Eduskunnassa nähtiin jälleen viime viikolla vasemmiston harjoittamaa itseruoskintaa siitä, kuinka Suomi tekee liian vähän ilmastotoimia ja kuinka istuva hallitus on suorastaan pahuuden ilmentymä, kun se on päättänyt laskea muun muassa polttoaineveroja tällä hallituskaudella. Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom kritisoi omassa puheenvuorossaan Suomen maailman kovimpiin lukeutuvan hiilineutraalisuustavoitteen mielekkyyttä vuoteen 2035 mennessä.
Kuka maksaa Suomen ylikireän ilmastopolitiikan hinnan?
Bergbom muistutti, että Euroopan unionilla, joka tekee todella tiukkaa ilmastopolitiikkaa muun muassa ennallistamisasetuksen kautta – joka maksaa Suomelle noin 1,2 miljardia euroa vuositasolla – on hiilineutraalisuustähtäin vuodessa 2050. Ruotsilla ja Saksalla tavoite on vuodessa 2045, Iso-Britannialla ja Kanadalla vuodessa 2050, Kiinalla vuodessa 2060, Pariisin ilmastosopimuksesta lähteneistä Yhdysvalloista puhumattakaan.
– Olennainen kysymys on, että mikä on se hinta, että saamme täällä olla hiilineutraaleja vuonna 2035 – ja kuka sen maksaa? Maksaako sen se hyvätuloinen suomalainen, joka asuu kaukolämmön piirissä pääkaupunkiseudulla ja ajaa sähköautolla töihin, vai maksaako sen maaseudulla asuva dieselautoa käyttävä omakotitaloa öljyllä lämmittävä vanhempi herrasmies? Vai maksaako sen se suomalainen nuori koulussa, joka joutuu syömään sitä kasvisruokaa, jota hän ei halua syödä, kun häneltä viedään liharuuatkin pöydästä ilmastonmuutoksen nimissä?
– Ja käykö siinä itse asiassa niin, että ajamme tieten tahtoen alas suomalaisen metsäteollisuuden, jonka arvonlisäykseen kuitenkin Suomen talous hyvin pitkälle edelleen perustuu? Bergbom kysyi.
Erittäin huono idea
Edelleen Bergbom tahtoi tietää, halutaanko ilmastonmuutoksen nimissä ajaa alas myös suomalainen ruoantuotanto tai tuhota sen kustannuskilpailukyky. Bergbom pitää ideaa paitsi huoltovarmuuden kannalta erittäin huonona myös yleisesti ottaen järjenvastaisena.
– Ei laiteta sitä laskua suomalaiselle veronmaksajalle, suomalaiselle metsäteollisuudelle eikä suomalaiselle maataloudelle, jotta voidaan poseerata jossain ilmastopöydissä, Bergbom päätti puheenvuoronsa.
