Lue uusin: PS-lehti 4/2026

PS-Naiset 2/2026

PS-Naiset 1/2026

USA:n vaaleissa ennustetaan demokraattien voittoa – jälkipyykkiä tulee varmasti

Opposition puheet ja teot ristiriidassa – Peltokangas: ”Politiikallanne kansalaisten arjen kustannukset kasvaisivat”

Kappalainen kritisoi kirkon toimintaa: ”Kirkon pitäisi olla poliittisesti neutraali”

Perussuomalaiset hakee 600 miljoonaa pankeilta, datakeskuksilta ja säätiöiltä – työn verotus ei nouse

STEA-rahoitusta leikataan – Sateenkaariperheet ry irtisanoo koko henkilöstönsä

Junnila: Jakeluvelvoitteen lasku olisi voinut halventaa polttoaineen hintaa 20 senttiä litralta

Lääkäriliiton Pride-yhteistyö närästää erikoislääkäriä: ”Yhdenvertaisuus ei edellytä Pride-kumppanuutta”

Miko Bergbom vaatii helpotuksia lapsiperheille – kritisoi kotihoidon tuen poistamista

Rajavartiolaitos: Laajamittaisen tai välineellistetyn maahantulon riski on yhä todennäköinen

Demokraattiedustaja siirtyi tukemaan republikaanien ehdokasta – USA:n välivaaleja käydään sekavissa tunnelmissa

Kolumni: Maahanmuuttajien sosiaaliturvaa on rajattava 

Psykologi selittää woken sekä maahanmuuttosokeuden – narsismi mädätti kulttuurin ja some nuorten aivot

Helsingin Sanomat punoi tarinan taksikuskeja häiritsevistä suomalaisista naisista

Ex-meppi lopetti Helsingin Sanomien tilauksen mielipidesensuurin vuoksi: ”En halua sentilläkään tukea punavihreää propagandaa”

Pitkän linjan keskustavaikuttaja perussuomalaisiin – aloittaa Purran erityisavustajana

Tynkkynen jyrähtää kokoomuksen Sirpa Pietikäisen vihervasemmistolaisesta äänestyslinjasta EU:ssa

Poliisi otti useita huumerikoksista epäiltyjä kiinni Helsingin Puhoksen ostoskeskuksessa – Tynkkynen: ”Puhos on oikeasti menetetty”

Ay-liikkeen Israel-boikotti jakaa jäsenistöä – kritiikki kohdistuu politikointiin

Sitran aika on ohi – miljardi kuuluu Suomen tulevaisuuteen, ei pysyvälle ajatusklubille

Fingo vääristelee kehitysavun tuloksia – faktantarkistus sangen valikoivaa

Kulttuurinen omiminen

Tehtaat Suomessa lopahtavat, mutta rasisminvastainen teollisuus porskuttaa. Savu nousee virastojen, valtuutettujen ja tutkimuslaitosten piipuista. Rasisminvastaisia rakennelmia, viljelmiä, koneistoja, tuotantopäällikköjä ja spesialisteja piisaa. Verorahoitteiset kanta-asiakkaat tyhjentävät ajatushautomoiden ja -munimoiden kennot.

Ainut pullonkaula on raaka-aine. Ei ole helppoa teollisesti vastustaa, juuria, torjua, kitkeä ja taltuttaa sitä, mikä ei edes esiinny pohjolan luonnossa, ainakaan korkeina pitoisuuksina.
Suomesta ei löydy rotusortoa tai rasistisia henkirikoksia. Siksi mielikuvakaivoksissa louhitaan ajatusrikoksia kuin malmeja. Kyselyhutkimukset tyyliin ”43 prosenttia afrikkalaistaustaisista kokenut häirintää vuoden sisällä – Suomi Euroopan rasistisin maa” käyvät kaupaksi. Tuskin ne kuitenkaan pyörittäisivät uudelleenkoulutusverstaiden ja ilmianto-industrialismin koko kapasiteettia.
Rasisminvastainen teollisuus välttää seisokit tuotekehittelyllä. Sen yksi kustannustehokas käsite on ”kulttuurinen omiminen”. Prosessi vaatii materiaaliksi loukkaantumisia tai mieluiten synteettisiä tekoloukkaantumisia.
Kulttuurisen omimisen maailmanmarkkinat alkoivat Pohjois-Amerikan äkkirikkaista intiaaniheimoista. Suomessa on aika vähän vähemmistökulttuureja enemmistön omittaviksi. Rasisminvastaisuuden kysyntä kuitenkin luo omimiskohujen tarjontaa.
Totean tähän väliin selkokielellä, että minulla ei ole yhtikäs mitään alkuperäiskansoja vastaan. Saamelaisiin suhtaudun erityisen suopeasti sekä historioitsijana että Arkadianmäen elättinä.
Pakinani poistumiskulma olkoon pelkästään kulttuurihistoriallinen.
Loukkauksia ja tekoloukkauksia on aina ollut ja aina oleva. Entisaikaan loukkaantumisen monopoli oli kristillis-isänmaallisilla piireillä. Joutilaat rovastit ja evp. upseerit hyvin kerkesivät kirjasotiin Paavo Rintalaa, Väinö Linnaa, Henry Milleriä tai Hannu Salamaa vastaan. Säädyttömyyden ja jumalanpilkan vastainen teollisuus oli vielä 1960-luvulla runsaasti resursoitua instituutioissa.
Perinteisten arvojen kanssa taiteilijat pyrkivät ja pääsivät tukkanuottasille. ”Kulttuurinen omiminen” ei tietenkään kohauttanut Impivaaran heimoja ennen kansainvälisen ilmiön kotoperäistä standardisointia.
Tässäpä eilispäivän toleranssista esimerkki, jollaisesta loukkaantumisvyöry tänään siirtäisi tuntureita ja kääntäisi Tenon uoman.
Kuvataidenäyttely pohjoissuomalaisessa kaupungissa vuonna 1982. Tyylisuunta ”ekspressionistista sakuraa”, aiheissa läsnä paikallinen stereotypia. Kuvat eivät ole nyt nähtävilläni, mutta aikalaistekstistä melkein kuulee noitarummun kuminan ja joikaamisen. Näytteilleasettajat Pupu ja Rukivehr eivät taiteilijanimistään päätellen ole saamelaistaustaisia, silti heidän kuvastoonsa sisältynee kansallispukimia. Ne tosin ovat riisutut installaatiossa, jossa ”lappalaisukko tiiraa muna kädessään nuotion edessä tanssivaa naishahmoa”.
Tiettävästi mikään 1980-luvun kulttuuritaho ei loukkaantunut šamaanirituaalin omimisesta – ei vaikka teoksen nimi oli: Oula katsoo himoiten tytärtään.
(lähde: Kauko Röyhkä, Vaeltava vitsaus. Muistelmat 2. Docendo)

Teemu Keskisarjan kolumni: Rasisminvastainen teollisuus ja kulttuurinen omiminen

Woke-henkinen ihmisten maalittaminen on yhä voimissaan. Aikoinaan Suomessa &#8221;canceloitiin&#8221; Herra Heinämäen Lato-orkesterin intiaanihahmo ja juuri nyt kamppaillaan Katariina Sourin saamelaisnaisesta. Yhdysvalloissa viimeisin &#8221;kulttuurisen omimisen&#8221; kohu liittyy siihen, saako yhdeksänvuotias poika käyttää sulkapäähinettä jalkapallopelissä, jos hän itse on intiaaniheimon jäsen.
Yhdysvalloissa yhdeksänvuotiaan jalkapallofanin intiaanipäähineestä ja kasvomaaleista noussut rasismikohu on malliesimerkki siitä, että woke-henkinen ihmisten vainoaminen ja maalittaminen on yhä voimissaan. Urheiluun erikoistuneen Deadspin-nettilehden blogisti Carron J. Phillips päätti ryhtyä maalittamaan pikkupoikaa nähtyään kuvan, jossa poika on jalkapallokentän katsomossa sulkapäähine päässään ja kasvot maalattuina.
Phillips kirjoitti <a href="https://deadspin.com/roger-goodell-kansas-city-chiefs-fan-black-face-native-1851048905">jutun</a>, jossa hän syytti yhdeksänvuotiasta pikkupoikaa blackface-kasvomaalauksen käytöstä ja rasismista sekä mustia että intiaaneja kohtaan. Toimittaja Phillips valitsi tarkoituksella kuvituskuvan, jossa pojan kasvot näyttivät kokonaan mustiksi maalatuilta, vaikka todellisuudessa pojan kasvojen toinen puoli oli maalattu punaiseksi hänen fanittamansa joukkueen tunnusvärin mukaan.
Toimittaja johti harhaan
On vaikea ymmärtää, miksi Phillips päätti tarkoituksella valita harhaanjohtavan kuvituskuvan. Carron J. Phillips on kokenut urheilutoimittaja, joka on saanut useita journalistipalkintoja mustien toimittajien yhdistyksiltä.
Yksi syy koko jutun kirjoittamiselle saattaa olla se, että Deadspin-nettilehden ja sen kirjoittajien tulot perustuvat hyvin suurelta osin mainostuloihin, joita tulee sitä enemmän, mitä enemmän jutut saavat klikkauksia ja lukijoita. Toinen syy lienee kirjoittajan antirasistinen agenda, joka näkyy jutussa vahvasti.
&#8211; Ei ole helppoa halveerata kahta ihmisryhmää samalla kertaa, Phillips kirjoittaa. Mutta sunnuntaina Las Vegasissa yksi Kansas City Chiefs -joukkueen faneista onnistui vihaamaan sekä mustia että Amerikan alkuperäisasukkaita yhdellä kertaa.
Phillips sai pikkupojan peliasusta aiheen pitkään vuodatukseen amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan rasistisesta historiasta ja systemaattisesta rasismista. Hänen mielestään NFL:n olisi pitänyt jo aikoja sitten vaatia Kansas City Chiefs (&#8221;Kansas Cityn päälliköt&#8221;) -joukkuetta muuttamaan nimensä, kuten Washington Redskins (&#8221;punanahat&#8221;) <a href="https://www.commanders.com/">joutui</a> tekemään. Myös kaikki fanien käyttämät, intiaaneihin viittaavat asut ja eleet, kuten tomahawk-kirveen iskua jäljittelevä <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tomahawk_chop">kädenliike</a> pelikatsomossa tulisi ehdottomasti kieltää.
Meikki käy, kasvomaali ei
Rasismikohu oli sitä myöten valmis ja sosiaalisessa mediassa alkoi ankara vääntö siitä, oliko pikkupoika syyllistynyt rasismiin vai ei. Joidenkin mielestä oli, kun taas toiset olivat sitä mieltä, että antakaa pojan pukeutua peliin miten haluaa.
Fox News -uutiskanavan toimittaja Jesse Waters <a href="https://youtu.be/6LbqLHidHzk">naureskeli</a>, että nykymaailmassa pojat voivat käyttää meikkiä ja kaikki lapset voivat vapaasti valita sukupuolensa, mutta eivät nähtävästi sitä, missä asussa tai kasvomaalissa haluavat mennä katsomaan peliä.
Monet kommentoijat kehottivat pojan vanhempia nostamaan Amerikan tyyliin suurinumeroisia vahingonkorvauskanteita kaikkia häntä rasistiksi solvanneita vastaan. Muutama vuosi sitten Nick Sandmann -niminen nuori mies joutui tahtomattaan sotketuksi median nostamaan intiaanikohuun. Lopputulos oli se, että CNN-uutistoimisto joutui <a href="https://www.suomenuutiset.fi/cnn-uutistoimisto-paasi-sovintoon-amerikkalaispojan-kanssa-jonka-se-leimasi-hairikoksi-ja-rasistiksi/">maksamaan</a> nuorelle miehelle miljoonakorvaukset.
Pojan äiti: &#8221;Lopettakaa jo!&#8221; 
Pojan äiti kirjoitti Facebookin viestin, jossa hän pyysi jättämään poikansa rauhaan. Lisäksi äiti kertoi, että itse asiassa hänen poikansa on alkuperäiskansan jäsen. Tämän jälkeen <a href="https://nypost.com/2023/11/29/media/mom-of-young-chiefs-fan-rips-deadspin-for-accusing-him-of-racism/">media</a> tutki asiaa ja sai selville, että pojan isoisä istuu kalifornialaisen chumash-heimon valtuustossa.
Kaikille toimittajille tämä tieto ei riittänyt pikkupojan jättämiseksi rauhaan. Urheilutoimittaja ja journalismin opettaja Kevin Blackistone &#8211; joka on myös saanut mustien toimittajien yhdistyksen journalistipalkinnon &#8211; otti <a href="https://twitter.com/ProfBlackistone/status/1730279222566916272">yhteyttä</a> chumash-heimoon kärttääkseen heiltä virallisen kannanoton rasismikohuun.
Alkuperäistä Deadspinin juttua on myöhemmin <a href="https://deadspin.com/roger-goodell-kansas-city-chiefs-fan-black-face-native-1851048905">päivitetty</a> chumash-heimon vanhimpien kannanotolla, jossa todetaan, että heimon jäsenten tekemiset ovat heidän oma asiansa, mutta heimo ei virallisesti suosittele käyttämään sulkapäähinettä osana &#8221;naamiaispukua&#8221;. Päivitys on laitettu jutun alkuun, ikään kuin se olisi alun perinkin ollut toimittajan närkästymisen perusteena.

Pikkupojan sulkapäähineestä ja kasvomaaleista nousi valtava haloo Yhdysvalloissa

Akateemisen vasemmiston hellimä ajatus, että “kulttuurinen omiminen” olisi jollakin tapaa epäeettistä, on hämmentänyt tavallisia ihmisiä viime vuosina. Kohut intiaanipäähineiden tai saamelaispukujen käytöstä kuulostavat äärimmilleen viritetyn edistykselliseltä ja suvaitsevaiselta identiteettipolitiikalta. Kohujen taustalla piilevä ajattelutapa on pikemminkin edistyksen ihanteen hylkääminen ja muukalaiskammo, kirjoittaa University of Surreyn englantilaisen kirjallisuuden opettaja Neema Parvini <a href="https://quillette.com/2018/08/22/rejecting-progress-in-the-name-of-cultural-appropriation/">Quillette-verkkolehdessä</a>.

Nettiraivo “kulttuurisesta omimisesta” (cultural appropriation) sai uusia, entistä absurdimpia mittasuhteita äskettäin, kun Britannian työväenpuolueen poliitikko Dawn Butler kritisoi tunnettua tv-kokkia Jamie Oliveria siitä, että Oliver oli lanseerannut mikroeinestuotteen nimeltä ‘Punchy Jerk Rice’, joka Butlerin mukaan on jamaikalaisen ruokakulttuurin omimista, minkä hänen mielestään “tulee loppua”.
Kansanedustajan verbaalihyökkäyksestä huippukokkia vastaan kirjoitti muun muassa <a href="https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/jamie-oliver-jerk-rice-cultural-appropriation-jamaican-food-dawn-butler-a8498916.html">Independent</a>.
Parvini ihmettelee muutosta. Vielä muutama vuosi sitten erilaisten etnisten keittiöiden moninaisuus suurissa kaupungeissa nähtiin monikulttuurisuuden riemuvoittona. Ajatusta, että curry nimettäisiin Britannian kansallisruoaksi fish &amp; chipsien sijaan, juhlittiin vielä niinkin äsken kuin 2015 vasemmistolaisissa julkaisuissa kuten The Guardian ja The Independent.
Pari viikkoa sitten nämä julkaisut osoittivat ajattelutapansa muuttuneen epäliberaaliin suuntaan heidän liittouduttuaan Butlerin kanssa tuomitsemaan Oliver, Parvini kirjoittaa.
Britannian italialaisvähemmistön närkästys on sentään loistanut poissaolollaan, vaikka Oliverilla on ravintolaketju Jamie’s Italian.
<h4>Vasemmisto älyllisessä konkurssissa</h4>
Parvinin mielestä aikanaan arvostettujen sanomalehtien äkillinen raivonpurkaus ajatukselle, joka on ollut vuosikymmeniä täysin normaalia, kertoo modernin vasemmiston älyllisestä konkurssista.
Parvinin mielestä liberaalin edistyneistön ajatus paheksuttavasta “kulttuurisesta omimisesta” on epäliberaali sekä edistyksen, vapaakaupan ja globalismin vastainen &#8211; siis vastoin kaikkea, jota kulttuurisesta omimisesta kohkaavien ihmisten viiteryhmät yleensä pitävät tärkeänä.
On tuskin mahdollista löytää mitään aspektia brittikulttuurista, joka ei jollain tavalla sisältäisi “kulttuurista omimista”, Esimerkiksi peribrittiläinen ruokalaji Chicken Vindaloo (kanaa tulisessa curryssa) on omittu useampaan kertaan, Parvini selittää. Chicken Vindaloo ei nimittäin ole edes intialainen ruokalaji. Siihen kuuluvat punaiset chilit eivät ole peräisin Aasiasta vaan Etelä-Amerikasta. Tähän curryyn kuuluva etikka ei sekään ole alkujaan intialaista, vaan molemmat tulivat Goan alueelle portugalilaisten kauppiaiden mukana 1500-luvulla.
Englantilainen runouskaan ei ole syntynyt ilman kulttuurista omimista, Parvini väittää. Vaikka moni ei keksi mitään niin englantilaista kuin Shakespeareläinen sonetti, on sonetin alkuperä kuitenkin Italiassa. Tämän runomuodon kehitti vuonna 1235 italialainen lakimies Giacomo da Lentini, ja sen popularisoi 1300-luvulla Francis Petrarch. Euroopassa matkustellut britti Sir Thomas Wyatt oppi sonetin Italian hoveissa ja imitoi sitä omassa runoudessaan.
Jos Tudorien valtakaudella olisi ollut Dawn Butler valmiina painostamaan kuningasta katkaisemaan Wyattin kaulan “kulttuurisesta omimisesta”, brittiläinen kulttuuri olisi menettänyt Shakespearen sonetit monen muun kuuluisan teoksen ohella, Parvini piruilee.
<h4>Vieraiden ajatusten hylkiminen on xenofobiaa</h4>
Parvinin mukaan eurooppalainen avoimuus ei vain vieraille tuotteille, vaan myös ulkomaisille ideoille &#8211; niille jotka toimivat, niille jotka parantavat meidän fyysistä ja henkistä hyvinvointiamme, on historiallisesti merkinnyt moderniuden marssia eteenpäin. Sen sijaan ulkomaisten, vieraiden tuotteiden ja ideoiden hylkääminen, joka tunnetaan nimellä xenofobia, johtaa kulttuuriseen eristäytymiseen.
“Kulttuurisesta omimisesta” pöyristyvät syyllistyvät siis juuri siihen, mistä maahanmuuttokriittisiä ja kansallismielisiä on aina syytetty. Edistyksellisten äkkikäännös kulttuurista vaihtoa vastaan tapahtui äkkiä ja ilman että sitä millään perusteltiin.
Parvini muistuttaa, että historia osoittaa sulkeutuneiden kulttuurien pärjänneen aina huonosti. Kiina oli lännen kanssa samassa kehitysvaiheessa vielä uuden ajan alussa, mutta sitten Kiina sulki itsensä ulkomaailmalta, ja Eurooppa meni menojaan. Kiina ei omaksunut ulkomaisista vaikutteista edes veistä ja haarukkaa.
Vastaavasti Zimbabwen marxilaisen diktaattorin Robert Mugabe käänsi selkänsä kolmeksi vuosikymmeneksi valkoisten kulttuurille, Parvini kirjoittaa. Mugaben postkolonialistisessa retoriikassa kaikki maan ongelmat johtuivat valkoisista maanomistajista ja heidän kulttuuristaan. Lopputuloksena oli maareformit, jotka ajoivat maan kulttuuriseen ja taloudelliseen eristykseen &#8211; sekä hyperinflaatioon ja nälänhätään. Samoina vuosikymmeninä naapurimaa Botswana piti taloutensa avoimena ja kuusinkertaisti bruttokansantuotteensa vuodesta 1980.
Parvini tulkitsee Zimbabwen ja Botswanan esimerkkejä niin, että äärimmilleen viety “kulttuurisen omimisen” välttely ai ainoastaan hidasta taloudellista ja teknologista kehitystä, vaan se voi maksaa ihmishenkiä.
Parvinin johtopäätös on, että olemme todistamassa uskomattoman antimodernin, edistyksenvastaisen, vapaakaupan vastaisen ja ennen kaikkea epähumaanin ajattelutavan syntyä.
Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan ole noussut “populistien”, kansallismielisten tai maahanmuuttokriittisten puolueiden tai yhteiskunnallisten liikkeiden, vaan akateemisen, poliittisesti korrektin vasemmiston suunnalta.

Brittikokki Jamie Oliver tekee karibialaista ruokaa – vasemmistopoliitikko syyttää kulttuurisesta omimisesta

&#8221;Yhdelläkään intiaanilla ei ole mitään perustetta loukkaantua, jos Pikku Kakkosessa lastenohjelmassa hyväntuulinen näyttelijä pistää roolissaan sulkapäähineen päähänsä. Ainut, kenellä on oikeus loukkaantua, on lintu, jonka kehosta intiaani on sulat ottanut ja eksotisoinut omiin tarkoitusperiin.&#8221; Näin pohtii Sebastian Tynkkynen (ps.), joka <a href="https://sebastiantynkkynen.com/2018/05/01/me-kaikki-maailman-ihmiset-olemme-alkuperaisvaestoa-eika-etnisyydellaan-voi-omia-itselleen-kulttuuria/">avaa blogikirjoituksessaan</a> kulttuuriseen omimiseen liittyviä ristiriitoja.

Keskustelu kulttuurisesta omimisesta ryöpsähti käyntiin saamelaisnuorten puheenjohtajan Petra Laitin <a href="https://www.suomenuutiset.fi/herra-heinamakea-vaaditaan-takaisin-adressin-voimin-hyvantuulisen-lastenohjelman-poisvetaminen-perusteltua/">kaadettua tviitillään</a> Ylen lastenohjelman, jossa esiintyi intiaanihahmo. Yle on viime päivien ajan puolustanut sensuuripäätöstä ja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10185154">tuonut julkisuuteen</a> sensuuria vaatineiden saamelaisnaisten näkökulmaa.
Yle <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/28/yle-vastaa-miksi-herra-heinamaen-lato-orkesteri-siirtyy-ylen-elavaan-arkistoon">perusteli</a> sensuuria alkuperäiskansojen oikeuksilla: &#8221;osa katsojista koki perinteiseen alkuperäiskansan asuun puetun, stereotyyppisen hahmon loukkaavaksi.&#8221; 
Julkisuudessa ei ole juuri näkynyt puheenvuoroja, jotka kritisoivat rotuajatteluun perustuvaa argumentointia, ja tähän epäkohtaan Tynkkynen puuttuu.
Tynkkynen pitää Petra Laitia etnonationalistina ja rinnastaa tämän Suomi Ensin -yhteisön jäseniin. Tynkkynen oudoksuu voimakkaasti ajattelua, jonka mukaan oikeudet määräytyisivät geneettisen perimän kautta. Saamelaisyhteisö ei hyväksy jäsenikseen ulkopuolisia.
&#8211; Puhe “alkuperäisväestöstä” on ristiriitaista sivistyneeseen ajatteluun nähden. Me kaikki olemme tämän maailman alkuperäisväestöä. Uutiset kertovat kyllä heti, jos saisimme vieraita toiselta planeetalta, Tynkkynen kirjoittaa.
Tynkkynen ottaa kirjoituksessaan kantaa myös sensuuriin.
&#8211; Me voimme kieltää lapsilta inkkarileikit, saamelaisrummut, Saara Aallolta kimonot, Mauri Kunnaksen lastenelokuvan, Herra Heinämäen, Peppi Pitkätossun ja kaiken mahdollisen, mistä keksimme loukkaantua. Mutta siinä ei ole mitään järkeä. Kulttuuria ei voi omistaa tai patentoida ja tämä olisi jokaisen itsesensuurista kiinnostuneen toimijan hyvä ymmärtää.

”Ainut, kenellä on oikeus loukkaantua sulkapäähineen käytöstä  on lintu, jonka kehosta intiaani on sulat ottanut”

Lähetä uutisvinkki:
<a class="_ymio1r31 _ypr0glyw _zcxs1o36 _mizu194a _1ah3dkaa _ra3xnqa1 _128mdkaa _1cvmnqa1 _4davt94y _4bfu18uv _1hms8stv _ajmmnqa1 _vchhusvi _kqswh2mm _2rkolb4i _ect4ttxp _syaz13af _1a3b18uv _4fpr8stv _5goinqa1 _f8pj13af _9oik18uv _1bnxglyw _jf4cnqa1 _30l313af _1nrm18uv _c2waglyw _1iohnqa1 _9h8h12zz _10531ra0 _1ien1ra0 _n0fx1ra0 _1vhv17z1" title="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" href="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" data-renderer-mark="true" data-is-router-link="false" data-testid="link-with-safety">toimitus@perussuomalaiset.fi</a>