Perussuomalaisissa vaikuttava diplomi-insinööri Juho Salo tuo sosiaalisessa mediassa esille hahmotelman LEAN-konseptista, jossa julkisen sektorin, valtion ja kuntien perustehtävät on määritelty tarkkaan. Perusidea on se, että kun tärkeimmät hyvinvointivaltion perusasiat on maksettu ja hoidettu, niin lopun rahan työläinen pitää itse – ja määrittää itse, mitä sillä rahalla tekee.

Kuten kaikki tietävät, pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus ei osaa säästää mistään, eivätkä mitkään leikkaukset – edes ydintoimintojen ulkopuolelta – tule kysymykseen.

Valtion velkavuori paisuu ja alijäämät paukkuvat. Silti samaan aikaan julkista rahaa riittää jaettavaksi esimerkiksi tupakoinnin vähentämiseksi Kirgisiassa tai Suomi-Venäjä-seuran toiminnan kuluihin.

Valtion velka kasvaa ensi vuonna noin 150 miljardiin, ja uutta velkaa otetaan ensi vuodeksi vähintään 8 miljardia. Menot sen kun paisuvat, mutta vastauksena ehdotuksiin tulojen ja menojen tasapainottamisesta tai leikkauksista, vihervasemmisto kysyy takaisin: haluaako kysyjä leikata lapsilta, vanhuksilta ja terveydenhuollosta.

Pääministerin haastattelutunnilla huhtikuussa Marin jopa kuvasi hankalaksi kysymystä säästöistä, sillä mitään säästettävää ei hänen mielestään olisi löydettävissä.

– En näe, että hyvinvointiyhteiskunnassa olisi turhia tehtäviä, Marin sanoo haastattelussa 45 minuutin kohdalla ja muistaa lisätä perään, että sotepalveluista ei voi säästää.

Tosin kukaan ei tiettävästi ole esittänyt leikkauksia sotepalveluihin, vaan toissijaisiin menoihin, mutta niistä Marin ei halua puhua.

Toissijaisista ja haitallisista menoista voi leikata

Perussuomalaisen talouspolitiikan keskeinen teema on menojen laittaminen tärkeysjärjestykseen, jolloin toissijaisista tai jopa haitallisista julkisista menoista voidaan luopua. Tällöin julkista rahaa riittää tärkeimpiin, kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia turvaaviin palveluihin.

Perussuomalaisten viimeisimmässä vaihtoehtobudjetissa esitetään satojen miljoonien leikkauksia esimerkiksi kehitysapuun, Yle-veroon, ilmasto- ja ympäristöministeriön kuluihin, puoluetukiin ja poliittisten nuorisojärjestöjen tukiin.

Pääministeri Marinin mielestä valtion holtiton velkaantuminen ei kuitenkaan seuraa edes osaksi tuhlaamisesta ylimääräisiin rönsyihin, vaan kaikki johtuu vain olosuhteista, joille ei mahda mitään.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra totesi äskettäin Ylen A-Talkissa Marinille ja valtiovarainministeri Annika Saarikolle (kesk), että hallituspuolueet eivät raaski luopua yhdestäkään lempihankkeestaan edes silloin, kun ne eivät toimi kunnolla.

Purra huomautti, että leikattavaa kyllä löytyy toissijaisista tai jopa haitallisista menoista.

Vanhustenhuollosta ja sotepalveluista ei tarvitse tinkiä

Sosiaalisen median alustoilla poliittinen keskustelu leikkauksista on liki mahdotonta, sillä vihervasemmistohallitusta myötäilevät keskustelijat kieltäytyvät ymmärtämästä, että leikkauksia voi kohdistaa jonnekin muualle kuin valtion ydintoimintoihin, kuten sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon, maanpuolustukseen tai koulutukseen.

Mallinäytteen väärin ymmärtämisestä esittää demaritaustainen väitöskirjatutkija Elina Aaltio, joka kuvailee esityksiä leikkauksista liki pään räjäyttäviksi. Tyypilliseen tapaan Aaltio vihjailee, että leikkaukset osuisivat vanhusten palveluihin tai terveydenhuoltoon:

”Meinaa pää räjähtää, kun luen ekonomistien #leikattavaalöytyy. Lukevatko he uutisia? Itsetuhoisia nuoria, kaoottinen koulu, uupuneet opettajat, jono lastensuojeluun, koko terveydenhoito kriisissä, vanhukset heitteillä. Leikattavaa löytyy? Voidaanko aloittaa ekonomistijargonista!”

Aaltiolle huomautetaan, että tarkoitus on leikata juurikin ydintehtävien ulkopuolisia menoja, jotta tärkeimpiin asioihin olisi käytettävissä riittävästi rahaa:

”Eikös tässä nyt ole nimenomaan erinomainen peruste leikata! Mökkiyhdistykset, katkaravut, Suomi-venäjä seurat, TUL, hassukävelytyylihankkeet, tupakoinnin vähentämiskampajat jossain Kazakstanissa jne jne ja keskityttäisiin ydintehtäviin kuten koulu, lastensuojelu ja terveydenhuolto.”

”Olisin itsekin hyvin hyvin pettynyt, jos #leikattavaalöytyy-hastag perustuisi leikkauksiin koulutuksesta, lastensuojelusta ja mielenterveydestä. Näin ei onneksi ole. Ydintoiminnot tarvitsevat lisää resursseja, jotka saadaan leikkaamalla vähemmän tärkeistä menoista.”

Osan veroista voisi valita pankkitunnuksilla

Miltä kuulostaisi, jos saisit sanoa ”kiitos ei” turhien asioiden maksamiselle verotuksessa?

Perussuomalaisissa vaikuttava diplomi-insinööri Juho Salo tuo sosiaalisessa mediassa esille hahmotelman LEAN-konseptista, jossa julkisen sektorin, valtion ja kuntien perustehtävät on määritelty tarkkaan. Perusidea on se, että kun tärkeimmät hyvinvointivaltion perusasiat ovat maksettu ja hoidettu, niin lopun rahan työläinen pitää itsellään ja määrittää itse, mitä sillä rahalla tekee. Sillä ylimääräisellä rahalla yksilö voi luoda aitoa kehitystä ja innovaatiota, taidetta ja suurtöitä.

Niin sanotun Lean-valtion peruskomponentit, joista ei voi leikata, ovat koulutus, terveydenhoito, sosiaaliturva, maanpuolustus, hallinto ja oikeuslaitos, pelastuslaitos, rajavartio, tulli ja poliisi, energia, vesi, infra ja liikenne. Peruskomponentteihin lasketaan kuuluvaksi myös eräät strategiset kärkihankkeet.

Malliin kuuluu se, että osan veroista voisi pankkitunnuksilla valita pois, jolloin veronmaksajalla olisi suora mahdollisuus ilman poliitikon välikäsiä vaikuttaa siihen asiaan, mistä leikkaus pitäisi ensisijaisesti aloittaa – tai toisaalta vaikuttaa suoraan siihen, mitä pitäisi ensisijaisesti tukea. Tällöin esimerkiksi yritystuki, kehitysapu, tuulivoimatuki, taide- ja teatterituki, hevosurheilu, maahanmuutto ja puoluetuki olisivat valinnaisen verorahoituksen piirissä.

LEAN-konseptissa siis määritellään perustehtävät, joista on pakko maksaa ja valinnaiset, joita haluaa maksaa.

Osallisuus päättää taloudesta kiinnostaa kansaa

Talous nousee väistämättä erääksi kärkiteemaksi ensi kevään eduskuntavaaleissa. Kansan rivien keskuudessa esiintyy entistä enemmän halua keskustella julkisen talouden kokonaisuudesta eli siitä, mitä valtion ja kuntien ylipäätään pitää rahoittaa ja miksi.

Talous on yksi tärkeimpiä tavallista kansaa koskettavista asioista, ja myös osallistuminen talousasioista päättämiseen näyttäisi kiinnostavan suuria kansanjoukkoja.

Sitran tuoreen tutkimuksen mukaan jopa noin 700 000 suomalaista kertoo halustaan osallistua päätöksentekoon enemmän, jos se olisi nykyistä helpompaa. Kaksi kolmasosaa suomalaisista myös katsoo, että päätöksenteko pitäisi tuoda lähemmäksi tavallista ihmistä.

Verotuksen kohdentaminen itselle tärkeisiin kohteisiin sen jälkeen, kun tärkeimmät asiat on maksettu, voitaisiin myös nähdä kansanvallan vahvistamisena, ja teknisesti uudistusta tuskin olisi vaikeaa toteuttaa.

SUOMEN UUTISET