Tukholman alueella on viimeisen viiden vuoden aikana ammuttu hengiltä sata ihmistä. Kynnys tappavan väkivallan käyttöön on olematon, kun tasavahvat ja heikosti johdetut jengit taistelevat huumekaupan ja liitännäisrikollisuuden satumaisista voitoista.

Rikollisjengejä tai -verkostoja on Tukholman alueella luokkaa 52 ja niissä jäseniä noin 1 500. Ampuma-aseita jengeillä on käytössään saman verran kuin jäseniä. Eritasoisia konflikteja on parhaillaan menossa viitisentoista.

Sen sijaan, että tekisivät jengiväkivallalle jotakin, viranomaiset keskittyvät tutkimaan ja tilastoimaan asiaa. Kuolemaan johtaneet ammuskelut ovat lisääntyneet erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana: vuonna 2012 Tukholmassa ammuttiin hengiltä kolme ihmistä ja vuonna 2020 uhrien lukumäärä oli jo 25.

Poliisin oman fundeerauksen mukaan osasyy murhiin on se, että virkavalta on pidättänyt useita jengien johtohahmoja. Valtatyhjiöillä on tapana täyttyä, eli jengin johtajan kadotessa kiven sisään seurauksena on valtarakennelman muutoksia sekä jengin sisällä, että suhteissa muihin alan toimijoihin. Konflikteja ratkotaan sitten ampumalla.

Maailma muuttuu ja rikolliset sen mukana

– Vielä 1990-luvun moottoripyöräjengien aikakaudella järjestelmä oli kovin toisenlainen. Niissä piireissä pidettiin ehkä tapaaminen, ennen kuin aseet puhuivat. Nykyiset ongelmalähiöiden jengit voivat sen sijaan tehdä päätöksiä hyvin, hyvin nopeasti. Porukalla ei ole enää samalla tavalla johtajaa, selvittää tutkija Jonas Öberg Ruotsin rikostutkimuslaitokselta (Brå).

– Puhutaan tavallaan myös väkivallan inflaatiosta. Ennen uhkailtiin, sitten ammuttiin polveen ja vasta lopuksi päähän, Öberg kuvailee muutosta.

Tärkein tekijä jengien käyttäytymisen muutoksessa on siten tappavan väkivallan hyväksyminen osaksi normaalia reagointia ensisijaiseksi toimintamalliksi.

Rikolliseksi kasvetaan vaihtoehtoja vailla

Tukholman poliisin tiedusteluyksikön päällikkö Anna Rise on samoilla linjoilla rikollisverkostojen muuttuneesta normistosta. Ongelmalähiön lapsi saattaa kasvaa kohtalokkaasti sisään rikolliseen kulttuuriin vailla muita vaihtoehtoja.

Yhteenkuuluvaisuuden kaipuu ja luonteva ympäristö imevät lapsen rikollispiireihin, joiden toimintamallit leimaavat koko elämää. Tästä seurauksena on ollut muun muassa lasten ja nuorten tekemien ryöstöjen massiivinen kasvu. Ongelmalähiöiden lapset ryöstävät kantaruotsalaisten lapsia. Aseetkin ovat kiinteä osa arkea.

– Asenne aseisiin on muuttunut täysin. Ennen vain kovan statuksen omaavat ”coolit” tyypit kantoivat asetta, eivätkä lapset saaneet edes koskea niihin. Nyt käytetään alaikäisiä säilyttämään ja kuljettamaan aseita ja jopa tekemän murhia niillä, Rise toteaa.

Aseiden helppo saatavuus on sen seurauksena muuttanut niiden käyttökulttuuria. Myös rikollisjengien jäsenten keskinäiset välit ovat muuttuneet. Muinoin lojaalius oli päivän sana, eikä olisi tullut kuuloonkaan, että jengiläinen olisi pettänyt rikollistoverinsa. Tänään kaikkien on oltava varuillaan, sillä kehenkään ei voi enää luottaa.

SUOMEN UUTISET