Euron pelastamiseksi liittovaltiohinkua – Miten se vaikuttaisi suomalaisten arkeen?

Suomessa ei ole tehty valintaa euroeron ja poliittisesti inhottavien yhteisvaluutan vaatimien kriisiaikojen sopeutustoimien välillä. Kolmanneksi vaihtoehdoksi on noussut Euroopan liittovaltion muodostaminen, johon poliittiset päättäjät haluavat ohjata suomalaiset välttyäkseen tekemästä valintaa kahdesta aiemmasta vaihtoehdosta.

Mikä meitä odottaa liittovaltiossa?

Ennen eläköitymistään pitkään valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtajana toiminut VTT Peter Nyberg avaa kirjoituksessaan salaisuuden verhoa. Nyberg toteaa, että kyseessä on vain arvaus.

Päätösvalta loittonee

Suomalaisia koskevat päätökset tehtäisiin kaukana Suomesta. Se vapauttaisi päättäjämme ikäviltä ja välttämättömiltä päätöksiltä. Kansalaisten ääni sen sijaan vaimenisi.

– Yksittäisen kansalaisen mahdollisuus saada mielipiteensä kuuluviin valtakuntaa koskevissa asioissa olisi vastaavasti nykyiseen verrattuna hyvin vähäinen, Nyberg miettii.

Alue- ja kuntapäättäjien valta kasvaisi, mutta vallankäyttöä rajoittaisi merkittävästi ylemmän päätäntätason suomista resursseista.

Kansalaisten vapaus kasvaisi yhdellä merkittävällä alueella. Italialainen voisi hakeutua Suomeen viranhaltijaksi. Tämä vaatii kuitenkin riittävää kielitaitoa. Kielitaidottomien mahdollisuudet työllistyä vähenisi kielitaitoisten vallattua työmarkkinat.

Hyvinvointivaltion alasajo

Ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja erilaiset toimeentuloa auttavat tuet joutuisivat koetukselle. Ne vaativat merkittävästi verotuloja. Liittovaltion verotuksen lisääntyessä omaa veroastetta tulee laskea, muutoin kansalaisten ostovoima kuihtuisi liiaksi. Yritysten kilpailukyky heikkenisi lisäverojen myötä.

– Yritysten kilpailukyvyn ja kotitalouksien ostovoiman takia olisi muita kuin liittovaltion kantamia veroja jossain vaiheessa välttämätöntä laskea, Nyberg summaa.

Koulutuksen ja terveydenhuollon verovarojen korvaajiksi kansalaisten tulee avata omia kukkaroitaan.

– Monien kansalaisten elintaso laskisi merkittävästi koulutuksen ja terveydenhuollon kustannusten noustessa ja maan sisäisten tulonsiirtojen vähetessä. Vaikutus olisi suurimmillaan alhaisissa tuloluokissa ja syrjäseuduilla.

Toisaalta tukiverkkona olisi liittovaltion tulonsiirrot eli eräänlaiset kriisituet.

– Jos tilanne Suomessa muuttuisi kriittiseksi olisi kuitenkin saatavissa liittovaltiolta tulonsiirtoja elintason tukemiseksi, Nyberg arvelee.

Ulkopolitiikka uusiksi

EU-liittovaltion ulkopolitiikka muuttuisi. Eri jäsenmaiden omat painotukset katoaisivat ja yksi ulkopolitiikka tulisi ikään kuin annettuna. Tämä voisi vähentää eri jäsenmaiden erimielisyyksiä. EU-jäsenmailla on ollut erimielisyyksiä esimerkiksi suhtautumisesta Turkin energiaetsintöihin Välimerellä ja Nord Stream 2 -kaasuputkesta.

Suomi menettäisi erityissuhteensa Venäjään, eikä Suomi voisi enää olla irrallaan liittovaltion sanelemasta ulkopolitiikasta. Liittovaltio toki puolustaisi osavaltioitaan.

Nyberg arvioi, että EU:n yhteneväisen ulkopolitiikan vuoksi erilaisten eurooppalaisten selkkausten määrä voisi laskea.

Liittovaltioidea käytännössä hyväksytty

Suomen valtaoikeuksia on siirretty Helsingistä Brysseliin. Nyberg mainitsee esimerkkinä hallituksen kannattamaa elpymispakettia.

Hän arvelee, että ulkopolitiikka, jäsenmaiden väliset erimielisyydet ja EU:n tuoma kurinpalautus suomalaisille ovat kolme keskeisintä syytä viedä Suomi liittovaltioon. Olisihan poliittisesti helpompaa tulla uudelleenvalituksi, jos esimerkiksi tarpeellisiksi koetut työmarkkinajoustot määrättäisiin Brysselistä Helsingin sijaan.

– Suuri osa Suomen päättäjistä (politiikka, talouselämä, media) näyttää näistä syistä päätyneen hyväksymään idean EU-liittovaltiosta ja maamme liittämisestä siihen. Muulla tavoin on vaikeaa selittää jatkuvaa valtaoikeuksien siirtämistä Helsingistä Brysseliin, Nyberg kirjoittaa.

– Liittovaltio vaikuttaisi syvällisesti monen suomalaisen arkeen, eikä välttämättä vain myönteisesti. Jää loppujen lopuksi epäselväksi minkä takia elämä mahdollisessa tulevassa liittovaltiossa olisi suomalaisille autuaampi kuin elämä itsenäisenä.

Kaikista merkittävistä muutoksista huolimatta Nyberg arvelee suomalaisten tottuvan uuteen arkeensa.