Turvapaikanhakijat voidaan tarvittaessa työntää takaisin Venäjälle, Kiinan kanssa pitää neuvotella arvokkaasti arkaluonteisista asioista ja kahden valtion malli on ainoa oljenkorsi Lähi-idän kriisissä. Presidentin työsarka on nykyisenä murrosaikana valtava, ellei peräti mahdoton. Tämä ainakin tuli selväksi Helsingin Sanomien suuressa vaalikeskustelussa.

Helsingin Sanomien suureen vaalitenttiin osallistujia oli pyydetty tuomaan mukanaan jokin matkamuisto. Monenlaisia niitä olikin, rantapallosta ilmapuntarin ja kuppipallon kautta savun syleilemiin ikkunaluukkuihin asti.

Jussi Halla-aholla ei ollut mukanaan mitään:

– Belgiasta tuon siellä käydessäni suklaata, koska sitä on vaikea saada muualta. Mutta niitä ei enää valitettavasti ole jäljellä. Addis Abebasta ostin torilta rastapipon, joka todennäköisesti oli valmistettu paikan päällä mutta se on ikävä kyllä kadonnut.

Voimakeinot käyttöön itärajalla

Lumet sulavat kevään myötä itärajalla ja Venäjällä oleskelevat Euroopan ulkopuolisten maiden kansalaiset saattavat pian ilmestyä itse valitsemaansa reittiä pitkin Suomeen. Voidaanko rajan ylittäjät työntää voimakeinoin takaisin Venäjälle vai voiko tänne saapastella väkeä vain taikasanan sanomalla?

– Jos ihmiset ovat pyrkineet väkivalloin Suomeen käyttäen aseita tai astaloita, pyrkineet jollain tavoin tunkeutumaan Suomeen, silloin kyse on tietysti siitä, että käytämme poliisia ja puolustusvoimia tällaista tilannetta vastaan, Pekka Haavisto linjasi aiempaa jyrkemmällä äänenpainolla.

Lainsäädäntö nykyaikaan

Halla-ahon mukaan viranomaiset noudattavat voimassa olevaa lakia, eikä presidentti tai kukaan muukaan voi antaa lainvastaisia määräyksiä. Suomen pitää kuitenkin tehdä kaikki voitava lainsäädännön saamiseksi nykytilannetta vastaavaksi.

– Turvapaikkajärjestelmää käytetään tällä hetkellä taloudellisen elintasosiirtolaisuuden kanavana. Tämä täytyy tunnistaa ja meillä pitää olla silloin valmius harjoittaa ”push backia” rajalla eli kieltäytyä ottamasta vastaan turvapaikkahakemuksia ihmisiltä, jotka mitä ilmeisimmin eivät ole akuutissa kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Li Andersson pitäisi parempana, jos Suomella olisi itärajalla auki ainakin yksi rajanylityspiste. Jos Suomi aikoo ryhtyä ”push back”-toimiin rajalla, niin lähistöllä pitää olla virallisia rajanylityspisteitä, joissa ihmisillä on oikeus hakea turvapaikkaa.

– Jos emme toimi näin, niin Suomi saa todennäköisesti langettavan päätöksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, Andersson murehti.

Arvokkaasti arkaluonteisista asioista

Kiinalaisille johtajille kannattaa esittää kysymyksiä. Alexander Stubb oli tämän havainnut Xi Jinpingin kanssa neuvoteltuaan, tavattu on kaksi kertaa. Keskustelu kulki ja tulisi kulkemaankin ”arvokkaasti arkaluonteisistakin asioista”.

Haavisto ottaisi presidenttinä esille sekä ihmisoikeuskysymykset että Taiwanin kysymyksen. ”Kiina kyllä kestää myös kritiikin näistä aiheista.”

Halla-aho on tuonut usein esille Suomen Kiina-riippuvuuden haittapuolet ja riippuvuuden. Kysymys kuuluikin, millä konkreettisella keinolla tästä Kiina-riippuvuudesta voitaisiin irtautua ja mitä suomalaisten olisi tällöin uhrattava.

– Paras kontribuutio, jonka Suomi ja Eurooppa voivat tehdä Aasian rauhalle ja sille, että Taiwanin ja Kiinan konflikti ei kärjisty on se, että teemme Kiinalle täysin selväksi se, että mikäli Kiina lähtee voimatoimin edistämään tavoitteitaan Taiwanissa, niin me ole valmiita kauppapoliittisiin toimiin, Halla-aho linjasi.

Kahden valtion mallia edistämään

Olisivatko ehdokkaat sitten valmiita neuvottelemaan rauhasta terroristijärjestö Hamasin kanssa? Gazassa on meneillään humanitaarinen kriisi, joka heijastuu jo Israelin perinteisten liittolaistenkin asenteeseen juutalaisvaltiota kohtaan.

Haaviston mukaan Suomi teki virheen, kun se lokakuussa äänesti tyhjää YK:n äänestyksessä, jossa vaadittiin välitöntä humanitaarista tulitaukoa Gazaan.

Israelilla on oikeus puolustaa itseään ja sodallakin on säännöt, mutta meillä on ”uskottavuusongelma”, painotti Jutta Urpilainen ja vaati humanitaarista tulitaukoa Gazaan.

Mahdollisen tulitauon aikana voitaisiin neuvotella ja saada eteenpäin kahden valtion mallia, pohti Harry Harkimo.

Reaalipolitiikka rauhan tiellä

– Kaikkien kanssa pitää voida käydä neuvotteluja. Olen itse asiassa vieraillut Gazassa ensimmäisenä läntisenä ulkoministerinä muistaakseni vuonna 2010, Stubb sanoi. Hänen mukaansa arabimaat ja Eurooppa voisivat todellakin nyt edistää kahden valtion mallia.

– Itse pidän sitä sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä epärealistisena tavoitteena. Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa on 700 000 Israelin kansalaista siirtokunnissa, joita kansainvälinen yhteisö ehkä pitää laittomina, mutta joita Israel ei tule sieltä evakuoimaan, arvioi Halla-aho.

– Ja koska Israel ei tule evakuoimaan heitä, on hyvin vaikea nähdä elinkelpoista, omaa aluettaan hallitsevaa Palestiinan valtiota, Halla-aho sanoi ja torppasi näin reaalipoliittisin perustein kahden valtion mallin.

SUOMEN UUTISET