Kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja sanoi vappupuheessaan, että kansallinen itsemääräämisoikeus rakentuu myös taloudellisen itsenäisyyden perustalle. – Liput ja laulut ja leijonavaakunat ovat silkkaa symboliikkaa. Raha ratkaisee, kehittykö kansa kansakunnaksi vai sortuuko elon tiellä.

Perussuomalaisten tuore kansanedustaja Teemu Keskisarja muistutti puheensa aluksi, että itsenäisyyttä edeltävällä ajalla nykyisenkaltaisesta hyvinvointivaltio-Suomesta ei osattu edes haaveilla.

Keskisarja puhui maanantaina Suomen Pankin edustalla Jussi Halla-ahon jälkeen (juttu jatkuu videoikkkunan alla):

– Ruotsin aikana ei ollut Suomen Pankkia. Eikä suurvallassa julkista sektoria, paitsi kirkot, jotka rahvas rahoitti ja omin käsin myös rakensi. Vähät valtiovetoiset ”väylähankkeet” liittyivät poikkeuksetta hyökkäyssotimiseen eikä suomalaisten paremmin vointiin. Suomi ei ollut riistomaa samassa merkityksessä kuin siirtomaa, mutta siltikin vuosisatojen ajan Suomesta virtasivat väärään suuntaan hyödylliset ihmiset, verovarat ja sotilaiden veriverot. Siihen aikaan alamaisten selkänahasta repiminen oli kaikkialla normaalia meininkiä.

Keskisarja määrittelee, että Ruotsin aika ei ollut varsinaisesti suomalaisten kultakautta.

– Myöskään Venäjän aika ei kimmeltänyt kultakautena tai edes kuparikautena. Mutta suuriruhtinaskunta sentään sai 1800-luvulla itse päättää raha-asioistaan. Rahoitammeko Sevastopolin linnoitusta vai Saimaan kanavaa. Siitä se lähti, ensimmäinen ja toistaiseksi menestyksekkäin Suomi kuntoon -projekti

Kielitaistelu oli kohtalokkain kohtalonhetkemme

Inhimillisen kehityksen mittarit olivat 1800-luvulla paukkupakkasen puolella, mutta Suomi – ”Euroopan kerjäläinen” – tuolloin kylvi hallojen huurussa taloudellisen itsenäisyyden ensimmäisiä siemeniä, Keskisarja sanoo.

– Oli oma budjetti, vaikka niukkakin. Omat keskusvirastot. Oma valuutta. Oma luottokelpoisuus. Ei lainkaan yhteisvastuuta Venäjän imperiumin suurista veloista. Oman hopeamarkkamme vakaus silloin kun Venäjän talous romahteli ja rupla sukelsi Tsusimansalmen pohjaan.

– Suomen Pankki on instituutiona yli kaksisataavuotias. Sen päärakennus valmistui 1880-luvulla, viisi sukupolvea sitten, silloisen Nikolainkadun varrelle. Tsaarinvallan suostumuksella, mutta melko kotoperäisenä hankkeena. Materiaaleiltaan se on kiveä ja rautaa. Paloturvallisuuden takia koko talossa on puuta vain muutama palanen. Arkkitehtuuri miellyttää sikälikin, että se ei ole pröystäilevä carrara-marmori-palatsi, vaan todiste suomalaisen huippuvirkamieskunnan säästäväisyydestä – kenties kadotetusta hyveestä. Taloudellisesta itsemääräämisoikeudesta sarasti politiikan ja kulttuurin kansanvalta.

1800-luvulla alkanutta kielitaistelua Keskisarja kuvaa suomalaisten kenties kohtalokkaimmaksi kohtalonhetkeksi, joka oli käytävä suomalaisten henkisen ja aineellisen orjuuden tähden.

– Ei siitä ole niin kauan. Isoisoisovanhempiemme Suomessa jopa 90 prosenttia asukkaista oli tuolloin täysin pihalla niin hallinnosta, opiskelusta, liiketoimista kuin korkeakulttuuristakin. Taloudellinen epätasa-arvo ei tuolloin paljoa poikennut edukseen puuvillapelloista.

1800-luvulla yrittäminen oli liki mahdotonta

Kielitaistelun aikoihin yritystoiminta Suomessa oli käytännössä vain joidenkin patruunoiden etuoikeus.

– Tukkimetsissä oli melkeinpä kylttejä joissa sanottiin: ethän yritä täällä. Tavalliselle pulliaiselle elinkeinon vaihtaminen olikin 1850-luvulla vaikeampaa kuin tänä päivänä sukupuolen vaihtaminen. Miten tähän kaikkeen saatiin muutos? Sen on myöntänyt sosialistinenkin tiedemies: fennomania aloitti suomalaisten ihmisarvon ja tasa-arvon.

– Kalevalan maailma syntyi sotkan munasta. Fennomania oli samanlainen alkusolu. Lönnrotin, Snellmanin ja Aleksis Kiven Suomessa kansallisaate oli muna, kana ja kukko. Siitä syntyivät talouden ja politiikan parhaat pyrinnöt. Työväenliike eritoten on fennomanian lapsi. Siksi myös nationalistin kelpaa vappua kilistellä maljaa.

Snellman historiallisesti Mannerheimia päätä pidempi

Suurimpien suomalaisten kisassa J. V. Snellman on Keskisarjan mukaan jopa päätä pidempi 195-senttistä Mannerheimia.

– Mutta ehkä Snellman luontevammin patsastelisi Helsingissä jonkin kulttuuripyhätön pihassa. Talousviisaana Snellman näet onnistui huonommin kuin filosofina ja kielitaistelijana. Nälkävuosien elvytys 1860-luvulla ja pelastuspaketti menivät häneltä kuolettavasti mönkään. Epäonnistumiset ovat kuitenkin katoavaisia.

– Snellmanin arvopohja – ilman muuta – on kantanut tähän vappuun saakka. Se on kestänyt väestökatastrofit, kumoukset ja keikaukset. Snellmanin patsas otti osumaa jatkosodan pommituksissa, vauriot jalustassa siitä yhä muistuttavat. Pystyssä pysyi. En äkkiseltään keksi, mikä kansainvälinen patsaankaatovillitys tuon kaataisi. Snellman oli yksityiselämässään asiallinen, tietääkseni ei tyrannisoinut perhettään. Snellman ei omistanut orjia vaan päinvastoin vapautti tavalliset pulliaiset yläluokan ikeestä. Snellman istuu kiveen hakattuna maailmanloppuun tai Suomen loppuun saakka. Sitä odotellen – vapun iloisemmissa tunnelmissa – kumarran syvään sivistyksellisen ja taloudellisen itsenäisyytemme luojalle!

SUOMEN UUTISET