Suomessa toimii tällä hetkellä vain kaksi apteekkia, joilla on lupa lääkkeiden sopimusvalmistukseen. Niiden valmistamilla erikoisvalmisteilla on tärkeä rooli erityisesti tilanteissa, joissa markkinoilla olevat lääkkeet eivät vastaa potilaiden yksilöllisiä hoitotarpeita. Toinen apteekeista on Töysän apteekki, jonka sopimusvalmistus uhkaa loppua nykyisen apteekkarin eläköityessä. Sopimusvalmistuksen mahdollinen päättyminen ei ole vain paikallinen asia, sillä Töysän apteekki sopimusvalmistaa lääkkeitä koko maan laajuisesti.
Kirjallisessa kysymyksessä nostettiin esiin vakava uhka sopimusvalmistuksen jatkuvuudelle. EU-lainsäädännön tulkinnan vuoksi uusia nykyisen kaltaisia lupia ei käytännössä enää myönnetä, mikä vaarantaa koko järjestelmän tulevaisuuden nykyisten toimijoiden lopettaessa toimintansa.
– Vastauksen perusteella ongelma on tiedossa, mutta ministeri ei esitä käytännön ratkaisua siihen, kuinka erikoisvalmisteiden saatavuus turvataan tilanteessa, jossa nykyinen sopimusvalmistus loppuu. Vastauksessa korostetaan myyntiluvallisia lääkkeitä, erityislupamenettelyä ja apteekkien ex tempore -valmistusta, mutta näiden ei voida katsoa korvaavan nykyistä sopimusvalmistusta sen laajuudessa ja tehokkuudessa, kertoo Minna Reijonen.
Pelkkä lupaus ei takaa saatavuutta
– Erityisen huolestuttavaa on, että nojataan tulevaan EU-lääkelainsäädännön uudistukseen ja myöhemmin toteutettavaan kansallisen lääkelain kokonaisuudistukseen. Ministerin vastauksesta ei kuitenkaan käy ilmi, millä konkreettisilla toimilla lääkehoidon jatkuvuus turvataan siirtymäkaudella tai kuinka varmistetaan, ettei tärkeää lääkevalmistusosaamista menetetä ennen lainsäädäntömuutosten voimaantuloa, sanoo Anne Rintamäki.
– Ministeri tunnustaa ongelman olemassaolon, mutta jättää avoimeksi sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen: miten potilaiden tarvitsemat erikoisvalmisteet saadaan jatkossakin käyttöön luotettavasti ja turvallisesti. Pelkkä lupaus ratkaisun etsimisestä ei vielä turvaa lääkkeitä niitä tarvitseville potilaille, korostaa Kaisa Garedew.
Sopimusvalmistuksen heikentyminen tai päättyminen voisi vaikuttaa merkittävästi potilaiden hoidon jatkuvuuteen, lääkitysturvallisuuteen sekä kotimaisen lääkehuollon huoltovarmuuteen. Siksi Suomi tarvitsee konkreettisen toimintasuunnitelman, jolla erikoisvalmisteiden saatavuus turvataan ennen kuin nykyinen järjestelmä ajautuu umpikujaan.
