Raatikainen: Polisiin resursseja tärvätään vihapuheen ja -rikosten valvontaan – ”Kaikki tämä on pois väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkinnasta”

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen ihmettelee hallituksen päätöstä osoittaa mittavia resursseja vihapuheiden ja -rikosten torjuntaan.

Asiasta kirjallisen kysymyksen tehnyt Raatikainen viittaa Poliisiammattikorkeakoulun katsaukseen 2016, jonka mukaan Suomessa viharikosten määrä ja piirteet eivät ole muuttuneet merkittävästi viime vuosina.

– Suomessa poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on suhteellisen alhainen verrattuna moniin muihin maihin. Viharikosten osuus kokonaisrikollisuudesta vuonna 2014 oli noin 0,2 prosenttia, Raatikainen muistuttaa.

Viharikosten määrä olematon

Oikeusministeriön selvityksessä vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin todetaan, että vuosina 2001–2014 kiihottamisrikoksista tuomittiin rangaistukseen yhteensä 40 henkilöä, joista vuonna 2012 tuomittiin yhteensä 13. Muina vuosina luvut ovat vaihdelleet 0–5:n välillä.

– Miksi hallitus on päätynyt kohdentamaan poliisin resursseja mittavasti juuri viharikosten torjuntaan niiden määrän ollessa melko vähäinen? Raatikainen kysyy.

Voimavaroja on lisätty vihapuhetta estävään nettipoliisitoimintaan sekä vihapuherikosten tutkintaan. Resursseja osoitetaan keskusrikospoliisille vihapuheeseen keskittyvään verkkorikosyksikköön ja Helsingin poliisilaitokselle vihapuhetta paljastavaan, tutkivaan ja ennalta estävään yksikköön ja poliisilaitosten nettipoliisitoiminnan vahvistamiseen.

Mikä on vihapuhetta?

Raatikainen huomauttaa myös, että vihapuhetta on vaikea määritellä.

– Raja sen vetämiseen, onko kyseessä sananvapauden piiriin kuuluva vai rangaistava vihapuhe ei ole helppoa. Keskeisen oikeusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistön on täytyttävä selvästi, ja tämä asettaa vaikeita haasteita poliisille ja oikeuslaitokselle.

– Monelle kansalaiselle on epäselvää, minkä sanominen on nykyään kriminalisoitua ja minkä ei, koska Suomessa on tulkittu sananvapautta aikaisemmin varsin laajasti. Nyt poliisin resursseja kohdistetaan torjumaan tekoa, jonka tunnusmerkistö on määritelty hatarasti, Raatikainen huomauttaa ja sanoo tilanteen olevan sananvapauden kannalta vähintäänkin erikoinen.

Yli miljoona euroa viharikosten torjuntaan

Suomessa on n. 30-40 muun toimensa ohessa netissä toimivaa poliisia. Poliisihallitus osoittaa jokaiselle poliisilaitokselle resursseja nettipoliisitoiminnan vahvistamiseksi.

Vuoden 2017 täydentävässä talousarviossa poliisille on myönnetty 1,260 miljoonaa euroa viharikosten torjunnan, verkkorikostutkinnan sekä poliisin nettipoliisitoiminnan lisäresurssoinnista aiheutuviin kuluihin. Helsingin poliisilaitoksen uudessa vihapuheeseen keskittyvässä ryhmässä tulee olemaan rikoskomisario, kaksi rikosylikonstaapelia ja 5 vanhempaa rikoskonstaapelia, Raatikainen listaa.

– Osoitetut resursoinnit on kohdennettu vain kuluvalle vuodelle, jolloin toimintaa ollaan vasta käynnistämässä. Tämän vuoksi Poliisihallitus on esittänyt, että näiden toimintojen rahoitus varmistettaisiin myös vuosille 2018-2021.

– Kaikki nämä resurssit ovat pois mm. väkivalta-, seksuaali- ja liikennerikosten tutkinnasta ja muusta poliisitoiminnasta, Raatikainen harmittelee.

Raiskauksista jää iso osa selvittämättä

Raatikaisen mielestä tulisi miettiä tarkoin, miten tutkintaa priorisoidaan, etenkin kun Suomessa on väkilukuun suhteutettuna vähiten poliiseja Euroopassa.

– Esimerkiksi raiskauksista liian iso osa jää selvittämättä osittain resurssipulan vuoksi.

Raatikainen kysyykin kirjallisessa kysymyksessään, kuinka hallitus aikoo varmistaa, etteivät ns. viharikosten torjuntaan ja tutkintaan suunnattavat resurssit vie kohtuuttomasti voimavaroja muiden rikosten tutkinnasta ja poliisin muista lakisääteisistä tehtävistä.

Artikkelia muokattu 2.2.2017 klo 14.54.