle työntekijälle, Pekka puntaroi.

– Toisaalta tarvitaan oikeaa tietoa eikä siloteltuja tarinoita.

“Ne asiantuntijat, jotka ovat avanneet suunsa, on leimattu rasisteiksi ja fasisteiksi.”

Turvapaikanhakijat ovat eniten tekemisissä opettajiensa ja ohjaajiensa kanssa. Opetus- ja ohjauspuolella olisikin kattava asiantuntijuus monikulttuurisesta arjesta.

Varsinkin maahanmuuttajataustaiset ohjaajat erottavat nopeasti “interreilaajat” todellisen turvan tarpeessa olevista maanmiehistään.

– Ne asiantuntijat, jotka ovat avanneet suunsa, on leimattu rasisteiksi ja fasisteiksi, Pekka huokaa.

Osaavat vaatia ja valehdella

Kun valtaosa turvapaikan hakijoista on paremman elintason etsijöitä, mutta heihin kohdistetaan samoja toimenpiteitä kuin aitoihin turvan tarvitsijoihin, niin suossa ollaan.

Pekka kertoo järkyttyneensä siitä, miten löysä systeemi on kyseessä.

– Tulijat oppivat vaatimaan, että palkinnon pitää langeta omalle kohdalle kuin manulle illallinen. Sallittua on kaikki, mistä on itselle etua. Rahaa saa valehtelemalla ja ponnistelematta, kaikkea on lupa kokeilla ja aina löytyy neuvojia ohjeistamaan, mitä vieraassa valtiossa kannattaa sanoa saadakseen turvapaikan ja maksimaaliset sosiaalietuudet.

– Turvapaikanhakijat eivät kunnioita meitä avokätisyytemme takia. He pitävät meitä hölmöinä.

Ollaan jouten ja tehdään lapsia

Nuorisotyössä korostetaan, että yksi pelastettu nuori tuo yhteiskunnalle miljoonan euron säästön, ja ettei Suomella ole varaa kasvattaa nurkkiin jääviä tukien nostajia.

Pekka näkee tavoitteessa huutavan ristiriidan suhteessa siihen, mitä nyt tapahtuu.

– Mitä järkeä on maahantuoda nuorukaisia toimettomiksi maahan, jossa työllistyminen on vaikeaa suomalaisillekin?

“Jotkut tavoittelevat vain lojumista, joutilaisuutta ja kaveriyhteisöä Helsingissä sekä lastensiittämistä lapsilisien ja muiden tukien toivossa.”

Pekka nostaa pöydälle ison joukon opettajana tekemiään havaintoja, joista ei saisi puhua. Hän puhuu turvapaikanhakijoiden kirjavasta joukosta, johon kuuluu myös laiskoja ja heikkolahjaisia kavereita.

Heille ei ole mitään kysyntää suomalaisilla työmarkkinoilla.

– Jotkut tavoittelevat vain lojumista, joutilaisuutta ja kaveriyhteisöä Helsingissä sekä lastensiittämistä lapsilisien ja muiden tukien toivossa. Tabu on myös puhua kansakunnista, jotka ovat vuosikymmeniä jäljessä meitä ihmisoikeuksissa ja tasa-arvossa.

– Jos tätä faktaa ei saa sanoa ääneen, niin miten sitä ikinä pystytään ratkaisemaankaan?

Käsittämätöntä turvapaikkauutisointia

Vielä vuosikymmen sitten moni ajatteli, ettei kylmä pohjola kiinnosta lämpimien maiden asukkaita, eikä kukaan jätä kotimaataan vapaaehtoisesti.

– Minäkin olin silloin väärässä, toteaa Pekka nyt vuonna 2017 ja puistelee päätään miettiessään Bagdadin poikia television ääressä kuuntelemassa, kuinka Suomen pääministeri lupaa majoittaa pakolaisia kotiinsa.

“Joku 39 miljoonan koulutusleikkaus on ihan pientä tässä hulluudessa.”

Pekka manaa yli ymmärryksen mennyttä turvapaikkauutisointia, joka on alusta asti nojannut mielikuviin. Esimerkiksi palautuslentojen ikoniksi nostettiin suloinen afganistanilaistaapero, mutta unohdettiin kertoa, että mitä enemmän palautuksia hankaloitetaan ja mitä enemmän turvapaikanhakijoita tulee, sitä reippaammin suomalaisten on leikattava omasta hyvinvoinnistaan.

– Joku 39 miljoonan koulutusleikkaus on ihan pientä tässä hulluudessa, Pekka toteaa.

– Olen nähnyt, kuinka kallista erikoissairaanhoitoa tarjotaan jopa heille, jotka ovat saaneet karkotuspäätöksen toisessa EU-maassa.

Kohta ollaan kuin Ruotsissa

Pekan mielestä hallitsematon turvapaikkapolitiikka on johtanut siihen, että Suomi on tehnyt yhdenlaisen nopeusennätyksen oman kansakuntansa turvallisuuden heikentämisessä.

– En näe tässä kehityksessä mitään valoa. Ruotsi tulee tänne vielä.

Pekka viittaa Ruotsilla todellisuuteen, jossa poliisivoimat ja pelastuslaitos eivät uskalla mennä tiettyihin maahanmuuttajalähiöihin, eikä niiden kouluihin löydy halukkaita opettajia.

– Vaelluksen syyt eivät poistu hajasijoittamalla Lähi-idän kansalaisia ja ongelmia Euroopan maihin.

Kriittiset vuodet menossa

Pekalle on tarjottu opettajan työtä toisesta vastaanottokeskuksesta.

– Kieltäydyin. Tökkii niin pirusti tämä rahanhaaskuu ja valehtelu.

“Kriittiset vuodet ovat meneillään, eikä meistä kukaan halua tulevaisuudessa todeta imperfektissä, että Suomi oli maailman turvallisin maa.”

Pekka ei tiedä, mitä seuraisi, jos hän paljastuisi nimimerkin takaa.

– Itselleni jäisi kuitenkin huono omatunto, jos en kertoisi siitä, minkä näen vakavana uhkana.

– Kriittiset vuodet ovat meneillään, eikä meistä kukaan halua tulevaisuudessa todeta imperfektissä, että Suomi oli maailman turvallisin maa, Pekka sanoo vakavana.

Kansa halutaan vaientaa

Hän näkee aikamme ilmapiirissä piirteitä, jotka muistuttavat suomettumisesta eli presidentti Urho Kekkosen ajasta. Silloin ei ollut suotavaa puhua pahaa Neuvostoliitosta.

– On uhkaavaa, jos kansalainen ei saa kotimaassaan sanoa, miten asiat ovat.

Pekka esiintyy jutussa anonyymina työnantajansa kanssa tekemän kirjallisen vaitiolosopimuksen takia. Hänen henkilöllisyytensä on toimittajan lisäksi Suomen Uutisten toimituksen tiedossa.