Onko tämä vitsi? Poliiseja sioiksi kutsuva Dan Koivulaakso johtaa hallitusneuvottelujen oikeusvaltiotyöryhmää

Käynnissä olevien hallitusneuvottelujen työryhmät on julkaistu. Mukana on paljon tuttuja nimiä omaa osaamistaan vastaavissa työryhmissä. Huomiota on herättänyt eräiden poliittisten lobbaustoimistojen edustajien mukanaolo hallitusneuvotteluissa. Tyyperryttävin yllätys piilee kuitenkin Oikeusvaltion kehittämisen alaryhmässä, jota vetää poliittisen väkivallan kannattajana tunnettu Dan Koivulaakso.

Monet työryhmien jäsenyydet vastaavat erittäin hyvin kyseisen henkilön erikoisosaamista. Satu Hassi (vihr.) on Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi -työryhmässä varmistamassa, että Suomen päästötavoitteet tulevat olemaan mahdollisimman tiukat. Eva Biaudet (rkp) puolestaan pitää Turvallinen oikeusvaltio Suomi -työryhmässä huolta siitä, että Suomi tulee jatkossakin olemaan turvallinen oikeusvaltio erityisesti turvapaikanhakijoille. Erityisen kohdalleen osunut nimitys on Jutta Urpilaisen (sd.) jäsenyys hauskasti nimetyssä Suomi kokoaan suurempi maailmalla -työryhmässä. Entinen valtionvarainministeri Urpilainenhan tunnetaan siitä, että hän allekirjoitti aikoinaan Kreikan ”vakuussopimuksen”.

Lobbaritoimiston osakas neuvottelemassa ”luottamuksen työmarkkinoista”

Hallitusneuvotteluissa on mukana useita yksityisten lobbausfirmojen edustajia. Tunnetuin heistä on vihreiden Elina Moisio, joka työskenteli ympäristöministeri Ville Niinistön ja työministeri Anni Sinnemäen erityisavustajana ennen siirtymistään Miltton Networksin osakkaaksi ja johtavaksi asiantuntijaksi. Milttonissa Moision erityisosaaminen liittyy nimenomaan työmarkkinoihin.

Toimittaja Lauri Nurmi kirjoittaa Iltalehdessä, että lobbaritoimiston osakkaan valinta hallitusneuvottelijaksi on korruptiota, jos mikä. Nurmi vaatii vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavistoa siirtämään Moision pois hallitusneuvotteluista.

Vähemmän yllättäen sekä Haavisto että hallitusneuvotteluja vetävä Antti Rinne eivät ole nähneet tuplarooli-Moisiossa mitään ongelmallista.

– Puolueet arvioivat itse, ketkä he valitsevat edustajikseen neuvottelupöytään, Rinne kommentoi Ilta-Sanomille.

– Olemme nimenomaan lähteneet siitä, että lobbaaminen jonkun tietyn organisaation eteen ei ole mahdollista, mutta tietenkin ihmisiä, joilla on laaja poliittinen kokemus muiden muassa valtuustotyöstä, pyritään parhaan mahdollisen harkinnan mukaan tässä hyödyntämään, Pekka Haavisto väisteli Ilta-Sanomissa.

Jos Rinteelle ja Haavistolle on epäselvää, miksei Milttonin osakas ole sovelias hallitusneuvottelija, niin kerrotaan se nyt sitten tässä:

Miltton on vaikuttajaviestintään erikoistunut lobbarifirma. Sen ei tarvitse paljastaa asiakkuuksiaan. Milttonin asiakkaat maksavat miljoonakaupalla selvää rahaa siitä, että ne saavat viestinsä päätöksenteon kannalta merkityksellisiin pöytiin. Milttonin viestinvienti demokratian pyhimpään ytimeen, hallitusohjelman kirjotustalkoisiin, on lobbareiden märkä uni. Graalin malja.

Miksi Elina Moision rooli on ongelmallinen? Se on sitä siksi, koska on mahdotonta tietää, palveleeko hän suomalaisten etua vai asiakkaidensa etua. Hän on Milttonin osakkuutensa kautta kytketty rahallisin sidoksin yhtiön asiakkaiden intresseihin. Eikä meillä suomalaisilla ole tietoa siitä, minkä yhtiöiden lukuun hän toimii. Toisaalta hän esittää toimivansa vihreiden viestinviejänä. Pekka Haavisto ei itsekään voi tietää, mitä herraa Moisio palvelee. Tällainen kaksoisrooli on mahdoton.

Toimittaja Lauri Nurmi on oikeassa. Moision on välittömästi vetäydyttävä hallitusneuvotteluista.

Väkivaltavasemmiston räyhäpää ”kehittämässä oikeusvaltiota”?

Ehdottomasti hätkähdyttävin valinta on vasemmistoliiton Dan Koivulaakson nimittäminen Oikeusvaltion kehittäminen -alaryhmän puheenjohtajaksi.

Koivulaakso tunnetaan pitkäaikaisena äärivasemmistolaisen väkivaltaryhmittymän Antifan kannattajana. Kesällä 2017 Koivulaakso matkusti Hampuriin osallistumaan G20-kokouksen vastaisiin mielenosoituksiin. Neljä päivää jatkuneet mellakat äityivät osin hyvinkin väkivaltaisiksi: autoja poltettiin, kauppoja ryöstettiin ja yli 300 poliisia loukkaantui.

Tuolloin Dan Koivulaakso twiittasi Hampurista kehuen tunnelmaa mahtavaksi:

– Vikat blokit suurdemossa vasta liikkeelle ja joudun lähtemään jo kotimatkalle. Mahtava tunnelma, huhut sanovat 100-200k osallistujaa! #NoG20, Koivulaakso twiittasi. Demo tarkoittaa mielenosoitusta.

NoG20-viittaus puolestaan liittää Koivulaakson ryhmään, joka halusi väkivalloin estää G20-kokouksen.

HS kuvaili tapahtumia tuolloin: ”Tervetuloa helvettiin -mielenosoituksen järjestää niin sanottu musta blokki, ja mielenosoitus oli etukäteen arvioitu Hampurin G20-kokouksen kymmenistä mielenosoituksista kaikkein konfliktinhakuisimmaksi. Yksi saksalaislehti kutsui tätä ”väkivaltaorgioiksi”.

Saksassa käydään keskustelua siitä, onko Antifa todellisuudessa vallanpitäjien oma katutappeluosasto. Äärivasemmiston väkivallasta on tullut koko ajan järjestäytyneempää ja pidäkkeettömämpää. Siitä huolimatta media tai edes viranomaiset eivät juurikaan tunnu kiinnittävän huomiota äärivasemmiston väkivaltaisiin tekoihin. Suomen Uutiset kirjoitti asiasta viime marraskussa.

Koivulaakso yllyttää väkivaltaan, kutsuu poliiseja ”sioiksi”

Aiemmin vuonna 2009 Dan Koivulaakso on suositellut poliittisen väkivallan käyttöä Vasemmistonuorten foorumilla. Netissä kiertää yhä kuvakaappauksia (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8.) Koivulaakson viesteistä, joissa hän kokee tarvetta ”erittäin brutaalilla AFA:lle” eli ’antifasistiselle toiminnalle’. Käytännössä tämä tarkoittanee natsien tai sellaiseksi oletettujen ennaltaehkäisevää hakkaamista. Hakkaamisen lisäksi Koivulaakso suosittelee muun muassa pippurisumutteen käyttöä poliittisen väkivallan työvälineenä.

Suomen poliisilaitosta Koivulaakso pitää ”räikeästi rasistisena”. Hän kutsuu poliiseja sioiksi.

– AFA-vihollinen-siat-triangeli näyttäisi siis olevan avainasemassa. Kun poliisi suojelee natseja demoissa, AFA joutuu tappelemaan poliisin kanssa, mikä johtaa AFAn marginalisoitumiseen ja jatkuvaan katutappeluun, Koivulaakso pohdiskelee Vasemmistonuorten foorumilla.

Kun eräs verkkokeskustelija varoittaa Koivulaaksoa väkivallan kierteestä, ja paheksuu väkivaltaan yllyttämistä. Koivulaakso vastaa: ”Pasifismi on vakava mielenhäiriö, joka ylläpitää kapitalistista yhteiskuntajärjestystä. Mutta noin muuten musta tuntuu, että ei ole enää omalta osaltani hedelmällistä käytä tätä keskustelua. Loputon keskustelu on turhauttavaa, musta pitäisi ennemminkin pyrkiä jatkuvaan kamppailuun.”

Perussuomalaisten Nuorten mukaan on törkeää, että Koivulaakso on mukana hallitusneuvotteluissa.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonilla on keskeinen rooli oman hallitusneuvotteluryhmänsä kokoamisessa. Koivulaakson kannat tuskin tulevat Anderssonille yllätyksenä. He ovat kirjoittaneet aiheesta yhteisen kirjan. On kysyttävä, miksi hän on nostanut yhdeksi pääneuvottelijoistaan henkilön, joka on vuosikausien ajan yrittänyt rakentaa Suomeen lain ulkopuolella toimivaa väkivaltaista katutappeluorganisaatiota. Tällaisen henkilön nimittäminen Oikeusvaltion kehittäminen -ryhmään ei ole vahinko.

Nimitys on vasemmistoliitolta tietoinen strateginen valinta, ja kertoo, mitä tuleman pitää. Kysymykseksi jääkin, aikooko puolue usuttaa valtion poliittisten vastustajiensa kimppuun ja jos aikoo, millä keinoin.