Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus saattaa olla muutosten edessä, kun asiaa koskeva lakialoite aikanaan tulee eduskunnan käsittelyyn. Sara Seppäsen mielestä kyse ei ole vain koulusta, vaan koko yhteiskunnasta. Kyse on nyt siitä, mitä me kansana haluamme ja mihin olemme menossa.

Peruskoulussa ja lukiossa on nykyisin kaksi katsomusainetta: uskonto ja elämänkatsomustieto (ET). Valtaosa oppilaista osallistuu enemmistöuskonnon eli evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen. Muut voivat halutessaan opiskella elämänkatsomustietoa.

Yhteiskunnalliset paineet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen uudistamiselle kuitenkin kasvavat yhä monikulttuurisemmaksi käyvässä arjessa. Eduskunnalle onkin jätetty lakialoite katsomusaineiden opetuksen uudistamiseksi.

Kyse ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta

Eduskunnan kansalaisinfossa käytiin tiistaina keskustelua teemalla “Katsomusaineiden opetuksen haasteet ja tulevaisuus”. Tilaisuuden veti itsekin opettajataustan omaava kansanedustaja ja EU-vaaleissa ehdolla oleva Sara Seppänen.

– Ei ole kyse mistä tahansa oppiaineesta vaan ylipäätään siitä, että mihin perustuu ihmiskäsityksemme ja maailmankuvamme, maailmankatsomuksemme, Seppänen sanoo.

– On kyse pienistä ihmisistä, oppilaista ja lapsista. Mitä on se opetus, mitä heille tarjotaan?

– Itse asiassa uskonnon opettamisen kysymys on itseään isompi. Sillä on yhteiskunnallinen merkitys ja se on myös viesti siitä, mitä me haluamme ja mihin suuntaan olemme menossa.

Perinteestä irrottautuminen iso muutos

Seppäsen mukaan demokratiassa pitäisi mennä enemmistön nuottien mukaan, vähemmistöjen kanta toki huomioiden. Paikallista kulttuuria ja perinteitä pitää kunnioittaa, niistä rakentuu kansallinen identiteetti.

– Meidän kulttuuriperintöämme on se, että kevätjuhlissa lauletaan Suvivirsi ja meillä voi olla joulujuhla. Jos ajattelen peruskoulua, niin vuoden kierto kaikkine tapahtumineen hyvin pitkälle kietoutuu kristillisen kulttuuriperinteen vaalimiseen.

– Jos me tästä lähdemme irrottautumaan, niin se tarkoittaa isoa muutosta yhteiskunnassa.

Demokratiassa enemmistö päättää

Seppäsen mukaan ei kuitenkaan ole mahdollista, että suomalaista kulttuuria pidettäisiin “väen vängällä jossakin karsinassa”. Kyse on muutoksen ehdoista ja sen suunnasta.

– Sellainen ajatus, että yhteiskunnan perustavanlaatuisia rakenteita lähdetään muuttamaan sillä ehdolla, että meillä on vähemmistöjä ja meidän muidenkin pitää luopua omastamme, se ei ole järkevää.

SUOMEN UUTISET