Maailmankuulu vasemmistoälykkö arvostelee wokea, rinnastaa sen uskonnolliseen fanatismiin

Maailmankuulu vasemmistolainen filosofi ja kulttuurikriitikko Slavoj Žižek pelkää, että woke on tullut jäädäkseen. Hän osoittaa, miten poliittinen korrektius on liittoutunut korporaatiomaailman ja jopa terveydenhuollon voitontavoittelun kanssa. Hauraassa iässä oleville, sukupuolestaan epävarmoille lapsille ja nuorille tyrkytetään hormonihoitoja, ja lääkäreillä on paine olla käsittelemättä kriittisesti tämän sivuvaikutuksia. Žižek näkee wokessa myös maallisen uskonnollisen fanatismin piirteitä. Feministit eivät halua kuulla islamin ja naisten oikeuksien ristiriidoista, ja avoin keskustelu kiusallisista aiheista leimataan helposti rasismiksi. Wokesta on tullut aktivisteille keino hankkia moraalisen auktoriteetin rooli. Žižek luonnehtii wokea ”etuoikeutettujen aktiviteetiksi”.

Monien mielestä woketus on jo hiipumassa. Maailmankuulu vasemmistoälykkö Slavoj Žižek on kuitenkin eri mieltä. Slovenialaistaustainen filosofi ja kulttuurikriitikko on huolissaan, että länsimaisen vasemmiston omaksuma muoti-ideologia jo ehtinyt juurtumaan syvästi nyky-yhteiskuntaan:

”Oikeastaan se normalisoituu ja saa hyväksyntää niiltäkin, jotka epäilevät sitä. Suurin osa akateemisesta maailmasta, korporaatioista ja valtion instituutioista harjoittavat sitä. Juuri tämän takia on tärkeämpää kritisoida sitä kuin koskaan aikaisemmin – samoin kuten oikeistopopulismia ja uskonnollista fanatismia.”

Hauraat lapset ja nuoret woketuksen ihmiskilpenä

Žižek nostaa kärkeen tuoreen tapauksen Skotlannista, jossa hallitus hyväksyi juridisen sukupuolen vaihtamisen 16-17-vuotiaille. Raiskauksesta tuomittu biologinen mies Isla Bryson sijoitettiin naisten vankilaan. Jouduttuaan syytteeseen raiskauksesta Bryson oli päättänyt, ettei olisikaan enää mies. Woke-ideologian mukaan on vain johdonmukaista, että jos ihminen kokee olevansa nainen, häntä kohdellaan naisena myös lain edessä.

Miten marginaalisesta ajattelutavasta tuli pelolla johtamista, jossa ihmiset eivät enää uskalla sanoa yhtään poikkipuolista sanaa.

Brysonin sijoittaminen naisten vankilaan aiheutti protesteja, joiden myötä hänet siirrettiin lopulta miesten vankilaan. Siirto on kuitenkin ongelmallinen Skotlannin lainsäädännössä, sillä naiseksi itsensä kokeva henkilö on nyt miesten vankilassa.

Žižek muistuttaa, että sukupuoli-identiteetti on monimutkaisimpia ja hankalimpia identiteetin muotoja. Sellaista ei hänen mukaansa voi typistää pelkkään kysymykseen siitä, miten ihminen väittää milloinkin kokevansa.

Saman kaltainen ongelma ovat niin kutsutut puberty blocker -transhoidot. Lontoossa toimivaa Tavistock-klinikkaa oli lopulta kielletty antamasta hormonihoitoja, joiden tarkoitus oli estää lasten luonnollista kehitystä ja murrosiän mukanaan tuomia sukupuolipiirteitä. Aiemmin Tavistock oli antanut hormonaalista kehitystä estäviä lääkkeitä 9-16-vuotiaille, jotka halusivat vaihtaa biologisen sukupuolensa.

Klinikka yritti puolustella toimintaansa vedoten siihen, että sukupuoli-identiteetistään epävarmojen lasten olisi tärkeää saada lisää harkinta-aikaa. Peruuttamatonta hoitoa oltiin määrätty herkässä ja vaikutuksille alttiissa iässä oleville lapsille. Erään kriitikon mukaan ”sukupuoliahdistuksesta kärsivä lapsi tarvitsee aikaa ja tukea – ei pitkäaikaista lääkityspolkua, jota hän saattaisi katua myöhemmin”.

Žižek näkee tässä perustavanlaatuisen ristiriidan: hormonihoitoja annettiin lapsille ja nuorille murrosiän ja biologisen aikuistumisen estämiseksi identiteetin vapauden nimissä. Hoidoissa käytetyt lääkkeet voivat kuitenkin aiheuttaa lukemattomia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Nuorilta ei myöskään kysytty, olisivatko he valmiita hyväksymään hoidoista koituvat seuraukset.

Tohtori Hilary Cass muistuttaa, ettei ole vielä tutkittua tietoa siitä, miten hoidot häiritsevät nuoren identiteetin muodostumista ja päätöksentekoa: ”Aivojen kehitys voi häiriintyä väliaikaisesti tai pysyvästi.”

Länsimaisilla klinikoilla lääkäreillä on paine omaksua uusi poliittinen suuntaus kritiikittömästi ja sivuuttaa taustalla olevat mielenterveysnäkökulmat, eräs kriitikko muistutti. Tällä sosiaalisella ja poliittisella painostuksella on Žižekin mukaan kaksi puolta. Ensinnäkin translobbaus pyrkii leimaamaan nuorille suunnattujen hormonihoitojen kritiikin suoriltaan ”konservatiivisuudeksi” ja yksilönvapauksien vastustamiseksi. Tätä puolestaan tehostetaan taloudellisen hyödyn tavoittelulla. Yli puolet Tavistock-klinikan tuotoista tuli nuorten sukupuolihoidoista.

”Lyhyesti sanottuna, meillä on tässä pahin yhdistelmä poliittisesti korrektia kiusaamista ja brutaalia taloudellista laskelmointia. Murrosiän blokkaaminen on vain yksi woke-kapitalismin ilmentymä.”, Žižek toteaa.

Woketus maallisena kulttina

Woketus voi myös nojata uskonnollisuuteen. Virallisesti woke nähdään uskonnollisen fundamentalismin vastakohtana, mutta onko se totta?

Žižek muistuttaa noin kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta ex-muslimi Maryam Namazien tapauksesta, jossa hänet oli kutsuttu Lontoon Goldsmiths Collegeen luennoimaan aiheesta ”Luopuminen, jumalanpilkka ja ilmaisunvapaus ISISin aikana”. Muslimiopiskelijat pyrkivät keskeyttämään hänen puhettaan naisten oikeuksista. Saiko Namazie liittolaisia yliopiston feministeistä? Ei. Feministit asettuivat puolustamaan yliopiston islamilaista yhdistystä.

”Woketus edustaa maallista uskonnollista opinkappaletta kaikkine ristiriitoineen, jota siitä seuraa”, Žižek toteaa. Hän viittaa mm. tummaihoisen professori Vincent Lloydin kokemuksiin, joista kerrotaan kirjassa Musta professori loukussa antirasistisessa helvetissä. Opiskelijat syyttivät Lloydia siitä, että hän esitteli vähemmistöjen elämästä faktoja ilman ideologista agitointia. Opiskelijoiden mukaan professori syyllistyi ”mikroaggressioihin” jopa elekieltä myöten, ja hänen luentonsa eivät ”tuntuneet turvallisilta” esitettyjen faktojen vuoksi.

Tämä uusi kultti onnistuu Žižekin mukaan yhdistämään uskon muuttumattomiin, ikään kuin objektiivisiin uskonkappaleisiin vedoten kuitenkin henkilökohtaisiin tuntemuksiin. Vain sorrettuina pidetyillä mustilla on oikeus vedota tunteisiinsa väittäessään jotain rasismiksi. Kriittisellä loogisella argumentoinnilla ei ole mitään arvoa. Pikemminkin ”avoin debatti” nähdään rasistisena, valkoisen ylivallan asiana. ”Objektiiviset faktat ovat valkoisen ylivallan työkaluja”. Miten tällainen maailmankatsomus eroaa ”vaihtoehtoisten faktojen” pyhittämisestä?

Žižek tuo esille, miten wokettajat ovat suhteellisen etuoikeutettu vähemmistö vähemmistön sisällä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua akateemisiin työpajoihin eliittiyliopistoissa.

Toinen erityislaatuinen piirre wokessa on sen ehdottomuus ja haluttomuus rakentaa hienojakoisempaa ymmärrystä maailmasta. Žižek ihmettelee, miten marginaalisesta ajattelutavasta tuli pelolla johtamista, jossa ihmiset eivät enää uskalla sanoa yhtään poikkipuolista sanaa.

Hän uskoo taustalla olevan psykologisia ristiriitoja: ihmiset tavoittelevat lähes mahdotonta puhdasoppisuutta ja samaan aikaan etsivät pienimpiäkin virheitä. Ihmiset hakevat mielihyvää ja jännitystä tarkastelemalla omaa ja toistensa toimintaa entistä kriittisemmin, pohtimalla mm. vilpittömien sanavalintojen piilomerkityksiä ja mahdollista seksismiä.

Aktivistit havittelevat moraalisen auktoriteetin asemaa, josta he voivat terrorisoida muita ilman kestäviä ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Muut joutuvat alistumaan wokettajien vaatimuksiin, koska he tuntevat syyllisyyttä. Woke-vaatimuksiin myöntyminen tarjoaa heille kuitenkin helpon pakotien: syyllisyyden tunteminen on hinta, joka maksetaan mielellään oman asemansa ja elämäntapansa säilyttämisestä.