Kiihtyykö laiton maahantulo Italiaan hallituksen vaihtuessa?

Yksi Italian meneillään olevien hallitusneuvotteluiden mielenkiintoisimmista kysymyksistä on, millaista maahanmuuttopolitiikkaa seuraava hallitus aikoo harjoittaa. Matteo Salvinin sisäministerikaudella Italia pyrki rajoittamaan laitonta maahantuloa ja karkottamaan rikoksiin syyllistyneitä ulkomaalaisia. Seuraavan hallituksen aikana laiton muuttoliike Välimeren yli saattaa hyvinkin kiihtyä, mikä heijastuisi koko EU-alueelle.

Kesäkuun lopussa tänä vuonna Italian vastaanottojärjestelmässä oli yli 82 000 sellaista turvapaikanhakijaa, joiden hakemusten käsittely on kesken, kirjoittaa tutkija Anna Bono italialaisessa, politiikkaan keskittyneessä Atlantico-nettilehdessä.

Italiassa vastaanottokeskuksessa vietetyn vuorokauden keskikustannus veronmaksajille on 35 euroa, mikä on Suomeen verrattuna huokeaa, mutta näitäkin kustannuksia on pyritty Matteo Salvinin kaudella alentamaan.

Tutkija: Ei pakolaisia vaan siirtolaisia

Kansalaisjärjestöt ovat huolissaan siitä, että leikkausten jälkeen ”kaikki turvapaikanhakijoiden kotouttamispalvelut katoavat”, kirjoittaa Bono. Aiemmin Torinon yliopistossa Afrikan historian tutkijana toiminut Bono on kuitenkin sitä mieltä, että italian opetukseen tai harrastustoimintaan kohdistuvat leikkaukset ovat sivuseikka. Tutkijan mukaan laiton maahantulo on se ongelma, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

– Nämä ihmiset perustelevat laitonta maahantuloaan Italiaan väittäen olevansa pakolaisia, tutkija Bono kirjoittaa.

Monien turvapaikanhakijoiden tavoite on vain saada ilmainen ylläpito hakemuksen käsittelyn ajaksi, mikä Italiassakin kestää vähintään useita kuukausia.

Vain murto-osa saa turvapaikan

Tutkija Bono huomauttaa, että useimmat maailman kymmenistä miljoonista pakolaisista pakenevat naapurimaahan: rohingat lähtevät Bangladeshiin, burundilaiset Tansaniaan. Useimmat haluavat palata takaisin kotiin mahdollisimman pian. Ei heille tarjota kohdemaan kielikursseja tai muutakaan koulutusta, viihteestä tai harrastuksista puhumattakaan.

Bono viittaa tilastoihin, joiden mukaan vain 5-10 prosenttia hakijoista saa turvapaikan Italiasta. Jos vastaanottokeskuksissa olevista 82 000 hakijasta noin 70 000 ei todennäköisesti saa oikeutta asua Italiassa, heille on turha opettaa italiaa, Bono kirjoittaa.

Italiaan on alkuvuoden aikana tullut 3 186 turvapaikanhakijaa. Salvinin ansiosta luku on huomattavan alhainen aiempiin vuosiin verrattuna. Tulijoiden tärkeimmät lähtömaat ovat Tunisia, Pakistan, Norsunluurannikko, Algeria, Irak, Bangladesh, Sudan, Guinea, Iran ja Kamerun.

Köyhät eivät tule veneissä Eurooppaan

Torinon yliopiston Afrikan tutkimuksen dosentti Bono on jo aiemmin kritisoinut vahvasti sitä, että Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevat siirtolaiset halutaan nähdä ”sotaa ja pommeja” pakenevina pakolaisina.

– Sotaa pakenevat muuttavat turvallisemmalle alueelle samassa maassa tai naapurimaahan, tutkija Bono toteaa Il Giornale -lehdessä.

– Jos joku päättää muuttaa Eurooppaan, hän lähtee matkalle ottaen huomioon kaikki siihen liittyvät riskit ja mahdollisuudet, ei siksi, että hän on hengenvaarassa eikä edes äärimmäisen köyhyyden vuoksi. Veneissä olevat eivät kuulu afrikkalaisen yhteiskunnan köyhimpiin, Bono sanoo.

Tulijat ovat Bonon mukaan enimmäkseen nuoria miehiä, joista monilla on keskiasteen koulutus. He tulevat kaupunkikeskuksista, joissa he olisivat voineet jatkaa asumistaan afrikkalaisittain katsoen hyvissä oloissa.

– Tulijoita houkuttelee propaganda, joka maalaa Italian ja muut Euroopan maat Eldoradon kaltaisiksi kultamaiksi, joissa kaikki heidän ongelmansa ratkeavat ja joissa he löytävät työtä ja hyvinvointia.

Matka maksaa tuhansia euroja

Tutkija kertoo monien Afrikan maiden tehneen vastakampanjoita, joissa varoitetaan ihmiskauppiaiden houkutuksista. Esimerkiksi Malin hallitus on kampanjoinut teemalla ”Mali on meidän Eldoradomme!”

Laittomat siirtolaiset maksavat ihmissalakuljettajille tuhansia euroa päästäkseen Eurooppaan. Heidän kotimaissaan tällaisella summalla on valtava ostovoima. Dosentti Bono korostaa, että Eurooppaan lähtijät eivät todellakaan ole afrikkalaisen yhteiskunnan köyhiä.