Toisen polven maahanmuuttajat ovat yliedustettuina rikostilastoissa – syynä ei olekaan köyhyys ja asuinpaikka

Surkeat sosiaaliset olosuhteet ja nimelliset rangaistukset rikoksista nimetään automaattisesti keskeiseksi syyksi kasvavaan maahanmuuttajataustaiseen rikollisuuteen. Oikeasti kyse saattaakin olla siitä, että jengi yksinkertaisesti tarjoaa osalle nuorista tyköistuvan ympäristön, jossa voimassa ovat omat lait.

Tutkimukset ulkomailla syntyneiden ja toisen polven maahanmuuttajien yliedustuksesta rikostilastoissa tuppaavat päätymään aina samaa loppupäätelmään: syynä rikosten polulle lähtemiseen ovat köyhyys ja asuinympäristö, integraation epäonnistuminen sekä alhaiset rangaistukset.

Tohtoriopiskelija Matilde Tiozzo ottaa Göteborgs Postenissa vankasti perustellen kantaa siihen, että perinteisten maahanmuuttajien rikollisuutta koskevien tutkimusten käsittelytapa on suppea ja osin virheellinenkin.

Maahanmuuttajataustaisten yliedustus rikostilastoissa ei johdu pelkästään vähäisistä sosiaalisista panostuksista, vaan mukaan on otettava myöskin sosiaalipsykologinen ja kulttuurinäkökulma.

Vastuunkantajat kadoksissa

Periaatteessa toisen polven maahanmuuttajan kulttuurinen pääoma on jopa suurempi kuin kantaväestöllä, koska he ovat eläneet kahden eri kulttuurin vaikutuspiirissä. Käytännössä monikulttuurisuus osoittautuu usein mahdottomuudeksi ja johtaa siihen, että henkilö ajautuu erilleen kummastakin kulttuurista.

Tiozzon mukaan vikaa on myös ajassamme. Yksilön oikeuksia ja rajoitettua yhteistä vastuuta korostava yhteiskunnan henkinen ympäristö on johtanut siihen, että yhä harvempi on vastuussa enää mistään.

Perinteiset yhteisyyttä luovat instituutiot kuten koulu, asevelvollisuus ja julkisen palvelun media ovat rakenteellisissa ongelmissa, eikä niistä löydy tyhjän henkisen tilan täyttäjää.

Jengi on hyperkapitalistinen organisaatio

– Rikollisjengi on omalla tuhoavalla tavallaankin instituutio. Jengissä on selkeä normisto sekä hierarkia ja jokainen jäsen on osa yhteisöä. Siitäkin huolimatta, että kyseisen yhteisön perusta on huojuva, Tiozzo kirjoittaa.

Rikollisjengissä eivät siten päde maahanmuuttajien lähtömaista peräisin olevat normit saatikka uuden kotimaan normit. Tämä olisi hyödyllistä ymmärtää silloin, kun etsitään ratkaisuja mielettömään väkivaltaan.

Maahanmuuttajataustaisten jengien silmitöntä aseidenkäyttöä selittää nyky-yhteiskunta, jossa yhteisyys on pystytetty vankasti materialistiselle perustalle. Jengirikollisuuden voi siten selittää hyperkapitalismina, jossa kilpaillaan kirjaimellisesti viimeiseen hengenvetoon asti ja jossa menestys mitataan viimeisellä rivillä ainoastaan rahassa.