Euroopan turvapaikkapolitiikka tappaa ihmishenkiä enemmän kuin pelastaa – yhteiskuntatieteilijä Ruud Koopmansin ”Turvapaikkalotto” esittää vakavaa kritiikkiä nykyistä turvapaikkajärjestelmää kohtaan

Euroopan turvapaikkapolitiikka tappaa ihmishenkiä enemmän kuin pelastaa. Näin shokeeraavan väitteen esittää hollantilainen yhteiskuntatieteilijä Ruud Koopmans kirjassaan Die Asyl-Lotterie, Turvapaikkalotto.

Ajatuspaja Suomen Perustan sivuilla on tänään julkaistu kirja-arvostelu hollantilaisen yhteiskuntatieteilijä Ruud Koopmansin kirjasta Die Asyl-Lotterie, Turvapaikkalotto. Kirjassaan Koopmans argumentoi, että nykyinen turvapaikkapolitiikka paitsi aiheuttaa merkittäviä turvallisuusuhkia ja ylimääräistä taloudellista taakkaa vastaanottaville yhteiskunnille myös asettaa turvapaikanhakijat vakavaan hengenvaaraan.

– Nykyinen turvapaikkapolitiikka johtaa siihen, että ihmiset liikkuvat lukuisten turvallisten maiden läpi, joissa heillä ei ole enää hengenvaaraa, ja lähtevät vaaralliselle matkalle Välimeren yli siinä toivossa, että saavat jalkansa EU:n kamaralle. Matkan varrelle on vuosina 2014-2021 hukkunut yli 22 000 ihmistä, minkä lisäksi etelämpänä Saharan ylitys on vaatinut tuntemattoman määrän kuolonuhreja, kirjoittaa Koopmansin kirjan arvostellut Joonas Kiviranta.

Julkisen talouden vahvistumista ei kannata odottaa

Koopmans argumentoi, että tämä on vain yksi peruste, jolla EU:n turvapaikkapolitiikka on epäonnistunut. Lisäksi nykyjärjestelmä on ulkoistanut vastuun tulijavirtojen kontrollista autoritäärisille maille kuten Turkille. Järjestelmä toimii myös kasvualustana ihmissalakuljettajien liiketoiminnalle. Vaikutukset vastaanottaville yhteiskunnille ovat myös merkittäviä, kun rajalle saapuvat heikentävät sisäistä turvallisuutta ja aiheuttavat julkiselle taloudelle merkittävästi enemmän kustannuksia kuin tuovat hyötyjä.

Koopmans vetää talousluvuista sellaisen johtopäätöksen, että toivottua ripeää julkisen talouden vahvistumista ei pakolaisten maahanmuutosta kannata odottaa.

– Hän myös toteaa, että tietenkin jos kysytään yrityksiltä, ovat ne avoimia kaikelle maahanmuutolle, sillä ne saavat maahanmuuton hyödyt, mutta integraation kustannukset on taas ulkoistettu yhteiskunnalle, Kiviranta kirjoittaa.

Rikollisuus ja epävakaus kasvaa

Lisäksi Koopmans kuvailee niin terroririskin kohoamista kuin yliedustusta rikollisuudessa. Terrorismin riskissä oli selkeä yhteys ääri-islamiin ja vuoden 2015 pakolaisaaltoon, kun ISIS hyödynsi häikäilemättä kaoottista tilannetta lähettääkseen jäseniään Eurooppaan kylvämään kauhua. Tämän lisäksi yksinäiset toimijat saattoivat toimia islamin nimissä.

– Saksa pyrki levittämään pakolaisia tasaisesti ympäri maataan, mutta huonolla menestyksellä. Itä-Saksaan asetettujen pakolaisten työllisyys oli alhaisempaa ja rikollisuus korkeampaa kuin paikoissa, joissa oli jo entuudestaan suurempia ulkomaalaisväestöjä.

Syiksi Koopmans tunnisti mm. heikommat työmahdollisuudet sekä hankalamman kotiutumisen, koska pakolaisilla ei ollut juuri mitään tuttua Itä-Saksassa eikä paikallisilla paljon kokemuksia pakolaisten integraatiosta.

– Kokeilu meni pieleen, ja heijasteilmiönä se johti mm. AfD:n ja sitäkin radikaalimpien liikkeiden suosion kasvuun. Koopmans varoittaa, että mikäli EU yrittäisi pakottaa Itä-Eurooppaa vastaanottamaan enemmän pakolaisia, olisi tulos todennäköisesti sama. Enemmän rikollisuutta, vastakkainasettelua ja yhteiskunnallista epävakautta. Vapaaehtoisuus on hänen näkemyksensä mukaan ainoa kestävä tie.

EU:n pitää oppia Australiasta

Koopmans ei sinänsä ehdota maahanmuuton määrän vähentämistä vaan maahanmuuttopolitiikan säätämistä, jotta ehkäistään laitonta siirtolaisuutta, mutta vastapainona lisättäisiin mm. kiintiöpakolaisjärjestelmän käyttöä sekä osaavan työvoiman mahdollisuuksia muuttaa laillisesti EU:hun.

– Tarkkoihin määriin Koopmans ei ota kantaa, vaan jättää sen poliitikkojen tehtäväksi. Lukija voi tokia kysyä aiheellisesti, onko kiintiöpakolaistenkaan määrän kasvattaminen paras strategia, kun lähellä lähtömaita olisi mahdollista auttaa paljon useampia samalla rahalla.

– Kirjan luettuaan tulisi olla selvää, että EU:n pitää ottaa oppia Australiasta. Nykyjärjestelmä kun ei tarjoa turvaa kaikkein haavoittuvaisimmille, aiheuttaa turhia kuolemia matkalla sekä synnyttää ylimääräistä taloudellista taakkaa ja merkittäviä turvallisuusriskejä vastaanottaville yhteiskunnille, Kiviranta kirjoittaa.

Koko arvostelu luettavissa täällä.