Vihapuhepoliisi ei osaa arabiaa tai somalia – saavatko radikaalitahot vapaasti mekastaa Suomessa?

Vihapuhetta tutkiva poliisiyksikkö sekä yksittäiset poliisit käyttävät tulkkaus- ja käännöspalveluja, jos epäilty rikos on tehty jollakin harvinaisemmalla kielellä. – Globaali vihapuhe voi kohdistua keneen tahansa, tutkija ja terrorismiasiantuntija Olli Ruohomäki muistuttaa.

Viime maaliskuusta saakka Helsingin poliisilaitoksella on toiminut valtakunnallinen vihapuhetutkintaryhmä, joka on keskittynyt erityisesti verkossa havaittavaan, rangaistavaan vihapuheeseen.

Vihapuhetta ei ole määritelty laissa

Vihapuhe ei ole käsite, jonka sisältö olisi tyhjentävästi määritelty lainsäädännössä. Kun kyse on vihapuheesta, rikosnimikkeitä voivat olla esimerkiksi laiton uhkaus tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan, joko perusmuotoisena tai törkeänä tekomuotona.

Vihapuhetutkintaryhmä sekä vihapuhepoliisit tutkivat myös esimerkiksi verkossa tapahtuvia kunnianloukkauksia tai laittomia uhkauksia, kun rikos on tehty ihonväriin, syntyperään, etniseen alkuperään, uskontoon tai muuhun vastaavaan henkilöön liittyvään syyhyn perustuvasta vaikuttimesta. Tällainen syy myös yleensä on rikoksesta määrättävän rangaistuksen koventamisperuste.

Monikulttuurinen vihailmiö

Vihapuhe ymmärretään usein vähemmistöihin kohdistuvaksi häirinnäksi. Kuitenkin vihapuhe voi käytännössä suuntautua keneen tahansa, ja esimerkiksi laittoman uhkauksen kohteena voi olla myös enemmistöryhmän edustaja.

”Tanskassa radikalisoituneet ulkomaalaiset saarnaajat on laitettu mustalle listalle ja heiltä on evätty pääsy maahan.”

Kansanedustaja Juho Eerola esitti keväällä hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän tiedusteli, onko poliisilla riittävästi somalia ja arabiaa osaavaa henkilöstöä monikulttuuristen vihailmiöiden ehkäisemiseksi.

– Vihapuheesta puhuttaessa on ymmärrettävä, ettei se suinkaan rajoitu ainoastaan kansalliskieliimme, vaan on monikulttuurinen vihailmiö.

– Tanskassa radikalisoituneet ulkomaalaiset saarnaajat on laitettu mustalle listalle ja heiltä on evätty pääsy maahan. Tanskan maahanmuuttoministeriö on todennut, että lista on selkeä signaali siitä, etteivät demokratian ja ihmisoikeuksien horjuttamista yrittävät fanaattiset uskonnolliset saarnaajat ole tervetulleita Tanskaan, Eerola esitti kysymyksessään.

Hän muistutti, että Tanskassa kielto perustui salaa kuvattuun dokumenttiin, jossa kerrottiin tanskalaismoskeijoissa toimivista radikaaleista saarnaajista.

Tarvittaessa pyydetään kansainvälistä apua

Helsingin poliisilaitoksen vihapuheryhmän esimies, rikostarkastaja Jouni J. Niskanen sanoo, ettei ryhmässä ole somalin tai arabian kielen taitoisia henkilöitä.

”Esimerkiksi arabiankielisen rikosilmoituksen teon yhteydessä käytämme saatavilla olevia tulkkaus- ja käännöspalveluja.”

– Tiedossani ei ole ainakaan tällä hetkellä näitä kieltä taitavia poliiseja. Kuitenkin epäillyt rikokset tutkitaan joka tapauksessa, riippumatta siitä, millä kielellä epäillyt rikokset on tehty.

– Esimerkiksi arabiankielisen rikosilmoituksen teon yhteydessä käytämme saatavilla olevia tulkkaus- ja käännöspalveluja. Voimme myös tarvittaessa pyytää kansainvälistä apua, Niskanen sanoo.

Myös sisäministeri Paula Risikko (kok.) oli eduskunnassa vastannut aiemmin Juho Eerolan kysymykseen, kuinka poliisilla on käytössään käännös- ja tulkkauspalvelua sekä myös teknologiaan perustuvia ratkaisuja vihapuheen seulontaan.

Poliisin osattava vain suomea ja ruotsia

Poliisilta edellytetään suomen ja ruotsin kielen taitoa, vaikka toki useimmat osaavat myös englantia ja jotkut muitakin kieliä.

Niskanen kertoo, että valtakunnallisen vihapuheryhmän lisäksi Suomen jokaiselle poliisilaitokselle on osoitettu yksi poliisivirka rangaistavan vihapuheen torjumiseksi.

– Vihapuherikokset, kuten kiihottaminen kansanryhmää vastaan, tapahtuvat yleensä valtaväestön kielellä. Samoin kriminalisointien lähtökohtana on vähemmistöryhmien suoja. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö rikoksen kohteeksi voisi joutua myös valtaväestön edustaja.

Euroopan neuvosto huolestui rasismista

Suomen poliisin viharikoksiin puuttumisen taustalla on myös Euroopan neuvoston viime vuonna julkistama raportti.

Euroopan neuvosto suosittaa, että Suomen on taisteltava erityisesti sosiaalisessa mediassa esiintyvää rasismia, suvaitsemattomuutta ja vihapuhetta vastaan. Kuitenkin poliisissa oli ryhdytty viharikollisuuden torjunnan vastaisiin toimiin jo hieman ennen Euroopan neuvoston ohjeistusta.

Ääri-islamistinen vihapuhe on uhka

Myös kansanedustaja, perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Laura Huhtasaari muistutti eduskunnassa, kuinka perussuomalaiset ei hyväksy minkäänlaista vihapuhetta.

”Perussuomalaiset tuomitsevat terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan ja länsimaisia arvoja kohtaan.”

– Perussuomalaiset tuomitsevat terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan ja länsimaisia arvoja kohtaan. Radikaalin islamistisen terrorismin uhka Suomessa on kohonnut ja samalla sisäinen turvallisuus on heikentynyt, Huhtasaari sanoi.

Ulkopoliittisen instituutin vieraileva vanhempi tutkija, terrorismin asiantuntija Olli Ruohomäki toteaa, että ääri-islamismiin sidoksissa oleva vihapuhe on todellinen uhka.

– Globaalissa sosiaalisessa mediassa esiintyy ”pilvin pimein” tällaista vihapuhetta. Eikä se kohdistu yksinomaan länsimaiseen ihmiseen vaan keneen hyvänsä, joka ei kannata islamistista agendaa.

– Some on keskeisin kanava. Myös muilla verkkosivustoilla saattaa olla suljettuja ryhmiä. Aiemmin Isis-järjestöllä oli jopa omat lehdet sekä julkaisutoimintaa verkossa. Näissä sisällöissä hyökättiin propagandatarkoituksessa vahvasti länsimaisen demokratian arvoja vastaan, Ruohomäki sanoo.

Viranomaisilla korkea aika herätä

Poliisilla on mahdollisuus tutkia viharikoksia joko oma-aloitteisesti tai rikosilmoituksen perusteella. Ruohomäki arvioi, että oma-aloitteinen puuttuminen on luonnollisesti hankalampaa, ellei poliisi itse henkilökohtaisesti ymmärrä vähemmän puhutuilla kielillä, kuten arabiaksi tai urduksi esitettyä vihapuhetta.

– Se maailma on monelle aika tuntematon, ja jos vihapuhetta esiintyy esimerkiksi arabiaksi, näitä resursseja tällaisen tunnistamiseen ei Suomessa hirveästi ole.

– Suomessa on muutenkin aiheesta hyvin vähän tutkimuksellista tietoa, vaikka jo nyt vankiloissa on radikaaleja islamisteja. Mielestäni viranomaisilla olisi korkea herätä myös tähän ilmiöön ja pyrkiä estämään sitä, Ruohomäki sanoo.