Oppivelvollisuuden laajentamisen ongelmat toteutuivat juuri kuten etukäteen tiedettiin – opettajien työn suurin kuormitustekijä on opiskelijoiden entistä heikommat valmiudet opiskeluun

Suomi tunnettiin aikaisemmin koulutuksen ihmemaana, mutta peruskoulun päättävien oppilaiden osaaminen on alkanut rapistua huolestuttavaa vauhtia. Hallitus kuitenkin käynnisti viime vuonna perusopetusuudistuksen, joka nyt siirtää toiselle asteelle yhä useampia nuoria, joista moni osaa hädin tuskin edes lukea.

Oppimistuloksia mittaavan Pisa-tutkimuksen tulokset Suomen osalta ovat heikentyneet tasaisesti jo 15 vuoden ajan.

Pisa mittaa peruskoulun päättövaiheessa olevien koululaisten osaamista luonnontieteissä, lukemisessa ja matematiikassa. Erityisen huolestuttava on uusimman Pisa-vertailun tulos, joka osoittaa, että jo 14 prosentilla Suomen yhdeksäsluokkalaisista lukutaito on niin huono, että se heikentää mahdollisuuksia toimia työelämässä, puhumattakaan edellytyksistä selvitä toisen asteen opinnoista.

Pisa-arvioinneissa on yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta riittävänä lukutaidon tasona pidetty vähintään tason 2 eli välttävän lukutaidon saavuttamista. Suomessa tason 2 alle jäi noin 14 prosenttia oppilaistamme. Kehityssuunta on huolestuttava, sillä vuoteen 2009 verrattuna heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt yli 5 prosenttiyksikön verran ja muutos on tilastollisesti merkitsevä.

Pisa-vertailusta on selvästi myös havaittavissa, että Suomessa osaamistasojen välinen kuilu on syventynyt eli osaamisen polarisoituminen kiihtyy. Toisin sanoen keskiverto-oppilaita on yhä vähemmän, kun entistä useampi nuori tippuu heikkotasoisten oppilaiden ryhmään.

Matematiikan osaajissa kolmen kerroksen väkeä

Osaamisen väliset erot ovat nähtävissä myös kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tutkimuksessa, joka osoittaa erityisesti matematiikan opiskelun jakaantuneen kolmen kerroksen väkeen.

Tuoreehkon Karvi-tutkimuksen mukaan peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten matematiikan kokonaisosaaminen muodostuu kolmesta ryhmästä: heikosti menestyneistä, hyvin menestyneistä ja näiden väliin jäävästä keskiosaajien ryhmästä.

Vaikka osa kehityksestä voidaan selittää covid-19-pandemian seurauksilla ja osa vastaustekniikkoihin liittyvillä seikoilla, kuten puutteellisilla vastausten perusteluilla, matematiikan osaamisen erikoinen jakautuminen viittaa siihen, että osaamisen ääripäät ovat eriytyneet toisistaan selvemmin kuin aiemmissa mittauksissa: koulutuksellinen tasa-arvo ei siis enää toteudu Suomessa kunnolla.

Koulutusputken loppupäästä eli suomalaisista korkeakouluista toki valmistuu edelleen huippuosaajia, mutta polarisaatio on johtamassa siihen, että vajaalla viidenneksellä suomalaisnuorista ei ole riittäviä taitoja tulevaisuuden työmarkkinoiden vaatimuksiin vastaamiseksi.

Uudistuksen ongelmat tiedettiin jo ennalta

Samaan aikaan, kun peruskoulusta valmistuu yhä enemmän nuoria, jotka eivät osaa kunnolla lukea, ja keskeisten luonnontieteellisten aineiden osaamistasossa on vakavia puutteita, pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus käynnisti oppivelvollisuuden laajentamisen, mikä tekee toisen asteen opiskelusta pakollista 18 ikävuoteen asti. Oppivelvollisuus pitää sisällään myös maksuttomat opiskelumateriaalit, kuten lukiokirjat.

Ensimmäinen oppivelvollisten ikäluokka aloitti elokuussa 2021 opiskelun toisella asteella. Uudistuksella oppilaat pakotetaan siirtymään peruskoulusta jatko-opintoihin, joista yhä useammalla ei kuitenkaan ole edellytyksiä suoriutua.

Oppivelvollisuuden laajentamiseen kohdistui voimakasta kritiikkiä, huolta ja vastustusta jo valmisteluvaiheessa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin virkamiesten lausunnossa todetaan, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei itsessään tuo lisää tukea niille nuorille, joiden elämäntilanne on vaikea ja opiskeluvalmiudet ovat heikot.

Ilmiö on havaittu myös opettajien arjessa. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n kyselyn mukaan perusopetuksen toimimaton oppimisen tuki vaarantaa oppivelvollisuusuudistuksen onnistumisen. Kysely osoittaa selvästi, että opettajien kuormitus on kasvanut, ja toisen asteen opettajien mukaan heidän työnsä merkittävin kuormitustekijä on opiskelijoiden yhä heikommat valmiudet opiskeluun.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei korjaa ongelmia

Perussuomalaiset on vastustanut oppivelvollisuuden laajentamista alusta saakka. Perussuomalaisten edellinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on todennut, että oppivelvollisuuden ulottaminen toiselle asteelle ei kohdistu todelliseen ongelmaan, koska kyse ei ole siitä, että toisen asteen opintoihin ei hakeuduttaisi, vaan siitä, että siellä ei pysytä.

– Liian vähäinen lähiopetus ja opiskelijoiden jättäminen oman onnensa nojaan pudottaa varsinkin poikia kärryiltä, Halla-aho sanoo.

Oppivelvollisuuden laajentamisen arvioidut kustannukset ovat vuositasolla 129 miljoonaa euroa vuodessa eli vähintään 1,1 miljardia euroa vuosikymmenen loppuun mennessä.

Kun rahaa ja resursseja on vähän, perussuomalaisten mielestä ne pitäisi kohdentaa vaikuttavimmalla mahdollisella tavalla.

Perussuomalaiset kritisoi oppivelvollisuusuudistusta ja esitti rahojen käyttämistä osaamisen edellytysten parantamiseen jo varhaisemmassa vaiheessa, perusopetustasolla. Tällöin rahaa kohdennettaisiin etenkin peruskoulun erityisopettajien palkkaamiseksi ja pienryhmien lisäämiseksi, jotta koululaisten oppimisen ongelmat voitaisiin korjata jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lisää oppimista vuosiin, ei pakollisia vuosia oppimiseen

Oppivelvollisuuden laajentamisen ongelmat olivat siis hyvin tiedossa jo etukäteen. Myös ajatuspaja Suomen Perustan julkaisemassa tutkimuksessa todetaan, että pidennetty oppivelvollisuus ei korjaa suomalaisen peruskoulun valuvikoja, vaan ennemminkin vain pahentaa asiaa.

Tutkimuksessa esitetään, että suomalaisen järjestelmän tulisikin tarjota lisää oppimista vuosiin eikä vuosia oppimiseen. Tunnetusti suomalaisesta peruskoulusta on mahdollista päästä läpi ”armovitosilla”, mikä osaltaan vauhdittaa koulutusinflaatiota.

Tutkimuksessa esitetään opintien ryhdistämistä eli vaatimustason nostamista ja samalla ehdotetaan harkittavaksi käytäntöä, jossa peruskoulun päättötodistus annettaisiin vasta, kun oppilas on saavuttanut tietyn minimitason. Minimitasoksi voitaisiin määritellä luku-, kirjoitus- ja laskutaito, joka osoitetaan kaikille yhteisessä päättökokeessa.

Hyvin suunnitellun, vuosittaisen päättökokeen ansiosta oppilaiden osaamistaso tulisi mitattua kunnolla, mikä luonnollisesti parantaisi edellytyksiä jatko-opinnoille.