LEHTIKUVA
Saksalainen kohupoliitikko Sahra Wagenknecht rusikoi uutuuskirjassaan maahanmuuttoa, wokea ja cancel-kulttuuria. Wagenknechtin mukaan uuden maailmanjärjestyksen mukanaan tuoma "avoimuus" ja "edistys" ovat merkinneet suurelle enemmistölle lähinnä turvattomuutta ja rappiota. Paluu parempaan vaatisi kansallismielisyyden kunnianpalautusta.
Vasemmistossa on jotakin pahasti vialla. Sen ymmärtäminen alkaa olla jo osa yleissivistystä. Jopa yleisesti ottaen vasemmalle kallistuneet ihmiset kokevat woketuksen ja cancel-kulttuurin vähintään kyseenalaisena, mistä kielii yritys kieltää näiden ilmiöiden olemassaolo niiden puolustelun sijaan.
Saksassa vasemmistoliittoa vastaavaa Die Linke -puoluetta sekä myöhemmin maahanmuuttokriittistä BSW-puoluetta perustamassa ollut Sahra Wagenknecht ei ole vaiennut ilmiön edessä. Kirjassaan Yhteisöllisyyden manifesti (Särötär 2025) Wagenknecht tekee tyynen ja tylyn sisäpiirin selonteon siitä, mikä kumma nykypäivän länsimaista vasemmistoa oikein vaivaa.
Wagenknecht kirjoittaa liberaalivasemmistosta sekä lifestyle- tai elämäntapavasemmistosta, mutta yhtä hyvin voitaisiin puhua myös woke-vasemmistosta. Kyseessä on suurkaupunkien korkeakoulutettu vihervasemmisto.
He mieltävät itsensä maailmankansalaisiksi, kannattavat EU-liittovaltiota ja vouhkaavat ilmastosta ja vähemmistöistä enemmän kuin ”tylsästä” talouspolitiikasta. Talous ei kiinnosta, koska vouhkaajat ovat aina eläneet jonkun muun rahoilla – joko vanhempiensa tai veronmaksajien.
Liberaalivasemmisto keskittyy kielenkäytön hallinnoimiseen ja kuvittelee epäoikeudenmukaisuuksien katoavan poliittisella korrektiudella ja cancel-kulttuurilla. Kyseessä on läpeensä elitistinen ajattelutapa, jonka juuret löytyvätkin englanninkielisen maailman öky-yliopistoista.
Wagenknechtin mukaan oikeaoppinen puhe on liberaalivasemmistolle konkreettisia tekoja tärkeämpää. Soveliaan puheen säännöt kehittyvät niin vauhdikkaasti, ettei työssäkäyvällä ihmisellä ole aikaa pysytellä niistä perillä.
Kun seuraukset vääränlaisesta puheesta ovat vähintään julkinen häpäisy ja pahimmillaan potkut, sääntöjen suhteen sivistymätön enemmistö oppii nopeasti olemaan hiljaa. Wagenknecht viittaa tutkimukseen, jonka mukaan yli puolet saksalaisista ei uskalla ilmaista mielipiteitään ystäväpiirinsä ulkopuolella.
Se ei ole ihme, sillä liberaalivasemmiston vaarallisiksi leimaamat näkemykset ovat enemmistön näkemyksiä. Kaikkien mielipidetutkimusten mukaan länsimaalaisten selvä enemmistö vastustaa nykymuotoista massamaahanmuuttoa. Samoin länsimaalaisten suuri enemmistö samaistuu vahvasti kansaansa ja maahansa – siis on kansallismielisiä.
Wagenknechtin mukaan liberaalivasemmisto on viime vuosikymmeninä muodostanut epäpyhän liittouman uusliberaalin oikeiston kanssa. Kirkkaimmin liitto ilmenee yhteisprojektiksi muodostuneessa massamaahanmuutossa, jossa on tosiasiassa kyse halpatyövoiman maahantuonnista.
Massamaahanmuutto todistettavasti laskee palkkoja matalapalkka-aloilla, joille on sitten entistä vaikeampi löytää kotimaisia työntekijöitä, mitä käytetään vuorostaan perusteena maahanmuuton kiihdyttämiselle. Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos on ansiokkaasti selvittänyt kuviota Suomen osalta.
Massamaahanmuuton ansiosta suuret työnantajat säästävät palkkakustannuksissa. Maahanmuuton aiheuttamat kulut taas sosialisoidaan kaikkien veronmaksajien maksettavaksi – toki niin etteivät haitat tunnu varakkaiden elämänpiirissä. He eivät kilpaile maahanmuuttajien kanssa samoista työpaikoista ja asunnoista, vaan heidän elintasonsa päinvastoin nousee palveluiden hintojen laskiessa.
Liberaalivasemmisto on siis hyötynyt globalisaatiosta toisin kuin länsimainen työväenluokka, jolle halpa Temu-krääsä ei mitenkään korvaa sitä elintason laskua, joka seuraa teollisuustöiden ulkoistamisesta ja hyvinvointivaltion sekä asuntomarkkinoiden ylikuormituksesta. Seurauksena työväenluokka äänestää nykyään vasemmiston sijaan kansallismielisiä puolueita. Sitä liberaalivasemmisto sitten moittii rasismiksi suojatyöpaikkojensa suojista.
Wagenknecht maalaa vakuuttavan panoraaman länsimaiden tuhoutuvasta yhteisöllisyydestä. Entiset työläiskorttelit luhistuvat ”monikulttuurisuuteen”, joka on Wagenknechtin mukaan vain kiertoilmaus integraation epäonnistumiselle. Euroopassa ei tapahdu integraatiota vaan ”disintegraatiota”, eriytymistä, kun maahanmuuttajat valtaavat kokonaisia asuinalueita, joilta kantaväestö muuttaa varallisuuden salliessa pois, koska kukaan ei halua tuntea itseään vähemmistöksi omassa maassaan.
Koska nykyisiä maahanmuuttajamääriä ei kyetä mitenkään kotouttamaan, yhteiskunta hajoaa erillisiksi varjoyhteiskunniksi, joilla on omat arvonsa, jopa lakinsa ja kielensä. Ilman yhteistä kulttuuria ei voi olla julkista keskustelua eikä sen myötä toimivaa demokratiaakaan.
Kun länsimaalaiset sitten kaipaavat paluuta sellaiseen yhteiskuntaan, jossa normaaliutta ei halveksittu ja jossa saattoi ansaita elannon rehellisellä ruumillisella työllä, vasemmisto tuomitsee tuon kaipuun ”taantumukselliseksi”. Wagenknechtin mukaan liberaalivasemmiston ”avoimuus” ja ”edistys” merkitsevät kuitenkin enemmistölle lähinnä turvattomuutta ja rappiota.
Wagenknechtin mukaan vasemmisto on siis vaihtanut voittajien puolelle. Kun vasemmistolaiset sitten kutsuvat kansalaisia puolustamaan vallitsevaa järjestelmää vaarallisia populisteja vastaan, sotahuuto kalskahtaa falskilta. Wagenknechtin arvio länsimaisen demokratian nykytilasta on tyrmäävä: ”Jos demokratia on järjestelmä, jossa enemmistön intressit menevät läpi, niin siinä tapauksessa siitä on luovuttu länsimaissa jo jokin aika sitten.”
Wagenknechtin havainnot eivät ole ainutlaatuisia. Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on tutkinut kulttuurivasemmiston ja talousoikeiston muodostamaa kaksoiseliittiä, jota globalismi yhdistää. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on vuorostaan tunnustanut, ettei vasemmisto ole enää työväenliike. Helsingin yliopiston dosentti Timo Miettinen hahmotteli vastikään, miten vasemmisto on asemoitunut puolustamaan nykyjärjestelmää, vaikka äänestäjät kaipaisivat muutosta.
Yhteisöllisyyden manifestissa Wagenknecht kuvaa tätä vasemmiston muutosta liikkeen sisältä, poliitikon kokemuksella. Sisäpiirin näkökulma on arvokas. Wagenknechtin teos osoittaa, ettei kyseessä ole mikään ”oikeiston narratiivi” vaan fakta, jonka näkee myös vasemmalta – jos vain haluaa katsoa.
Yhteisöllisyyden manifesti pitää sisällään paljon muutakin mielenkiintoista, aina ilmastokeskustelun yksipuolisuuksien paljastamisesta kansallisvaltion puolustukseen. Ehkä kiehtovinta on kuitenkin Wagenknechtin tosiasiallinen havainto siitä, että työläiset kannattavat edelleen perinteisiä arvoja. He ovatkin Wagenknechtin BSW-puolueen kohderyhmää.
Jää nähtäväksi, mikä tulevaisuus Wagenknechtin vasemmistokonservatiivisella projektilla on. Ainakin jotkin Euroopan vasemmistopuolueet vaikuttavat nuivistuvan vauhdilla. Siinä prosessissa Wagenknecht on ollut ehdoton edelläkävijä tanskalaisen Mette Fredriksenin ohella.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Männävuosien kiihkeä pridetys on hiipumaan päin. Yhä useammat organisaatiot ovat laittaneet sordiinon päälle skandaaleissa rypevän ja politisoituneen Priden suhteen.
Ison-Britannian keskuspankin päätös poistaa maan historialliset merkkihenkilöt puntaseteleistä on herättänyt kansainvälistä huomiota. Tapaus on noussut kiistaksi historiasta ja kansallisesta identiteetistä. Keskuspankille laaditun raportin mukaan osa ihmisistä saattaa nähdä Winston Churchillin, Alan Turingin ja Jane Austenin kaltaiset hahmot elitistisinä, kiistanalaisina ja liian vanhahtavina. Historiallisten henkilömuotokuvien tilalle raportin laatinut Savanta esittää inklusiivisuuden nimissä luontoaiheita. Bank of England kiistää tehneensä päätöksen yksinomaan Savantan raportin perusteella ja vetoaa "seteliturvallisuuteen" sekä yleisön toiveisiin. Konservatiivivaikuttajat ovat arvostelleet ratkaisua woke‑henkiseksi pyrkimykseksi pyyhkiä Britannian historiaa pois julkisesta kuvastosta. Heidän mukaansa päätös on peruttava.
Perinteinen kommunismi voi olla heikossa hapessa, mutta punaisen aatteen jälkeläiset porskuttavat kaikissa läntisissä yhteiskunnissa. Kommunismin yhteydet nykyiseen woke-ideologiaan, antirasistiseen teollisuuteen ja ympäristöliikehdintään nousevat näkyville toimittaja, tietokirjailija Pekka Virkin tuoreessa tietokirjassa.
Uskonnonopetuksen lakkauttamisen sijaan Perussuomalainen Nuoriso peräänkuuluttaa liian liberaaliksi livahtaneen katsomuksellisen uskonnonopetuksen palautusta aidosti tunnustukselliseksi.
Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer on ajautunut jälleen poliittiseen kohuun, kun työväenpuolueen tukema ylähuonenimitys paljastui valetohtoriksi. Vuosien ajan tohtorina esiintynyt pitkän linjan vaikuttaja Dame Ann Limb myönsi antaneensa harhaanjohtavaa tietoa koulutuksestaan vuosien ajan. Konservatiivipuolueen edustaja Kevin Hollinrake sanoo tapauksen paljastavan valtaa pitävän vasemmiston kaksinaismoralismin: oikeisto-oppositio käy läpi ankaran seulonnan, mutta työväenpuolueelle myönteiset nimitykset hyväksytään puutteellisesta taustaselvityksestä huolimatta.
Maailmankuulu rahoitusprofessori Alex Edmans kyseenalaistaa Wall Street Journalissa woke-henkisen DEI-liikkeen ydinuskomukset, joiden mukaan monimuotoisuus varsinkin etnisyyden, sukupuolen ja iän suhteen parantaisi automaattisesti yritysten tuloksellisuutta. Vertaisarvioiduista tutkimuksista ei löydy tukea näille DEI-opeille. Edmans kuitenkin peräänkuuluttaa ajattelun monimuotoisuuden tärkeyttä. Hänen mukaansa yritykset voivat hyötyä, jos ne kiinnittävät ulkoisten tekijöiden sijaan huomiota erilaisiin taustoihin mm. koulutuksessa, kokemuksissa ja kognitiivisissa piirteissä. Tällöinkin monimuotoisuuden hyödyt ovat tapauskohtaisia, eikä monimuotoisuutta tulisi pitää yksinkertaisena patenttiratkaisuna.
Maailman suurin varainhoitoyhtiö BlackRock arvostelee jyrkästi talouselämän politisoitumista ja ilmoittaa lopettavansa aktivismin tukemisen. Amerikkalainen finanssijätti kritisoi sekä demokraattien että republikaanien pyrkimyksiä ujuttaa politiikkaa eläkevarojen hallinnointiin. Yhtiön mukaan talouselämän politisoituminen uhkaa aiheuttaa lisäkustannuksia ja heikentää asiakkaiden tuottoja. Yhtiö on ilmoittanut peruneensa tuen lähes kaikelle aiemmin tukemalleen yritysaktivismille. Yli 12 000 miljardin dollarin varallisuutta hallinnoivalla BlackRockilla on globaalia poliittista valtaa omistajaohjauksen kautta. Yhtiön linjamuutos merkitsee ratkaisevaa käännettä 2020-luvun alun woke-kapitalismin hulluista vuosista.
Yhdysvalloissa woke-ideologia on jo menettänyt voimansa. Tämä on pitkälti Trumpin ansiota, koska hän on presidenttikautensa alusta asti pyrkinyt kitkemään woke-hullutuksia ja "positiivista erityiskohtelua" pois valtionhallinnosta ja yliopistoista. Suomessa tiedostavat poliitikot ja toimittajat jaksavat vielä pöyristyä "vääristä" sanoista.
Suvaitsevaisto yritti mustamaalata kohutussa farkkumainoksessa esiintyvää mallia sillä, että tämä on rekisteröitynyt republikaanien äänestäjäksi. Woken valtakausi näyttää kuitenkin olevan ohi: someraivosta huolimatta Sydney Sweeneyn suosio ja farkkujen myynti sen kuin nousevat. Presidentti Trump asettui vahvasti tukemaan kohun keskellä olevaa mallia.
Woken lumous on haihtunut pois tiehensä, mutta vielä jälkijättöisesti woke-henkisyyteen luottaneet suuryritykset ovat ottaneet taloudellista osumaa, nyt oli Jaguarin vuoro.
Viikon suosituimmat
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin uudet avustuskriteerit herättivät poliittisen myrskyn. Verorahahanojen sulkeminen uhkaa saavutettuja etuja sekä kyseenalaista hyväveliverkostoa.
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbonik epäilee Helsinki Prideen liittyvän tapahtuman osallistumislinjauksen olevan syrjivä ja lainvastainen. Hän on tehnyt asiasta rikosilmoituksen.
Kansanedustaja Onni Rostilan mielestä presidentti teki virheen vaihtaessaan Suomen lipun pride-lippuun.
Helsingin poliisi on tehostanut rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten maasta poistamisia ja lisännyt käännytyksiä satamissa. Toimet kohdistuvat erityisesti henkilöihin, joiden epäillään liittyvän rikolliseen toimintaan tai vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
Helsinki Pride markkinoi toimintaansa yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden edistämisellä, mutta todellisuus on toisenlaista. Viikonloppuna Helsingissä Pride-marssilla nähtiin useita plakaatteja, joissa yksittäisiä lääkäreitä ja tutkijoita maalitettiin aggressiivisesti. Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on yksi maalituksen kohteeksi joutuneista. Hän paheksuu Pride Helsinkiä ja SETA ry:tä siitä, että ne sallivat henkilöön kohdistuvan hyökkäyksen ja painostuksen tapahtumassaan.
Tanskan maahanmuuttoministeri Morten Bødskov on ilmoittanut suunnitelmista kieltää islamilainen rukouskutsu. Ministerin mukaan osa Tanskasta on alkanut muistuttaa Islamabadin esikaupunkia.
Valtiovarainministeri Riikka Purra varoittaa islamismin kasvavasta uhasta suomalaiselle yhteiskunnalle. Ruotsin hallituksen jo aloittaman selvityksen kanssa samanaikaisesti Purra moittiikin eräitä pohjoismaisia puolueita, jotka tietoisesti suosivat islamistisia ryhmiä äänestäjäkannan kasvattamiseksi. Suomessa SDP:n vaalimainosten kieli on nykyään yhä useammin arabia, Purra muistuttaa.
Kansanedustaja Sanna Antikainen vaatii Helsinki Priden järjestäjiä kantamaan vastuunsa sen jälkeen, kun puolialastomat aikuiset esiintyivät seksikeinussa Priden puistojuhlassa keskellä päivää ja Helsinkiä lasten läsnä ollessa. Antikainen myös ihmettelee poliisin tapausta vähätteleviä kommentteja.
Chicagolainen kansalaisaktivisti Saul Alinsky kirjoitti 1970-luvun kynnyksellä modernin vasemmistoaktivismin käsikirjan Rules for Radicals, jonka perintö elää yhä modernien aktivistien asenteissa ja menetelmissä. Alinsky ei haaveillut paremmasta maailmasta, vaan hän keskittyi nokkeliin keinoihin tavoitella valtaa. Moraalilla, totuudella tai periaatteilla ei ole tuolloin itseisarvoa – ne ovat korkeintaan pelkkiä välineitä. Kirja opettaa mm. sen, miten vastustajaa horjutetaan, miten instituutioiden heikkoudet käännetään omaksi eduksi, ja miten oma valta rakennetaan myös järjestelmän sisältä käsin. Konfliktien lietsominen, julkiset painostuskampanja, herjaaminen ja soluttautuminen ovat osa tätä kuuluisaa työkalupakkia. Jokaisen, joka haluaa ymmärtää yhteiskunnallisen vaikuttamisen taktiikoita, tulisi tutustua tähän poliittisten pelikirjojen klassikkoon.
Alankomaiden suurten kaupunkien kadut täyttyivät hulinasta, kun Marokko voitti Alankomaat jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa.
Lue lisää
Lue lisää
Lue lisää
