LEHTIKUVA
KOLUMNI | Suomen väestörakenne ja korko- ja puolustusmenojen nousu on myrkyllinen yhdistelmä, jonka seurauksena tarvitaan rajuja toimia säilyttääksemme edes rippeet hyvinvointivaltiosta. Politiikan tuuliviirit tuntuvat kuitenkin ennemmin valitsevan housuun kusemisen, kirjoittaa perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen.
Suomen talouden keskeinen ajuri on väestön vanheminen. Kantasuomalainen työikäinen väestö alkoi vähentyä noin vuona 2007 eli finanssikriisin aikana. Kehitys kiihtyy, ja vaikka kaikkialla maailmassa väestö vanhenee ja huoltosuhteet heikkenevät, Suomi on ensimmäisenä iskun vastaanottava ja isku on suurempi kuin useimmilla muilla mailla.
Kysyin ChatGPT:n arviota siitä, miltä Suomi, sen velkataakka ja palvelutaso näyttävät, jos oletamme talouden kasvavan kuten se suunnilleen on kasvanut ja maahanmuuton jatkuvan kuten se tähänkin mennessä on kasvanut – eli tulijoita tulee, mutta aitoja työperäisiä vähemmän ja enemmän sellaisia matalan tuottavuuden yksilöitä, jotka usein päätyvät vajaatyöllistetyiksi tai matalapalkkaisiksi eli nettoveronmaksamismielessä miinuksen puolelle meneviksi.
Tekoälyn mukaan Suomi olisi vuonna 2040 korkean verotuksen, korkean velan ja heikentyvän palvelutason Pohjoismaa. Tätä näkemystä tukevat viralliset arviot muun muassa valtiovarainministeriön puolella ja julkisuudessa nähdyt ulostulot.
Julkinen velka nousisi 115-130 prosentin tasolle, eli olisimme vähän kuin Italia tai Kreikka. Julkinen sektori tekisi edelleen alijäämää. Veroaste olisi selvästi nykyistä korkeampi, vaikka palvelutaso olisi selvästi nykyistä heikompi. Samaan aikaan terveys- ja vanhuspalveluissa olisi krooninen työvoimapula. Alueellinen eriarvoisuus kasvaisi, ja vain pääkaupunkiseutu pysyisi kasvussa kiinni. Puolustus, korkomenot ja hoivamenot syrjäyttäisvät kaikkea muuta julkista kulutusta, ja näille sektoreille ohjattu työvoima olisi pois avoimen sektorin työtehtävistä.
Syyt ovat tutut ja kaikkien tuntemat: Työikäisiä on vähemmän. Syntyvyys on matalaa ja suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta. Vähemmän veronmaksajia, hitaampi talouskasvu ja pienempi yksityinen kysyntä johtavat vaikeuksiin kattaa hyvinvointimenot.
Vanhuusmenot kasvavat. Ikääntyminen nostaa menoja terveydenhoidossa, hoivapalveluissa ja eläkkeiden osalta. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen suuremmat ovat kustannukset yhteiskunnalle.
Maahanmuutto ei auta. Jos maahanmuuttajat eivät kotoudu ja kiinnity hyvin työelämään, eikä tietenkään heistä suuri osa kiinnity, vaan he aiheuttavat kustannuksia Suomelle. Laskennallinen huoltosuhde voi maahanmuutolla näyttää paremmalta, mutta todellisuudessa taloudellinen huoltosuhde heikkenee.
Korko- ja turvallisuusmenot. Korot ovat nousseet nollasta kolmeen prosenttiin. Kun aiemmin korkoihin meni nolla euroa, nyt niihin menee 3,5 prosenttia valtion budjetista. Kun Suomen velkakuorma kasvaa ja jos korot pysyvät nykyisillä tasoilla, korkomenoihin menee jatkossa jopa 5 prosenttia valtion budjetista. Nämä rahat ovat kaikesta muusta pois. Sama koskee turvallisuusmenoja.
Yhteensä tämä tarkoittaa, että Sanna Marinin aikaan verrattuna nykyisestä budjetista peräti 10 prosenttia enemmän pitäisi varata korkoihin ja puolustukseen. Se on muuten noin 10 miljardia euroa. Siitä se ensi vaalikauden sopeutustarve tulee, ei Petteri Orpon tai Riikka Purran pahuudesta, vaikka ne vasemmalla niin haluavatkin uskoa.
Suomi olisi vuonna 2040 vielä turvallinen, melko vakaa ja sen instituutiot toimisivat. Suomi valtiona tai palvelut tuskin romahtavat, mutta palvelut ja niiden saatavuus rapautuvat pikkuhiljaa. Jonot pitenisivät, kuntia yhdistettäisiin, sairaaloita keskitettäisiin, pienet kaupungit kuihtuisivat ja julkinen sektori priorisoisi ”välttämättömiä ydintoimintoja”. Ne, joilla olisi varaa, käyttäisivät yksityisiä palveluita.
Arjessa Suomen veroaste olisi nykyistä korkeampi, eläkeikä noussut lisää, kuntia yhdistetty, sairaaloita keskitetty, pienet kaupungit kuihtuisivat, pääkaupunkiseutu kasvaisi edelleen, julkinen sektori priorisoisi ”välttämättömät ydintoiminnot” ja keskiluokka ostaisi yhä enemmän palveluja itse. Suomi voisi muistuttaa hitaasti kasvavaa Etelä-Euroopan maata, mutta pohjoismaisella hallinnolla ja vakaudella.
Jos tuo kuva piloille menneestä, mutta vielä pystyssä olevasta Suomesta ei kiehdo, tarttis tehrä jotakin.
Nykyisen kaltainen suomalainen hyvinvointivaltio ei ole pitkällä aikavälillä täysin rahoitettavissa nykyisen kehityksen varassa. Jotta entinen pohjoismainen mallimme säilyisi, tuottavuuden pitäisi kasvaa selvästi, työllisyysasteen nousta, maahanmuuton integroitua erittäin hyvin ja julkisia palveluja pitäisi priorisoida nykyistä kovemmin.
Tuottavuus on puulta maistuva sana sille, että työ tuottaa aiempaa enemmän arvoa. Eli tehtäisiin enemmän tai parempaa. Vasemmalla puhutaan lähinnä työviikon lyhentämisestä viidenneksellä, nelipäiväiseksi, vaikka suunnan pitäisi olla aivan toinen. Ja yritäpä ehdottaa, että kahdeksantuntisen työpäivän sijaan tehtäisiinkin yhdeksäntuntinen työpäivä tai joistakin arkipyhistä luovuttaisiin. Ihan tekemätön paikka.
Koska enemmän tekeminen ei maistu, ehkä paremmin tekemistä voisi yrittää. Työmarkkinoiden joustojen lisääminen auttaisi, mutta se nähdään riistona eikä etene poliittisesti. Yritystuet yrityksille, jotka eivät muuten pärjää, voisi lakkauttaa, mutta ehkä tässä on syytä katsoa, että tukitasot ja kohteet pidetään sellaisina kuin ne muissakin maissa suunnilleen ovat. Periaatteiden ohella pitää olla realisti ja elää siinä todellisuudessa, joka vallitsee. Jos keskeiset kilpailijamaamme tukevat esimerkiksi maataloutta, meillä ei voi olla maataloutta, ellemme tue sitä. Tukien nykyistä parempi kohdentaminen on siis hyvä idea.
Teknologia, tutkimus ja kehitystyö voivat auttaa. Sitä Suomi tekee tälläkin hetkellä, kun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintoihin on päätetty uhrata julkista rahaa. Tämä ei välttämättä auta, jos varat käytetään oopperamaistereiden ja sukupuolivaikutustohtorien kouluttamiseen tai Sitran julkaisujen värikuvien määrän lisäämiseen.
Julkinen sektori on tunnetusti huono allokoimaan resursseja. Kivointa olisi, jos yritykset itse investoisivat ja tutkisivat, mutta kun ei niin ei. Koulutuksen saralla on ainakin paljon parannettavaa, kun peruskoulusta valmistuneet eivät osaa kaikki lukea, kirjoittaa ja laskea. Yksi varma tuottavuuskonsti on yhteiskunnan digitalisointi ja palvelujen automatisointi, ja se tulee näkymään varmaankin kaikkien puolueiden ohjelmissa. Mutta siitäkin syntyy työttömyyttä, sillä pitkäaikaisille paperien pyörittäjille ja lausuntojen antajille ei välttämättä löydy uutta työtä nopeasti.
Kannustinloukut pitäisi saada alas, mutta sosiaaliturvamaassa se on helpommin sanottu kuin tehty. Osatyökykyiset pitäisi saada nykyistä paremmin töihin, mutta millä myyt työnantajalle ajatuksen, että se palkkaisi sairastelevan tai vajaakykyisen työntekijän, jos täysin työkykyisiäkin on tarjolla. Kyllähän tämänkin saisi muiden eli veronmaksajien rahoilla hoidettua, mutta onnistuuko kannattavasti?
Ikääntyneiden houkuttelu jatkamaan työskentelyä on vaikeaa. Suurin osa on eläkeiässä huonossa kunnossa, mutta rahojen ja tekijöiden loppuminen tulee ohjaamaan siihen, että yleissitovuus rapistuu ja matalammat palkkaluokat vajaakuntoisille on yksinkertaisesti pakko hyväksyä, jos julkista tukea ei ole varaa käyttää. Koulutusputkia pitäisi tiivistää ja lyhentää eli jauhaa nuorista tutkinnon omaavia lyhyemmässä ajassa. Ehkäpä lukukausia voisi pidentää kaikissa oppilaitoksissa.
Huomauttaisin, että politiikka ei voi luoda, vaan korkeintaan mahdollistaa työpaikkoja. Julkista taloutta vahvistavat työpaikat syntyvät yksityiselle sektorille. Siten politiikan tehtäväksi jää luoda sellaisia joustoja, keppejä ja porkkanoita, että ihmiset menevät vammaisina, masennusjaksojensa välissä ja eläkeiässä töihin, ja opiskeluun ja työttömyyteen käytettäisiin mahdollisimman vähän aikaa.
Mikä tahansa työ on jotain ja enemmän kuin ei mitään. Loputtomiin ei voi valittaa, ettei ole oman alan hommia. Tässä myös työnantajilla pitäisi olla nykyistä parempi asenne. Jos joku kokenut tai koulutettu hakee vähän ”huonompaa” työtä, ei välittömästi pitäisi ajatella, että ei oteta, ei se täällä pysy.
Tärkeintä on olla pahentamatta ongelmaa. Suomeen vain ehdollisilla työluvilla, ja kun työt loppuvat eikä uutta löydy nopeasti, takaisin kotimaahan. Tarvittaessa paluumuuttoa, kepillä ja porkkanalla. On oltava valikoivampi ja suosittava työvoimapula-alojen ihmisiä. Periaatteen pitää olla yksinkertainen: Suomeen tullaan osallistumaan. Kielet, työt, koulut, lait, naisten asema, lasten koulunkäynti ja luottamus viranomaisiin on oltava samalla tasolla. Ei mitään erivapauksia tai ulinoita, vaan samat säännöt kaikille.
Viime kädessä kaikki palautuu lukumääriin. Jos maahanmuuton seurauksena kouluissa enemmistö on vieraskielistä, siellä ei opita suomea, vaan jotain sekamelskaa, eikä suomalaisia tapoja, vaan yläasteen pihan omaa kulttuuria, jonka me kaikki muistamme ja jota me emme halua kaduillemme tai naapuriksi.
Periaatteellinen keskustelu siitä, mikä on valtion tehtävä ja mitkä asiat voidaan jättää ihmisten omille harteille, on käymättä. Sitä keskustelua tuskin tullaan käymäänkään, koska puolueet kampanjoivat ”lisää tätä ja tuota” -mentaliteetilla. He tekevät sitä sen takia, että äänestäjät haluavat sitä. Kukaan ei ole valmis luopumaan omastaan, vaikka se olisikin kaikkien muiden maksamaa. Siksi sama leikkauslistojen piilottelu, muiden syyttely ja selvän leikkauksen kutsuminen uudistukseksi jatkuu.
Yhteenveto:
Jokainen neljästä mahdollisesta pakoportista vaatii jonkun eturyhmän nykyisen mukavuuden rikkomista.
Tuottavuus vaatii kilpailua ja rakennemuutosta. Moni vanha yritys tai toimiala häviää.
Työllisyys vaatii tiukempia kannustimia. Moni työntekijä, vajaakuntoinen ja eläkeläinen häviää.
Maahanmuuttajien integraatio vaatii sekä valikointia että vaatimuksia. Moni maahanmuuttaja tai muuttamisesta Suomeen haaveileva häviää.
Palvelupriorisointi tarkoittaa, että kaikkea ei enää saa. Kaikki palveluita käyttävät häviävät.
Ilman näitä keinoja Suomi ei välttämättä romahda, mutta muuttuu hitaasti maaksi, jossa verot ovat korkeat, palvelut heikkenevät, velka kasvaa ja politiikka pyörii jatkuvan niukkuuden ympärillä. Haluammeko me pohjoismaisen veroasteen balkanilaisilla palveluilla ja lopulta vielä velkakipillä, vai torjutaanko tämä mörkö yhdessä? Minä luulen, että ei torjuta. Mukavuudenhalussamme me ajamme seinään. Tällä hetkellä mielipidekyselyissä vahvoilla on ajatus, että nostetaan verotusta vielä lisää ja ylläpidetään vähän aikaa vielä vanhaa. Ongelma jäisi hoitamatta, ja housuun kusemisen jälkeen tulisi kylmä.
Jutelkaa vähän saunailloissa toistenne kanssa. Myös sen vasemmalle kallellaan olevan. Tulevaisuuden pitäisi kiinnostaa meitä kaikkia, koska me vietämme loppuelämämme siellä.
Juhani Huopainen
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Perussuomalaisten kansanedustaja Minna Reijonen vaatii hyvinvointialuehallinnon naittamista pakkoavioliittoon maakuntahallinnon kanssa julkishallinnon toiminnan ja kustannustehokkuuden edistämiseksi.
Oulun kaupunginvaltuusto kävi maanantaina kiivasta debattia kaupungille laaditun hyvinvointisuunnitelman sanavalinnoista. Perussuomalaisten Jukka Huotari vaati suunnitelmaan muutoksia kaikkiaan 12 kohtaan. Hän halusi muun muassa poistaa maininnat "monikielisestä" viestinnästä ja "sukupuolten moninaisuudesta". Yle väänsi jutussaan perussuomalaisten asiasta pitämät puheenvuorot "näytöksen järjestämiseksi".
Kansanedustaja Onni Rostila pitää matalaa syntyvyyttä Suomen vakavimpana ongelmana. Hän vaatii lisää tukea lapsiperheille, arvostelee ilmiantokulttuurin leviämistä ja puolustaa järjestöleikkauksia välttämättöminä julkisen talouden tasapainottamiseksi.
Perussuomalaisten kansanedustaja Minna Reijonen on laatinut toimenpidealoitteen hyvinvointialueiden luottamustehtävien karsimiseksi.
Valtiovarainministeri Riikka Purra avasi Ylen Ykkösaamussa hallituksen kehysriihen päätöksiä. Hän korostaa, että ilman rakenteellisia uudistuksia ja tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa hyvinvointivaltion ylläpitäminen tulevaisuudessa on uhattuna. Purra linjaa myös, että kilpailukykyä ei voida tuhota liian kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla.
Viikon suosituimmat
Miksi korkeasti koulutetut ihmiset päätyvät niin usein vastustamaan sitä järjestelmää, joka heidät elättää? Taloustieteilijä Joseph Schumpeter tarjosi jo vuonna 1942 terävän selityksen: kapitalismi tuottaa ylijäämää ja synnyttää yrittäjyydestä ja tuotannosta vieraantuneen älykköluokan. Markkinat palkitsevat ratkaisuista ja riskinotosta – eivät teoreettisesta kauneudesta ja tiedostavuudesta. Tämä koetaan epäoikeudenmukaiseksi niiden parissa, jotka ovat kouluttautuneet analysoimaan ja kritisoimaan yhteiskuntaa. Sosialismin vetovoima intellektuelleille ei selity vain tasa-arvon ihanteilla, vaan myös henkilökohtaisilla kannustimilla ja statushakuisuudella. Se lupaa koulutetulle luokalle portinvartijan rooleja yhteiskunnan suunnittelijoina ja politrukkeina ilman tulosvastuuta ja riskinottoa.
Helsingin Sanomat ja Yle ovat antaneet vuosia laajaa näkyvyyttä väitteelle, jonka mukaan Israel syyllistyy kansanmurhaan Gazassa. Kun ICC:n oma pääsyyttäjä nyt kertoo, ettei todisteita ole, molemmat toimitukset ovat hiljaa.
Suomen kansallispuistoista vastaava Metsähallitus on herännyt taukopaikkojen aiheuttamaan päästöongelmaan ja haluaa tehdä ilmastotalkoiden hengessä retkeilystä mahdollisimman savutonta. Ratkaisuksi Metsähallitus esittää tulettomia taukopaikkoja. Se on julkaissut retkeilyn uudet periaatteet "Ilmastoviisaan taukopaikan käsikirjassa". Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila neuvoo Metsähallitusta keskittymään maa- ja metsäomaisuuden hoitoon ja lopettamaan turhan puuhastelun, johon sillä ei ole edellytyksiä.
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen vaatii Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhää vastuuseen siitä, että OPH on kustantanut yli kymmenen vuoden ajan lainvastaista islamin oppimateriaalia suomalaisiin peruskouluihin.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pääsyyttäjä Karim Khan sanoo, ettei tällä hetkellä näe riittävää näyttöä sille, että Israel olisi syyllistynyt kansanmurhaan Gazassa. Poliitikot ja aktivistit ovat silti käyttäneet vakavaa juridista termiä jo pitkään ikään kuin asia olisi oikeudellisesti ratkaistu. Viime viikolla eräs perheensä sodassa menettänyt gazalaismies toimitti ICC:lle uuden tutkintapyynnön, jossa hän vaatii 14 Hamas-johtajan tutkimista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Euroopan tilintarkastustuomioistuin arvostelee vakavasti EU:n koronaelpymisrahastoa. Viranomaiset ovat merkinneet rahastoon jo viiden miljardin euron edestä petosepäilyjä, eikä kansalaisilla ole tietoa, kenen taskuihin rahat todellisuudessa päätyvät. Suomi kuuluu rahaston nettomaksajiin.
Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen hämmästelee Kelan hallituksen päätöstä olla ottamatta mahdollisimman aktiivista roolia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sosiaaliturvan väärinkäytösten kohdalla.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pääsyyttäjä Karim Khan vahvisti viime viikolla, että Gazassa ei ole tapahtunut kansanmurhaa. Perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Garedew iloitsee totuuden tulemisesta julki, mutta ei usko Israel-vastaisen vihervasemmiston hyväksyvän tappiotaan.
Perussuomalaisten kansanedustaja ja 2. varapuheenjohtaja Joakim Vigelius on jättänyt eduskunnassa puolustusministeri Antti Häkkäselle (kok) kirjallisen kysymyksen ulkomaalaistaustaisten asevelvollisuuden välttelystä.
