Väkivaltaisten maahanmuuttajanuorten ongelma ei poistu tilastokikkailulla tai kieltämällä maahanmuutosta puhuminen

Poliisin huoli jopa 150 vaarallisesti käyttäytyvästä nuoresta herätti kiitettävän paljon keskustelua. Toisaalta se näyttää myös herättäneen monissa tarpeen vähätellä ongelmaa tilastokikkailulla ja pyrkimällä kieltämään maahanmuutosta puhumisen maahanmuuttajanuorten tekemien väkivaltarikosten yhteydessä.

Helsingin Sanomat uutisoi laajassa artikkelissaan, että Helsingin keskustassa ja lähiöissä kokoontuu vaarallisia nuoria, joista poliisi ja nuorisotyöntekijät ovat huolissaan. Poliisin omasta tiedotteesta voi lukea rivien välistä, että viranomaisten keinot näiden nuorten kanssa alkavat loppua.

Gangsta-elämäntapa houkuttelee

Kyse on 100–150 maahanmuuttajataustaisen nuoren joukosta. Suurimmalla osalla heistä on juuria Lähi-idässä tai Somaliassa. Nämä vaaralliset nuoret kantavat usein mukanaan teräaseita. Heidän toimintaansa liittyy huumekauppaa, ryöstöjä ja raakaa väkivaltaa. Porukan liepeillä pyörii joitakin gangsta-elämäntapaa ihailevia suomalaisiakin, varsinkin tyttöjä.

Maahanmuuttajanuorten kohdalla on yleistä, että poliisiin ei luoteta eikä poliisille haluta puhua. Puukotukseen johtaneen ryöstöyrityksen tapahtuessa Alppipuistossa oli parisataa nuorta, mutta kukaan heistä ei poliisin mukaan nähnyt mitään.

Fenix Helsingin toiminnanjohtaja Ujuni Ahmed kuvaa Helsingin Sanomien artikkelissa, että rikoksia tekevillä maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on vääristynyt easy money -mentaliteetti. He eivät usko opiskeluun tai työn kautta ansaittuun elantoon, vaan hakevat ”kunnioitusta” ryöstämällä kalliita merkkivaatteita suomalaisnuorilta.

Mukana on myös ”paluumuuttajia”, joiden koko perhe on muuttanut esimerkiksi Britanniaan, ”mahdollisesti pakoon rasismia”, Ujuni Ahmed kertoo. Sielläkin he ovat törmänneet ongelmiin.

– He ovat nyt palanneet Suomeen pakoon tuomioita tai heidät on karkotettu, Ahmed sanoo Helsingin Sanomille.

Helsingin ongelmana on siis 100–150 maahanmuuttajataustaista nuorta, jotka kantavat usein teräaseita ja harjoittavat huumekauppaa, ryöstöjä ja raakaa väkivaltaa.

Ei ”oirehtimista” vaan vakavia rikoksia

Monet maahanmuuttajanuorten rikollisuutta kommentoineet tahot sisäministeri Maria Ohisaloa myöten ovat puhuneet ”rikoksilla oirehtivista nuorista”. Keskustelua on leimannut myös halu nähdä ryöstöjä ja pahoinpitelyjä tehtailevat nuoret jonkinlaisina ”uhreina”, jotka ovat erityisen tuen ja turvan tarpeessa. Rikosten todellisia uhreja kohtaan sen sijaan ei ole juurikaan empatiaa liiennyt.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen halusi blogissaan panna pisteen oirehtimispuheille ja hyssyttelylle näistä vaarallisista nuorista puhuttaessa.

– He eivät enää ”oireile rikoksilla” vaan ovat syyllistyneet vakaviin henkeen ja terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin, ääritapauksissa henkirikoksiin tai niiden yrityksiin, poliisitarkastaja Kilpeläinen kirjoittaa.

Ongelman on annettu muhia jo pitkään

Yksi Helsingin Sanomien jutussa haastatelluista poliiseista on ylikomisario Jari Taponen, joka johtaa ennalta ehkäisevän työn ryhmää Helsingin poliisissa. Taponen on aiemmin tullut tunnetuksi lähinnä vähättelemällä maahanmuuttajanuorten rikollisuuteen liittyviä ongelmia.

Vuonna 2014 media uutisoi, että Helsingissä toimii yli 50 maahanmuuttajataustaisen nuoren porukka, joka pahoinpitelee ja ryöstää toisia nuoria. Ylen aamu-Tv:ssä esiintynyt ylikomisario Taponen kertoi, että ”Suomessa ei ole katujengejä”, koska nuorilta puuttuivat jengiliivit ja selkeä hierarkia.

Taposen puhe oli kuitenkin pelkkää terminologista saivartelua, jolla hän pyrki peittelemään ongelmaa. Maahanmuuttajanuorten joukon pahoinpitelyn tai ryöstön uhrille on yhdentekevää, kutsutaanko tekijöitä jengiksi vai ”löyhäksi kaveriporukaksi”.

Maahanmuutosta ei saa puhua

Taposen mukaan vuoden 2014 ryöstösarja ”ei ollut maahanmuutto-ongelma”. Kyse oli vain siitä, että ”nuoret hakevat rajojaan”.

– En usko, että on kovin hedelmällistä keskustella maahanmuutosta tässä yhteydessä. He ovat kaikki suomalaisia, Suomessa syntyneitä, ylikomisario Taponen korosti vuonna 2014.

Opetusministeri Li Andersson on yhä sitkeästi sitä mieltä, että ”nuorten väkivalta tai rikollisuus ei ole maahanmuuttokysymys”. Andersson on huolissaan siitä, että ongelmasta puhumalla ”leimataan laaja joukko sivullisia nuoria, jotka joutuvat kohtaamaan rasismia ja syrjintää arjessaan jo muutenkin.”

Myös nuorisorikollisuutta tutkinut professori Päivi Honkatukia on sitä mieltä, että syitä ei saa hakea ”maahanmuuttajataustaisten kulttuurista tai muista ominaisuuksista”. Hänen mukaansa vaarana on, että ”maahanmuuttajataustaiset nuoret ja perheet joutuvat arjessaan häirityiksi”, kuten kävi esimerkiksi Tapanilan joukkoraiskauksesta uutisoitaessa.

”Ei liity maahanmuuttoon” -mantraa on hoettu ahkerasti viime vuosikymmeninä lähes jokaisen maahanmuuttajien tekemän rikoksen yhteydessä, mutta totta kai 150 väkivaltaista maahanmuuttajataustaista nuorta Helsingin kaduilla on nimenomaan maahanmuuttoon liittyvä ongelma.

Vale, emävale, tilasto

Helsingin poliisin julkisuuteen tuomaa ongelmaa on pyritty hallituksen ja median toimesta peittelemään tuomalla esiin erilaisia tilastoja, joiden mukaan ”Suomi on turvallisempi kuin koskaan” ja nuorten väkivaltarikollisuus on jatkuvasti vähentynyt. Tilastoihin liittyy kuitenkin se ongelma, että sopivan tilaston valinnalla voidaan korostaa omaa näkökulmaa tai jopa vääristellä totuutta.

Facebookissa räväkästi asioita kommentoiva Timpe Ahonen kiinnitti huomiota Helsingin Sanomien juttuun, jonka mukaan ”alaikäisten tekemien rikosten määrä on Helsingissä laskusuunnassa”. Juttuun oli valittu graafi, joka kertoi aivan toisenlaista totuutta kuin Iltalehden aiemmin käyttämä graafi nuorten väkivaltarikoksista.

– Tajusin, että Hesari oli poistanut omista tilastoistaan kokonaan henkirikokset ja seksuaalirikokset, Timpe Ahonen kirjoittaa.

– Ilmeisesti heidän mielestään murhat, tapot, tapon yritykset, raiskaukset, raiskausten yritykset ja joukkoraiskaukset eivät ole väkivaltaa ollenkaan.

– Opetelkaa lukemaan mediaa. Teille valehdellaan, Ahonen toteaa.

Käyrien suuntaan voidaan siis vaikuttaa tilastoitujen rikostyyppien valinnalla. Eroa syntyy myös siitä, että Helsingin Sanomien kaavio kuvaa Helsinkiä, kun taas Iltalehden käyrä kertoo koko maan tilanteesta. Tärkeää on myös huomioida, puhutaanko poliisin tietoon tulleista rikosepäilyistä vai selvitetyistä rikoksista. Nykyään yhä useammat rikokset nimittäin jätetään tutkimatta resurssipulan vuoksi.

Myös ikärajaus vaikuttaa tilastojen antamaan kuvaan. Lehdissä on usein keskitytty alle 18-vuotiaiden tekemiin rikoksiin, mutta esimerkiksi Kaivohuoneella suomalaispojan surmasta epäillyt maahanmuuttajanuoret eivät enää olleet alaikäisiä.

Sisäministeriön Twitterissä jakama kaavio 15-17-vuotiaiden tekemien henkirikosepäilyjen määrästä näyttää jyrkkää nousua ylöspäin. Tosin tämäkin kaavio saattaa johtaa harhaan sikäli, että yhdestä rikoksesta voidaan epäillä useita henkilöitä. Käyrän suunta on joka tapauksessa erittäin huolestuttava.

Sisäministeri syyttää oppositiota

Sisäministeri Maria Ohisalon mielestä ”suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmenten aikana muuttunut entistä turvallisemmaksi”.

– Nuorten tekemät henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset ovat koko maassa laskeneet viimeisen vuosikymmenen aikana, Ohisalo kirjoittaa.

Molemmat Ohisalon väitteet saattavat yleisellä tasolla hyvinkin pitää paikkansa, mutta Helsingin poliisilla on siitä huolimatta taakkanaan 150 vaarallisen, maahanmuuttajataustaisen nuoren joukko. Yleiset tilastot suomalaisnuorten rikollisuudesta eivät kuvaa tätä erityisongelmaa.

Sisäministeri Ohisalo puhuu ”näköalattomuudesta, joka ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin”, eriarvoisuuden vähentämisestä ja juurisyihin puuttumisesta. Ongelmista on käyty eduskunnassa räväkkää keskustelua, jonka parhaat palat löytyvät tältä videolta.

– Te siis tiedätte ja pakon edessä myönnätte maahanmuuton ongelman, mutta ette tee asialle mitään. Miksi ette? Miksi ette suostu puuttumaan haitalliseen maahanmuuttoon, joka on juurisyy? kysyi kansanedustaja Juha Mäenpää.

Ministeri Ohisalo vastasi tutulla kaavalla todeten, että perussuomalaisten tavoite humanitäärisen maahanmuuton lopettamisesta olisi kansainvälisten sopimusten vastaista.

Ohisalo tuntuu pitävän 150 vaarallisen maahanmuuttajanuoren joukkoa sellaisena ongelmana, joka perussuomalaisten olisi pitänyt ratkaista hallituksessa ollessaan. Ongelma on kuitenkin olemassa Helsingin kaduilla juuri nyt, Maria Ohisalon ollessa sisäministerinä, eikä se mene pois edellistä hallitusta tai oppositiota syyllistämällä.

Onko Suomi Ruotsin tiellä?

Vääränlaisen massamaahanmuuton aiheuttamien ongelmien yhteydessä on viime aikoina keskusteltu paljon siitä, onko Suomi ”Ruotsin tiellä”. Esimerkiksi kansanedustaja Olli Immonen on sitä mieltä, että epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on suistanut Ruotsin totaaliseen kaaokseen.

Vain vähän aikaa sitten massamaahanmuuton kannattajat eivät suostuneet lainkaan myöntämään, että Ruotsissa olisi mitään ongelmia. Helsingin Sanomien toimittaja Maria Pettersson kävi kesällä 2015 Malmössä tekemässä viiltävän ironisen jutun, jossa pilkattiin massamaahanmuuton vastustajien ajatusta, että Malmö olisi ”vaarallinen sotatanner”.

Nyt jopa kaikkein suvaitsevaisimmat toimittajat ja poliitikot tuntuvat myöntävän, että Ruotsissa saattaa olla jotain pieniä ongelmia maahanmuuton suhteen. Kansanedustaja (vas) ja tutkija Veronika Honkasalo on sitä mieltä, että ”Suomi on pian Ruotsin tiellä” on ongelmallinen hokema, koska se ”demonisoi ruotsalaisia rodullistettuja vähemmistöjä ja samastaa maahanmuuton automaattisesti yhteiskunnallisiin ongelmiin”. Siksi hokemaa Ruotsin tiestä tulisi Honkasalon mielestä välttää.

Honkasalo on sikäli oikeassa, että on aivan turha jankata siitä, mikä se ”Ruotsin tie” on ja onko Suomi samassa tilanteessa 10 vai 15 vuoden kuluttua. Ruotsin tiellä tai ei, Suomi on jo nyt ongelmissa, jotka tulevat vain pahenemaan.

Helsingin kaduilla liikkuvat 100-150 vaarallista, maahanmuuttajataustaista nuorta ovat akuutti ongelma, johon tulisi löytää ratkaisuja. Mutta tilanteesta pitäisi osata myös vetää laajemmat maahanmuuttopoliittiset johtopäätökset.