Strandman vaatii järeämpiä toimia sikaruton torjuntaan: ”Nyt tarvitaan nopeita päätöksiä ja kaikkien toimijoiden saumatonta yhteistyötä”

Ruokaviraston ja päätöksenteon on kohdattava sikaruton torjunnan todellisuus maastossa. Nyt tarvitaan järeää johtamista, nopeaa päätöksentekoa ja selkeää eri toimijoiden roolitusta ja vastuita, Jaana Strandman sanoo.

Strandmanin mukaan nykyisessä tilanteessa on syytä arvioida kriittisesti erityisesti liikkumisrajoitusten, metsästyksen ja raatojen etsinnän kokonaisuutta.

– Alueelta tulee viestiä, että koulutettuja etsijöitä on paljon, mutta etsintöjä tehdään rajallisesti. Samalla metsästyskorvausta on nostettu, mutta siellä missä villisikoja on, metsästysmahdollisuudet voivat olla rajoitettuja. Jos näin toimitaan, torjunnan keinot eivät kohtaa käytännön ongelmaa.

Metsästäjät mukaan torjunnan ytimeen

Strandmanin mielestä paikallistuntemusta ei saa sivuuttaa.

– Alueen metsästäjät tietävät, missä villisiat liikkuvat. Riistakameroista saadut havainnot, maaston tuntemus ja vuosien kokemus ovat tietoa, jota viranomaisten pitää hyödyntää. Ruokaviraston tulee kuulla metsästäjiä kokonaisvaltaisesti ja ottaa heidät aidosti mukaan torjunnan suunnitteluun.

Tartunta-alueiden raatojen etsintää on Strandmanin mukaan tehostettava ja organisoitava pitkäjänteisesti. Myös pimeänäkölaitteiden saaminen metsästäjien käyttöön olisi tehtävä nopeasti.

– Välineitä tarvitaan siellä, missä työ tehdään. Pimeänäkölaitteita voitaisiin hyödyntää myös jatkossa esimerkiksi SRVA-toiminnassa.

Strandman on lisäksi tehnyt toimenpidealoitteen droonien käytöstä villisikojen paikantamisessa ja torjunnassa.

Aita ei ratkaise ongelmaa

– Villisikojen torjunnassa ei voida nojata ensisijaisesti hitaasti rakennettavaan aitaan. Aidan rakentaminen vie aikaa, aiheuttaa vaikutuksia muun riistan liikkumiselle ja edellyttää myös maanomistajien kanssa tehtävää yhteistyötä. Nyt tarvitaan ennen kaikkea nopeasti vaikuttavia toimia maastossa.

Strandmanin mukaan villisikojen metsästys tulee sallia myös luonnonsuojelualueilla ja -puistoissa, jos niillä on merkittäviä villisikakeskittymiä ja tautiriski sitä edellyttää.

– Jos villisikakantaa halutaan aidosti pienentää, metsästyksen on oltava mahdollista siellä, missä villisikoja on. Myös tartunta-alueilla tarvitaan tehokasta ja turvallista metsästystä.

Kaakkois-Suomen ihmiset eivät saa jäädä maksumiehiksi

Strandman pitää tärkeänä, että torjunnassa huomioidaan myös alueen asukkaiden ja maanomistajien arki.

– Kaakkois-Suomesta on tullut palautetta, että rajoitukset vaikeuttavat esimerkiksi metsässä liikkumista, polttopuiden hankintaa, marjastusta, sienestystä ja lemmikkien ulkoilutusta. Maaseudulla nämä eivät ole ylellisyyksiä vaan normaalia arkea.

– Samalla on huolehdittava siitä, että muiden riistalajien, kuten hirven, kannanhoito ei vaarannu tarpeettomasti. Jos metsästystä rajoitetaan laajasti, vaikutukset voivat näkyä myöhemmin myös hirvieläinvahinkoina ja liikenneturvallisuudessa.

Strandmanin mukaan rajoitusten tulee olla oikeasuhtaisia, perusteltuja ja tehokkaita.

– Kaakkois-Suomen ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan. Jos rajoituksia tarvitaan, niiden on perustuttava todelliseen tautiriskiin ja niiden on myös aidosti autettava taudin torjunnassa.

Nyt tarvitaan yksi selkeä kokonaisuus

Strandmanin mukaan viranomaisten työnjako on tehtävä selväksi.

– Ruokaviraston tehtävä on vastata tautitilanteen seurannasta, epidemiologiasta ja tautitorjunnan kokonaisuudesta. Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten tulee yhdessä metsästäjien kanssa vastata metsästyksen käytännön organisoinnista.

– Sikaruttoa ei torjuta pelkillä rajoituksilla tai lausunnoilla. Se torjutaan tehokkaasti maastossa. Meillä on Suomessa osaavia metsästäjiä, paikallistuntemusta ja halua tehdä työtä. Nyt tämä osaaminen on otettava täysimääräisesti käyttöön.

– Olemme jo tilanteessa, jossa aikaa ei ole hukattavaksi. Nyt tarvitaan johtamista, nopeita päätöksiä ja kaikkien toimijoiden saumatonta yhteistyötä.