Vasemmiston hehkuttamille ideologioille, unelmille ja arvauksille perustuva ”tulevaisuuden koulu” saa kyytiä ruotsalaistutkijoilta – koulujen pitää keskittyä siihen, mitä nuoret tarvitsevat nyt

Kouluopetusta ei pidä yrittää suunnitella sen mukaan, mitä taitoja nuorilta ehkä vaaditaan vuonna 2050 tai vielä myöhemmin. Koulun pitää keskittyä siihen, mitä he tarvitsevat nyt. Maailma toki muuttuu, mutta on kovin riskialtista ruveta rakentamaan opetussuunnitelmia esimerkiksi sen oletuksen varaan, että joskus tulevaisuudessa ei ehkä tarvita lukutaitoa samassa mielessä kuin nyt.

Tiukka kannanotto tulee Ruotsista, Lundin yliopistosta. Kognitiotutkijat Agneta Gulz ja Magnus Haakes suomivat tuoreessa kirjassaan viime vuosikymmenien monia koulu-uudistuksia, jotka heidän mukaansa ovat perustuneet ja edelleen perustuvat enemmän ideologioille, arvauksille ja unelmille kuin faktatiedolle tai tutkimukselle.

”Tulevaisuuden koulu” oli kova sana myös Suomessa 2010-luvulla – sitä hehkuttivat sekä kokoomuksen että SDP:n opetusministerit että monet akateemiset vaikuttajat.

Gulzin ja Haakesin teoksesta ja sen kirjoittajista kertoo Ruotsin opettajajärjestö (Vilärare) uutissivuillaan.

Koulua ja kasvatustieteen perusteita – tai perusteettomuutta – ravisteleva kirja on nimeltään ”Det oumbärliga klassrummet”. Gulz ja Haakes kertovat kirjoittaneensa sitä neljä vuotta. Kirjallaan he haluavat osoittaa, että monille ”vanhanaikaisille” koulukäytännöille ja opetustavoille on olemassa pitävät tieteelliset perusteet toisin kuin useille koulumaailman 2000-luvun muotivirtauksille, joista yliampuva digiloikka on vain yksi esimerkki.

”Myös mekaaninen toisto ja ulkoluku tukevat oppimista”

Samalla kun Ruotsin opettajat ja koululaiset lomailivat, voimaan astui lakeja, joita Ruotsin hallitus on säätänyt koulun viemiseksi pikku hiljaa hiukan perinteisempään suuntaan. Ruotsi aikoo siirtymäajan jälkeen muun muassa kieltää kännykät kouluissa kokonaan, ja edistää luku- ja kirjoitustaitoa tukemalla rahallisesti koulujen kirjahankintoja. Laki kirjatuesta astui voimaan heinäkuun alkupäivinä.

Ruotsin kouluissa ongelmat ovat pitkälti samoja kuin Suomessa: laskevat oppimistulokset, työrauhan puute ja katteettomat arvosanat eli ”ilotodistukset”.

Ruotsin opettajajärjestö teetti viime kevätlukukauden lopulla kyselyn, johon tuli lähes 5000 vastausta.

Erityistä huolta sikäläisissä peruskoulun ja lukion opettajissa herättää nuorten fyysisen ja henkisen kestävyyden romahtaminen. ”Liian monen oppilaan keskittymiskyky riittää juuri ja juuri kahden minuutin tarkkaavaisuuteen”, kommentoivat opettajat. ”Aloitekyky ja pitkäjänteisyys ovat hukassa, oppilaat nukahtavat tai haluavat siirtyä tekemään jotain muuta heti, kun pitäisi nähdä vaivaa jonkin asian eteen.”

Opettajat ovat myös kokeneet tulevansa ylhäältä päin painostetuiksi siihen, että opetus ja tehtävät ovat oppilaille houkuttelevia ja motivoivia, vaikka opettajien itsensä mielestä oppilaita pitäisi ohjata tarttumaan myös ikäviin tehtäviin.

Psykologian dosentti Sara Bengtsson Itä-Anglian yliopistosta muistuttaakin, että takavuosina ja -vuosikymmeninä pannaan julistetut harjoitusmetodit, kuten ”mängdträning” eli toisto, ”drillaaminen” ja jopa ulkoa opettelu voitaisiin palauttaa kunniaan. ”Ei voi hahmottaa kokonaisuuksia tai analysoida isoja asioita, jos perustaidot eivät ole kunnossa. Monien perustaitojen pitäisi muodostua täysin automaattisiksi, eikä se onnistu kuin riittävän mekaanisen toistamisen avulla”, sanoi Bengtsson Ruotsin opettajajärjestön haastattelussa.