Miksi lapsiuhritutkimus ei kysy kunniaväkivallasta tai sukupuolirasismista?

Lähisuhdeväkivaltaan liittyy etenkin maahanmuuttajien keskuudessa kunniaväkivalta. Se on väkivallan muoto, joka on seurausta esimerkiksi jonkin yhteisön normien tai yksilön sääntöjen rikkomisesta. Tällaisissa tapauksissa väkivallan tarkoituksena on puhdistaa ja palauttaa tahrattu kunnia. Kunniaväkivallan taustalla on usein islamin tulkinta tai kulttuuriset syyt.

Iranista alkunsa saanut #WomenLifeFreedom-liike on tuonut islamotraumatisoituneiden ja sukupuolirasismia kokevien ihmisten tilanteen maailman huomioon. Kunniaan liittyvä sukupuolirasistinen käytäntö näkyy myös päivittäin katukuvassamme. Samaan aikaan, kun puhumme sukupuolitietoisesta kasvatuksesta, käännämme katseemme pois, kun näemme pienen tytön puettuna huiviin, joka määrittää hänet tiukkaan sukupuolirooliin. Näin tapahtuu lasten oikeuksiin sitoutuneessa yhteiskunnassa. Koraani ei myöskään ohjeista huivin käyttöön. Se sanoo, että huivi on pakollinen naisilla vain rukoilun aikana.

Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoitussivullaan: “Kuka auttaa nuorta, jota eno lyö, koska rakastaa?” Kirjoitus kohdensi huomiotaan vieraskielisten perheiden lasten kokemaan väkivaltaan:

“Perheen äidinkielellä ja kulttuuritaustallakin näyttää olevan vaikutusta. Suomenkielisissä kodeissa pahoinpidellään enemmän kuin ruotsinkielisissä, mutta vakavaa perheväkivaltaa kokevat eniten lapset ja nuoret, joiden kotona puhutaan jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia.”

”Vakava väkivalta on onneksi edelleen harvinaista. Suunta on silti huolestuttava.”

Lapsiuhritutkimus ei kuitenkaan kerro suoraan kunniaväkivallasta, sillä tutkimusta ei ole suunniteltu sen tunnistamiseen.

Tutkija Laura Mielityinen avaa tutkimuksen taustoja Suomen Uutisille. Hänen mukaansa tällä hetkellä lapsiuhritutkimus ei siis kerro kunniaväkivallasta.

– Ainoa siihen liittyvä kysymys on kysymys ilman lääketieteellistä syytä tehdyistä ympärileikkauksista, ja se kysyttiin vain yhdeksäsluokkalaisilta. Tämä kysymys muotoiltiin yhdessä THL:n asiantuntijoiden kanssa. Tätä ei erikseen analysoitu raporttiin, vaan tutkijat saavat tähän aiheeseen tarttua, kun aineisto tulee avoimeen tutkimuskäyttöön toukokuussa, hän tarkentaa.

Yleisten väkivallantekojen yhteydessä on kysytty tekoon mahdollisesti liittyvästä nimittelystä, joka voi kohdistua esimerkiksi ihonväriin tai uskontoon.

Ideologian vuoksi tehty väkivalta jää piiloon

Hänen mukaansa lapsiuhritutkimus ei myöskään mahdollista henkisen perheväkivallan tarkastelua ideologian tai uskonnon kautta, sillä tutkimuksessa ei ole kysymyksiä omasta uskonnosta tai ideologiasta.

– Lapsiuhritutkimuksessa ei ole myöskään tutkittu perheen sisäistä sukupuolirasismia. Pystymme tarkastelemaan perheväkivaltaa sekä koetun sukupuolen että juridisen sukupuolen mukaan, mutta tämä ei tietenkään kerro suoraan sukupuolirasismista, vaan väkivallan jakautumisesta. Väkivallan tiedetään olevan sukupuolittunut ilmiö.

Helsingin Sanomien artikkeli viittaa taulukkoon, jossa on yksinkertaisella ristiintaulukolla katsottu, onko perheväkivallan kokemuksissa tilastollisesti merkitsevää eroa niiden yhdeksäsluokkalaisten lasten ja nuorten välillä, joiden vanhemmat ovat syntyneet Suomessa verrattuna niihin, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt ulkomailla.

– Maita ei ole tarkasteltu erikseen, eli toinen vanhemmista tai molemmat vanhemmista voivat olla syntyneet missä vain. Lapsiuhritutkimuksen mukaan vanhempien ulkomaalaistausta on yhteydessä perheessä usein koettuun lievään fyysiseen väkivaltaan. Vanhempien ulkomaalaistausta ei ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä henkiseen perheväkivaltaan yhdeksäsluokkalaisilla.

– Näiden tulosten mukaan ne yhdeksäsluokkalaiset lapset ja nuoret, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt ulkomailla, kokevat hieman enemmän lievää fyysistä perheväkivaltaa usein kuin niiden perheiden lapset, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa. Eroja on hieman enemmän kuin vuonna 2013. Tämä on se tarkkuustaso, jolla voi yleistää, hän selventää.

Tutkija: Kunniaväkivaltaa ehdottomasti syytä tutkia

Tutkijan mukaan kunniaväkivalta on ehdottomasti sellainen ilmiö, jota on syytä tutkia.

– Tutkijan näkökulmasta ilmiön tunnistamiseen ja ehkäisemiseen liittyy sellaisia ongelmia, joihin tutkijat pystyisivät vastaamaan.

Hän sanoo, että kokonaiskuvan saaminen kunniaväkivallan määrästä ja laadusta on haastavaa.

– Kunniaväkivalta on pitkälti piilorikollisuutta, eli se ei tule viranomaisten tietoon. Poliisilla on ymmärtääkseni käytössä tällä hetkellä tilastointia helpottava luokittelukoodi, mutta tätä ennen kunniaväkivallan tilastointi on ollut haastavaa, sillä se ei ole erillisrikos. Toiseksi ammattilaiset eivät edelleenkään tunnista kunniaväkivaltaa tarpeeksi hyvin. Nämä edellä mainitut seikat puhuvat sen puolesta, että myös kunniaväkivallasta olisi tärkeä kysyä suoraan heiltä, jotka sitä kokevat.

Hänen mukaansa kansallinen kyselytutkimus on siinä mielessä oiva tilaisuus kysyä myös tällaisesta ilmiöstä. Mikäli vastaajamäärä on riittävä, niin harvinaisemmistakin ilmiöistä saadaan tietoa.

– Kunniaväkivaltaan liittyviä kysymyksiä voisi pohtia myös lapsiuhritutkimukseen. Kysymykset olisi ehdottomasti muotoiltava yhteistyössä sellaisen tutkijan kanssa, joka on perehtynyt aiheeseen. Tässä on huomioitava se, että kysymys tai kysymykset kattavat ilmiön, mutta istuvat myös laajaan kokonaisuuteen. On myös huomioitava, että vastaajina on kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisia, joille asiat on esitettävä eri tavalla kuin aikuisille. Lisäksi koen, että tässä vaadittaisiin vuoropuhelua kahden muun kansallisen kyselytutkimuksen kanssa, joita ovat kouluterveyskysely ja nuorisorikollisuuskysely.

Eri kyselyiden välille tarvitaan vuoropuhelua

Kouluterveyskyselyssä kunniaväkivaltaa on lähestytty lähinnä syrjinnän näkökulmasta. Siinä on esimerkiksi erillisinä osina terveys ja vapaa-aika. Kyselyssä häirintä ja väkivalta on yksi iso kokonaisuus, ja sen alaotsikkona on syrjintä. Nuorisorikollisuuskyselyssä on puolestaan erikseen kysymys teon syystä sekä tekijän että uhrin näkökulmasta. Siinä vaihtoehtoina ovat esimerkiksi uskonto ja ihonväri. Myös vastaajan uskontoa kysytään, ja lomakkeessa on erikseen viharikos.

Tutkija suosittelee tutustumaan vuonna 2016 tehtyyn nuorisorikollisuuskyselyyn.

– Vuoropuhelua vaaditaan, jotta kyselyissä ei kysytä täsmälleen samoja kysymyksiä, ja ylipäätään tällä hetkellä tehdään paljon yhteistyötä siinä, että nämä kolme laajaa kyselyä täydentäisivät toisiaan. Yksi tapa rakentaa kyselyä on niin sanottu filter-rakenne, joka on lapsiuhritutkimuksenkin kyselylomakkeessa.

– Koska sekä sukupuolirasismissa että kunniaväkivallassa on kyse melko marginaalisesta joukosta, kysymykset olisi hyvä luoda niin, että kyselyssä vältetään luomasta mielikuvia sellaisista negatiivisista asioista, joista vastaajilla ei ole kokemuksia. Esimerkiksi lapsiuhritutkimuksen kyselylomakkeessa ne vastaajat, joita ei ole kotona lyöty, eivät näe kysymystä, jossa kysytään, kuka lyöjä oli. Tällöin vältytään luomasta mielikuvaa siitä, että äiti tai isä voi olla henkilö, joka lyö lastaan, hän tarkentaa.

Lapsiuhritutkimus on kansalliseen otokseen perustuva kyselytutkimus, jossa kysytään laajasti lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista eri elämäntilanteissa. Isoina kysymyskokonaisuuksina ovat väkivalta- ja omaisuusrikokset sekä yleinen väkivalta, perheessä koettu väkivalta, lähisuhdeväkivallan näkeminen kotona tai julkisilla paikoilla, seksuaaliväkivalta, internetissä koettu väkivalta ja väkivallasta kertominen. Kyselylomake on laaja. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata, koska kenellekään ei ole kokemuksia kaikista väkivaltamuodoista. Lapsiuhritutkimus on toteutettu edellisen kerran vuonna 2013.