Mossad: Iran teettää terrori-iskuja katujengeillä – iskut Israelin Tukholman ja Kööpenhaminen suurlähetystöihin saman jengin tekosia

Junnila: Terroristijärjestöt riisuttava aseista tavalla tai toisella

Isisin ja Hamasin yhteistyö paljastui Gazassa: Hamas-Isis-taistelija piti jesidinaista orjanaan 10 vuotta

Elomaa: Sodissa kaatuneiden muistotaulut palautettava kouluihin

Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaat huolissaan oppimisen tuen “heikentämisestä” – Koponen ihmettelee kommentteja: Hallitus lisää miltei 100 miljoonaa euroa oppimisen tuen uudistamiseen

Suomen vahva tuki Ukrainalle jatkuu – Tavion päätöksellä neljä miljoonaa euroa humanitaarista tukea talven yli selviytymiseen

Elokapinan sisäisellä keskustelupalstalla fantasioidaan massamurhalla: “Pyhää veristä raivoa”, “veristä lihamössöä”, “veriset pylväät, verta valuvat portaat”

Demaripomo Razmyar kommentoi maahanmuuttajien Pisa-tuloksia – PS:n Koponen: ”Kujalla kuin käkikello”

Suomalaisilta ärhäkkä vastareaktio Elokapinan käsittämättömään veriläyträykseen: järjestön kieltämistä ajava kansalaisaloite keräsi yli 60 000 nimeä yhdessä päivässä

Elokapinan kieltämistä ajavasta kansalaisaloitteesta tuli megahitti – aloitteen tekijöiden mukaan suursuosio lähettää selkeän viestin: ”Kansa ei enää hyväksy Elokapinan laitonta toimintaa”

PISA: Kun vasemmiston argumentit loppuvat, rasismisyyttely alkaa – Miko Bergbom antaa Li Anderssonin kuulla kunniansa

Suuryritykset

Yrittäjä ja reaalitalouden asiantuntija Veikko Vallin haluaa pysäyttää EU:n liittovaltiokehityksen ja yhteisvelkapyrkimykset.

– Olen kansallisvaltion mallin puolella, ja liittovaltiopyrkimykset pitää lopettaa. Liittovaltio on USA:n malli, koska siellä on yksi kieli. Meillä EU:ssa on 24 virallista kieltä, joten on mahdotonta tehdä yksi liittovaltio, jota ohjataan Brysselistä, Veikko Vallin sanoo.
Hänen mielestään liittovaltiokehitys palvelee monikansallisia suuryrityksiä ja suurpankkeja.
– Liittovaltio ei ole jäsenmaiden eikä pienten ja keskisuurten yritysten edun mukainen. Pk-yritykset ovat ketterämpiä kuin monikansalliset suuryritykset, jotka haluavat lisätä sääntelyä, kontrollointia ja lupaviidakkoa. Niillä on enemmän resursseja byrokratian ja lupaviidakon hoitamiseen kuin pienillä yrityksillä, Vallin toteaa.
Talouspolitiikka kiinnostaa
Vallin oli perussuomalaisten kansanedustaja vuosina 2019–2023, mutta jäi vapaaehtoisesti pois eduskunnasta. Hän toimi eduskunnassa talousvaliokunnan ryhmävastaavana.
Nyt hän on Tampereen kaupunginvaltuutettu, Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu sekä perussuomalaisten eurovaaliehdokas.
– Minulla on kokemusperäistä talousosaamista, olen yrittäjyyttä ymmärtävä ja haluan hakea puolueelle ääniä yhteiseen pottiin, Vallin perustelee ehdokkuuttaan.
Vallin kertoo, että häntä kiinnostavat kauppapolitiikka, yritystukipolitiikka, EU-maiden kansalaisten vapaa liikkuvuus sekä siirtolaisongelman ratkaiseminen.
– Kaupan sisämarkkinat ovat pk-sektorin etu, ja niitä voidaan edistää kansallisella päätöksentekovallalla. Keskusjohtoinen EU-malli ei ole niin kestävä, Vallin katsoo.
Suomi on häviäjä rahanjaossa
Vallin arvostelee EU:n yhteisvaluutta euroa ja yhteisvelkaa.
– Valtiot koetetaan sitoa toisiinsa velalla. Ollaan ristiin rastiin takaamassa toistemme velkoja. Suomi maksaa esimerkiksi Puolan teollisuudelle tukia EU:n budjetin kautta. Se vääristää kilpailua, Vallin jyrähtää.
Hän mainitsee Italian, joka otti elpymispaketissa takaisin ison osan siitä, mitä se oli maksanut.
– Tukirahasäkkien viskely maasta toiseen on ollut voimassa pitkään. Suomi on häviäjä rahanjaossa ja valahtanut valtion budjetin alijäämässä Romanian tasolle. Tilanne on katastrofaalinen, Vallin katsoo.
”Euro on nostettava pöydälle”
Suomi liittyi euroon tammikuussa 1999, toisin kuin muut Pohjoismaat.
– Yhteisvaluuttaan liittyminen oli presidentti Sauli Niinistön poliittisen uran pahin talouspoliittinen virhe. Esimerkiksi Ruotsi toimi viisaasti, kun piti kruununsa. Suomi ei pärjää eurovaluutassa. Paluuta omaan valuuttaan tulisi selvittää. Jossain kohtaa euro on nostettava pöydälle, jos Suomen julkinen talous ei toivu, Vallin sanoo.
Hänestä Suomen kansallisesta taloudesta on pidettävä hyvää huolta.
– Liiallinen rahan lisääminen talouteen ja massiivinen velkaelvytys aiheuttavat inflaatiota. Suomi on elvyttänyt 15 vuotta, rahaa dumpataan vihreään siirtymään ja muuhun keinotekoiseen asiaan. Inflaatiosta ja korkojen noususta kärsivät tavalliset veronmaksajat, Vallin toteaa.
&nbsp;

Eurovaaliehdokas Veikko Vallin: ”Tukirahasäkkien viskelyn maasta toiseen on loputtava”

Elinkeinoelämän edustajat puhuvat mediassa toistuvasti työperäisen maahanmuuton puolesta siksi, että maahanmuutto tarjoaa mahdollisuuden ulkoistaa osan palkanmaksusta veronmaksajien rasitukseksi. &#8211; Kun ensin on luotu helpoksi tilanne, jossa ulkomailta muutetaan Suomeen matalapalkkaisiin töihin, mutta tulijat eivät kuitenkaan tule toimeen palkallaan, tällöin elämisen kustannuksista osa jää veronmaksajien maksettavaksi esimerkiksi toimeentulotukina tai asumistukina, ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos sanoo.

Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtajan Simo Grönroosin analyysi Ketkä hyötyvät maahanmuutosta? julkaistiin viime viikolla. Analyysissa tuodaan esille ne tahot, joilla on intressi edistää yhteiskunnalle haitallista maahanmuuttoa.
Yksi maahanmuutosta hyötyvä taho on elinkeinoelämä, joka on havainnut, että palkan ja työolojen parantamista edullisemmaksi tulee lobata ulkomaisen halpatyövoiman lisäämistä, jotta yritykset saavat työntekijöitä, jotka ovat valmiit tekemään töitä suomalaisia heikommalla palkalla ja huonommilla työehdoilla.
Tulijat eivät tule toimeen palkallaan
Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Jaakko Eskola <a href="https://www.sttinfo.fi/tiedote/suomi-tarvitsee-28-vuoden-ajan-vuosittain-yli-50-000-maahanmuuttajaa?publisherId=69819513&amp;releaseId=69957496">esittikin</a> eilen, että lähitulevaisuudessa Suomeen tulisi haalia ulkomailta liki 1,4 miljoonaa työikäistä ihmistä muka Suomen huoltosuhdetta korjaamaan.
Grönroos näkee Eskolan ulostulon vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten suuryritykset ja niiden etujärjestöt lobbaavat halpatyövoiman maahanmuuton puolesta.
&#8211; Kun on ensin luotu helpoksi tilanne, jossa ulkomailta muutetaan Suomeen matalapalkkaisiin töihin, mutta tulijat eivät kuitenkaan tule toimeen palkallaan, tällöin elämisen kustannuksista osa jää yhteiskunnan eli veronmaksajien maksettavaksi esimerkiksi toimeentulotukina tai asumistukina, Grönroos sanoo. Hän oli eilen <a href="https://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=207276703&amp;fbclid=IwAR3xzhtGf3nBX2zfbcyEV7KQE_hd6UKzhI2iol7DkuIimNMbHCB7IQmBPsU">haastateltavana</a> AlfaTV:n Uutisplus-ohjelmassa.
Kela maksaa asumistukia vuositasolla noin kaksi miljardia euroa. Grönroos huomauttaa, että noin kolmannes asumistukien saajista on töissä, mutta ei silti tule toimeen palkkatuloillaan.
&#8211; Käytännössä matalapalkkamaahanmuutto tarkoittaa sitä, että osa ulkomailta tulevan työntekijän elinkustannuksista siirtyy veronmaksajan rasitukseksi. Tavallaan kyseessä on siis yritystuki suuryrityksille.
Suomessa yli 43 000 työtöntä maahanmuuttajaa
Mikäli suomalaiset yritykset oikeasti tarvitsisivat nimenomaan maahanmuuttajia työvoimaksi, maahanmuuttajien rekrytoimisen voisi aloittaa vaikka heti, sillä Suomessa oli syyskuussa yli 43 000 vieraskielistä työtöntä työnhakijaa. Maahanmuuttajien perään hinkuvilta yrityksiltä voisikin kysyä, mikseivät ne työllistä Suomessa jo olevia maahanmuuttajia.
Todellisuus on siis yrityspomojen maahanmuuttounelmia karumpi. Tästä huolimatta media ja perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki valtapuolueet toistelevat hokemaa, jonka mukaan Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa.
Viime viikolla maahanmuuttotutkija Pasi Saukkonen kuitenkin kaatoi täyslaidallisen työperäistä maahanmuuttoa lobbaavien tahojen niskaan. Saukkosen mukaan puheet työperäisestä maahanmuutosta ovat epärealistisia ja vastuuttomia. Saukkosen mukaan puheita työperäisestä maahanmuutosta toistellaan vain siksi, että ajatusta halutaan helliä.
&#8211; Meillä ei ole mitään syytä ajatella, että saisimme Suomeen sellaista väkeä, joka ratkaisisi meidän ongelmiamme. Meillä on varsin vähän työpaikkoja väelle, joka ei osaa kohtuullisesti suomea ja jolla ei ole sopivaa koulutusta, Saukkonen <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009190374.html">sanoo</a> HS:n haastattelussa.
Järkevää keskustelua edistettävä
Grönroos pitää Saukkosen avausta tervetulleena, mutta huomauttaa, että Suomessa on vielä paljon tehtävää, jotta maahanmuuttokeskustelua saadaan järkeistettyä.
&#8211; Yhtä maahanmuuttokriittistä kannanottoa vastaan löytyy aina tusinan verran avauksia, joissa väitetään eri verukkeilla Suomeen tarvittavan työperäistä maahanmuuttoa.
Analyysi Ketkä hyötyvät maahanmuutosta? osoittaa, että varsin pieni, mutta vaikutusvaltainen vähemmistö hyötyy yhteiskunnalle haitallisesta maahanmuutosta. Vaikka kansalaisten enemmistö suhtautuu maahanmuuttoon kriittisesti, hiljaisen enemmistön on vaikeaa saada ääntään kuuluviin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että vasemmistoon kallellaan oleva valtamedia ja johtavassa asemassa olevat yhteiskunnalliset vaikuttajat toistavat päivästä toiseen maahanmuuttoa tarvittavan, milloin työvoimapulan tai milloin huoltosuhteen takia.
Analyysi on <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/ketka-hyotyvat-maahanmuutosta/">luettavissa</a> Suomen Perustan sivulta.
&nbsp;

Suuryritykset ja niiden etujärjestöt lobbaavat halpatyövoiman maahanmuuttoa, koska se on veronmaksajien kustantama yritystuki

Suomesta on muodostumassa hallituksen siunauksella sääntelystä hyötymään pyrkivien yritysten temmellyskenttä. Sääntelyn lisääminen yleensä antaa entistä enemmän mahdollisuuksia suosikkihankkeille ja sisäiselle korruptiolle, mikä johtaa yhteiskunnallisesti huonoon kierteeseen.

Sääntelyn voimalla ajetaan nyt ylisuuria voittoja tuottavaa tuulivoima- ja vetyteollisuutta Suomeen. Hallitus tukee hankkeita ”vihreän siirtymän” nimissä. Suomen maaperästä ja ilmasta halutaan kaikki irti. Hyödyt menevät isoille yrityksille tai ulkomaille, haitat jäävät Suomeen.
Hallituksen tekemät muutokset sääntelyyn eivät koskaan paranna ihmisten enemmistön asemaa, eikä ilmastopolitiikka ole poikkeus. Voittajia pelissä ovat varakkaimmat suomalaiset ja ilmastonmuutosteollisuuden yritykset omistajineen, häviäjiä kaikki muut, varsinkin tavalliset suomalaiset.
Tuulivoimaa Suomesta Eurooppaan
Suomi suunnitellaan täyteen tuulivoimaloita. Vain perussuomalaiset ja Puolustusvoimat ovat olleet tätä kehitystä vastaan. Nyt tuulivoimatoimijat ovat kohdistaneet Puolustusvoimiin paineita, jotta myös Puolustusvoimien tutkien vuoksi rauhaan jätetyt alueet saataisiin tuulivoimatuotantoon.
Tuulivoimaloita suunnitellaan yli oman tarpeen. Tarkoituksena on myydä niiden tuottama sähkö Eurooppaan, jossa tuulivoimaloita voidaan sitten purkaa niiden aiheuttamien terveys- ja maisemahaittojen vuoksi. Esimerkiksi Saksassa tuulivoimaloiden terveyshaitat on tutkimuksilla todettu ja tuulivoimaloista sairastuminen kuuluu sairauskassan piiriin.
Kun tuulivoimarakentaminen romahti Saksassa vuonna 2019, yli 26 000 tuulivoima-alan ammattilasta jäi siellä työttömäksi. Saksalaiset firmat siirtyivät Suomeen, koska täällä on ”niin helppo saada lupia”.
Saksassa on viime vuosina jouduttu purkamaan 6 000 voimalaa, yksi lapatehdas on suljettu ja alalla menee huonosti. Komponenttipula ja materiaalien hinnannousu hidastavat rakentamista. Voimaloiden valmistus on siirtynyt aina vain enemmän Kiinaan.
Hallitus tekee vastustuksesta kallista
Saksassa kansalaiset vastustavat tuulivoimaloita voimakkaasti ja hallitus yrittää siksi kiirehtiä lakia, jonka avulla tuulivoimaloiden luvitus nopeutuisi ja kansalaisten valitukset voitaisiin jättää huomiotta.
Myös Suomessa hallitus on tehnyt tuulivoimaosayleiskaavoista valittamisen vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen voi nykyään valittaa vain, jos sattuu saamaan sinne valitusluvan ja lompakossa on satoja euroa käytettäväksi valitukseen. Luvitusta halutaan nopeuttaa.
Suomen katsotaan olevan niin harvaanasuttu maa, että täällä ympäristölle tai ihmisille aiheutuvista haitoista ei ole väliä.
Ulkomainen kaivostoimija kehui hiljattain keskipohjalaista kuntaa loistavaksi paikaksi kaivokselle, koska ”kunnassa ei ole mitään”.
Vety tarvitsisi miljarditukia
Teollisuus on tehnyt tarvitsemaansa vetyä maakaasusta. Tämä harmaa vety on ollut kustannuksiltaan 1,50 dollaria kilolta. Hiilidioksidista eroon pääsemiseksi on kehitetty vihreä vety, jossa tuotetaan sähköä tuuli- tai aurinkovoimalla ja erotetaan vedestä vetyä. Hinta on 6 dollaria kilolta, siis neljä kertaa enemmän kuin harmaan vedyn.
Jotta vihreän vedyn tuotanto saataisiin käytiin, on esitetty energiajärjestelmämalleja, joiden mukaan vuonna 2050 vihreän vehdyn tuotanto olisi paljon halvempaa. Se olisi edelleen kuitenkin 2,5 kertaa kalliimpaa, joten sen valmistus tarvitsee satoja miljoonia, jopa miljardeja, tukea vuosittain. Tuet maksetaan suomalaisten verorahoista.
Jo nyt työ- ja elinkeinoministeriö on antanut kymmeniä miljoonia tukia ministeriön entisen työntekijän perustamalle yhtiölle. Valtiolta tukea annettiin lisää toistakin kautta.
Turve ei hyödytä isoja yrityksiä
Joitakin vuosia sitten Kaliforniassa ei juuri näkynyt aurinkopaneeleita, vaikka siellä paistaa aurinko 300 päivää vuodessa. Jos pieni yritys toi esiin aurinkoenergian hyödyt, iso yritys osti tai painosti sen pois markkinoilta. Iso halusi edelleen kaupata kuluttajille kaasua, sähköä tai öljyä. Omakotitaloasukkaat joutuivat jatkamaan isojen yritysten pihdeissä, vaikka he olisivat pystyneet auringon avulla tuottamaan itse talonsa tarvitseman sähkön ja lämmön/viilennyksen ja säästäneet vuosittain valtavat summat. Isot firmat eivät ideasta tykänneet.
Suomen olisi mahdollista muuttaa turve uusiutuvaksi ja käyttää sitä paikallisesti lämmitykseen ja sähköntuotantoon. Se työllistäisi alueen yrittäjiä ja varmistaisi Suomen huoltovarmuuden, mutta isot yritykset ja niiden siipien alla olevat poliittiset toimijat eivät hyötyisi siitä, joten se estetään verotoimilla ja sääntelyillä.
Hallituksen tekemät päätökset satavat yleensä vain isojen yritysten laareihin.
&nbsp;

Vihersiirtymässä suuria suositaan pienten kustannuksella

Suomen pääministeri Sanna Marin on matkustanut loppuviikoksi Yhdysvaltoihin osallistuakseen maailman mahtihenkilöiden harvalukuisessa joukossa huippusalaiseen Bilderberg-tapaamiseen. Pääministeri tiedotti reissusta ensin Instagram-tilillään, mutta ei avannut tarkemmin matkan tarkoitusta tai syytä. Marin ei myöskään maininnut, keitä henkilöitä hänen on tarkoitus tavata. Bilderberg-kokoustamiseen Marin sai kuitenkin sopivasti tukea Yleisradiolta, joka tapojensa mukaisesti kiirehti julkaisemaan kritiikittömän ja intoa hehkuvan ylistysartikkelin. Tapahtuman viattomuutta vakuuttelemaan Yle nostaa oman korkeimman pomonsa &#8211; joka on myöskin Bilderbreg-vieras. 

Eilen illalla asiaan saatiin hieman lisävalaistusta valtioneuvoston kanslian (VNK) <a href="https://vnk.fi/-/paaministeri-marin-washingtoniin">tiedotteessa,</a> jonka mukaan pääministeri Sanna Marin vierailee Washingtonissa 2.–4.6.2022 osallistuakseen Bilderberg-ryhmän tapaamiseen. Kokouksen tarkoituksena on epävirallinen ja luottamuksellinen ajatustenvaihto johtavien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten poliitikkojen, toimittajien, tutkijoiden, yrityselämän edustajien ja asiantuntijoiden kesken.
Kuten VNK esittää, Marinin kokoustaminen on epävirallinen ja hän osallistuu Bilderberg-konventtiin yksityishenkilönä, vaikka onkin saanut tilaisuuden päästä mukaan valtiollisen asemansa vuoksi.
VNK:n tiedotteesta ei selviä, kuka vastaa pääministerin matkakuluista. Bilderberg-kokouksiin on Suomesta kuitenkin osallistunut ministereitä aiemminkin, jolloin matkat ovat menneet valtion piikkiin. 2010-luvun alussa pääministerinä toiminut Jyrki Katainen (kok.) on <a href="https://yle.fi/uutiset/3-6148612">perustellut</a> matkakulujen kattamista veronmaksajien piikkiin näin:
&#8211; Oikeastaan sen takia, kun sinne kuitenkin kutsutaan ministerin asemassa. Ne ovat erittäin antoisia seminaareja ja keskusteluja, joihin kannattaa osallistua jos vain suinkin on mahdollisuus.
<h4>Osallistujista ei tiedetä eikä tiedoteta etukäteen</h4>
Bilderberg-kokouksia on järjestetty 1950-luvun alusta saakka. Nimi tulee vuoden 1954 ensimmäisestä tapaamisesta, joka järjestettiin Alankomaissa Bilderberg-hotellissa. Kokoukseen osallistujia on myös kutsuttu Bilderberg-seuraksi tai Bilderberg-ryhmäksi.
Mukaan kutsutaan vuosittain vain noin 130 eliitin edustajaa maailmalta, joiden joukossa on poliittisia johtajia ja asiantuntijoita teollisuudesta, yritysmaailmasta, rahoituksesta, korkeakouluista ja tiedotusvälineistä.
Alusta saakka Bilderberg-kokoukset ovat näyttäytyneet salamyhkäisinä, sillä esimerkiksi medialla ei ole vapaata pääsyä mukaan. Näin julkisuuteen ei päädy tietoa kokouksessa käytyjen keskustelujen sisällöstä saati siitä, kuka on esittänyt ja mitä. Ylipäätään etukäteen ei ole tiedossa, keitä kokoukseen edes osallistuu.
bilderbergmeetings.org-sivun mukaan kokouksien tarkoitus on tarjota foorumi epävirallisille keskusteluille Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisen vuoropuhelun edistämiseksi. Noin kaksi kolmasosaa osallistujista tulee Euroopasta ja loput Pohjois-Amerikasta.
Bilderberg-kokouksissa noudatetaan Chatham House -sääntöä, jonka mukaan osallistujat voivat vapaasti käyttää kaikkia saamiaan tietoja, mutta alkuperäisen puhujan tai muiden keskusteluun osallistujien henkilöllisyyttä tai sidoksia ei saa paljastaa.
bilderbergmeetings.org-sivun mukaan kokouksen yksityisen luonteen ansiosta osallistujat osallistuvat yksityishenkilöinä eivätkä millään virallisella ominaisuudella.
<h4>Hämmentävä keitos salailua ja näennäistä avoimuutta</h4>
Kaiken kaikkiaan Bilderberg-kokoukset ovat hämmentävä keitos valtiollista, hallinnollista ja rahamaailman yhteensulautumista, joka tapahtuu näennäisesti julkisuudessa, mutta jonka yksityiskohdista kenelläkään ei ole mahdollisuutta saada tietää – ei varsinkaan veronmaksajilla, joiden asioista päättävät valtioiden johtajat kokouksiin osallistuvat.
Bilderberg-kokouksissa ei ole etukäteen annettua yksityiskohtaista esityslistaa, kokouksissa ei ehdoteta tai äänestetä mitään päätöslauselmia, eikä kokouksen jälkeen ole luvassa poliittisia lausuntoja. Näin on toimittu aina ja toimitaan myös jatkossa.
Epävirallisuudesta huolimatta kokouksiin osallistujien keskenään sopimat tai esittelemät ajatukset saattavat konkretisoitua myöhemmin valtiollisina politiikkatoimina, päätöksentekomalleina tai muina hankkeina, joilla on syvällinen vaikutus yhteiskuntaan.
Bilderberg-ryhmää tutkinut apulaisprofessori Ian Richardson Tukholman yliopistosta on katsonut, että bilderbergilaisilla on ollut suuri merkitys esimerkiksi yhteisvaluutta euron synnyssä.
– Jos katsomme vuosikymmeniä taaksepäin sekä myöhemmin Euroopan unioniin ja rahaliittoon, Bilderberg on ollut kehityksessä vahvasti mukana, Richardson <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/21/maailmanherrojen-salaseura">sanoo</a> Ylen MOT:n kasaamassa Maailmanherrojen salaseura -ohjelmassa.
Mitä salaisemmin suuria hankkeita valmistellaan, sitä ongelmallisemmalta maailman eliitin kokoustaminen alkaa näyttää hallinnon avoimuuden ja luottamuksen näkökulmasta.
Demokratiaan ja avoimeen kansalaisvaikuttamiseen länsimaissa perinteisesti kuuluu se, että yhteiskunnalliset päätökset ja niiden valmistelu tapahtuvat avoimessa prosessissa, jossa etukäteen kuullaan kansalaisryhmiä sekä niitä tahoja, joihin valmisteilla olevat päätökset tulevat vaikuttamaan. Ylipäätään asioiden salailu ei koskaan voi lisätä luottamusta hallintoa ja päätöksentekoa kohtaan.
<h4>Vetoa eliitin suihkuseurapiireihin</h4>
Pääministeri Marin näyttää tuntevan vahvaa vetoa maailman eliitin suljettuihin suihkuseurapiireihin, sillä Marin kuuluu myös maailman talousfoorumin (WEF) alaisuudessa toimivaan nuorten huippujohtajien globaaliin YGL-verkostoon.
WEF on suuryritysten rahoittama yksityinen säätiö, joka vetää puoleensa silmäätekeviä, rahamiehiä ja nuoria valtiojohtajia ympäri maailmaa. Marinin itsensä ohella WEFiin kuuluu myös esimerkiksi valtiovarainministeri Annika Saarikko.
Myös WEF järjestää vuosittain Sveitsin Davosissa omia <a href="https://www.suomenuutiset.fi/world-economic-forum-kuulutti-jalleen-avoimuutta-ja-tasa-arvoa-mutta-varmisti-etta-tapahtumaan-paasevat-vain-globaalin-eliitin-edustajat/">kokouksiaan</a>, joihin osallistujat seulotaan tiheällä kammalla, korkeilla pääsymaksuilla sekä muilla etukäteisselvityksillä, joilla varmistetaan osallistujien, korkeiden valtiollisten päättäjien tai virkamieseliitin puhdasoppisuus.
Ristiriitoja on kuitenkin herättänyt se, että vaikka WEFin kokouksissa on tiettävästi kannettu huolta ilmastonmuutoksesta, kokouksiin osallistujat saapuvat usein paikalle yksityislentokoneilla ja helikoptereilla.
Marinin WEF- ja YGL-kytkentöjä leimaa sama salamyhkäisyys kuin Bilderberg-kokouksiakin. Sen enempää Marin kuin Saarikko eivät mainitse YGL-jäsenyyttään valtioneuvoston sidonnaisuusilmoituksessa. Ministerit eivät myöskään ole kommentoineet YGL-jäsenyyttään missään – saati kertoneet sanallakaan julkisuudessa YGL:n kokouksien sisällöstä.
Yllättäen WEF on kuitenkin jo iskenyt lonkeronsa Suomeen. Jo kaksi vuotta sitten valtioneuvosto <a href="https://valtioneuvosto.fi/-/valtio-ja-helsingin-kaupunki-aloittavat-yhteistyon-maailman-talousfoorumin-kanssa?fbclid=IwAR10IJEoUp7S4DXzT3sTpYmH85_Y-SNMp0K4PjhndgGf2clyQnCADp_GtZc">tiedotti</a>, että WEF, liikenne- ja viestintäministeriö sekä Helsingin kaupunki aloittavat yhteistyön, jonka tavoitteena on digitalisaation, datatalouden ja automaatiokehityksen vauhdittaminen.
Yhteistyön puitteissa hallitus on integroinut WEF-yhteistyöhön mukaan Helsingin kaupungin, johon suunnitellaan lähitulevaisuudessa avattavaksi WEF:n toimipistettä. Osapuolet ovat solmineet yhteistyösopimuksen jo kesällä 2020.
<h4>Bilderberg ristiriidassa hallituksen avoimuuslupauksen kanssa</h4>
Marinin hengailu kansainvälisissä salaseuroissa on tietynlaisessa ristiriidassa hänen oman hallituksensa hyväksymän <a href="https://www.suomenuutiset.fi/marinin-hallitus-saarnaa-avoimuudesta-ja-lapinakyvyydesta-pimittaa-silti-jatkuvasti-tietoa-ja-panttaa-julkisia-asiakirjoja-salailulinja-ei-menestynyt-hallinto-oikeudessa/">viestintästrategian</a> kanssa, jonka mukaan valmistelusta ja päätöksenteosta viestitään avoimesti ja läpinäkyvästi.
Sosiaalisessa mediassa kansa moittiikin Bilderberg-kokouksiin osallistuvaa pääministeriä avoimuuden puutteesta:
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Tekemään mitä, kenen nimissä, millä mandaatilla, millä tavoitteella ja kuka tämän maksaa?
&mdash; Rivien Välistä (@RValista) <a href="https://twitter.com/RValista/status/1532219327864250369?ref_src=twsrc%5Etfw">June 2, 2022</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Voisiko valtamedia tehdä tehtävänsä, ja selvittää meille rahvaalle, mitä asioita Bilderberg-kokouksessa käsitellään, ja mikä on kyseisen konklaavin agenda. Vähän kiinnostaisi kun Suomen pääministerikin sinne loppuviikoksi matkasi. <a href="https://twitter.com/hashtag/Marin?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#Marin</a> <a href="https://twitter.com/hashtag/Bilderberg?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#Bilderberg</a> <a href="https://twitter.com/hashtag/MiniBreak?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#MiniBreak</a>
&mdash; Laura Korpinen (@KorpinenLaura) <a href="https://twitter.com/KorpinenLaura/status/1532234727759007745?ref_src=twsrc%5Etfw">June 2, 2022</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Ulkopuolisilta suljettu. Kokouksesta ei raportoida, eikä kerrota ulkopuolisille. Herättänyt epäilyksiä demokraattisen päätöksenteon toteutumisesta ja syytöksiä politiikan läpinäkyvyyden puutteesta.
&mdash; Raimo Rauvola (@RaimoRauvola) <a href="https://twitter.com/RaimoRauvola/status/1532274405925068802?ref_src=twsrc%5Etfw">June 2, 2022</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
<h4>Yleisradio hehkuttaa ylenpalttisesti – totta kai</h4>
Toisenlaisen näkökulman Marinin Bilderberg-kokoustamiseen tarjoaa Yleisradio, joka on <a href="https://yle.fi/uutiset/3-12471641">julkaissut</a> kritiikittömän ja jopa intoa hehkuvan ylistysartikkelin. Marinin matkaa kommentoi Matti Apunen, joka on itsekin vieraillut Bilderbergissä. Apunen on Ylen hallituksen puheenjohtaja ja entinen elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.
Yleisradion ylimmän pomon pidäkkeetön tuki Bilderbergille herättää muitakin kysymyksiä. Onko rivitason Yle-toimittajalla edes tosiasiallisia mahdollisuuksia kritisoida ulkoparlamentaariseen salaseuraan osallistumista?
Ylen jutun otsikon mukaan vierailu Bilderberg-kokouksessa peräti antaa tilaisuuden korkeatasoisiin kohtaamisiin. Sitä Yle ei tietenkään kerro, keitä henkilöitä on tarkoitus kohdata.
Ylen mukaan Bilderberg-osallistujalistan voi odottaa olevan erittäin korkeatasoinen.
Ylen ylenpalttinen hehkutus jatkuu:
&#8211; Suomea ja pääministeri Sanna Marinia kohtaan on nyt erityistä mielenkiintoa. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tällä hetkellä maailmassa aktiivisinta. Nato-hakemuksen lisäksi kiinnostusta nostattavat Suomen profiloituminen Eurooppa-neuvostossa, Suomen pandemian kansainvälisesti katsottuna hyvä hoito ja Marinin viimeaikaiset vierailut Kiovassa ja Japanissa, retriitti Saksan liittohallituksen kanssa ja Marinin tapaaminen Intian pääministerin Narendra Modin kanssa.
Edellä oleva teksti on siis julkaistu Yleisradion verkkosivulla. Ylistäminen, intoilu ja korulauseiden viljely kuitenkin muistuttavat lähinnä viestintätoimiston tiedotetta, josta epäilyttävät tai hankalat tosiasiat on siivottu pois.
Ylen puffijutusta jää oikeastaan puuttumaan vain Marinin vankkana tukijana <a href="https://www.suomenuutiset.fi/yle-jatkaa-paaministerin-valkopesua-somessa-marinin-puoluetoveri-ja-demarien-eduskuntavaaliehdokas-siivoaa-nyt-bilekohua-puhtaaksi-ylen-instagramissa/">tunnetun</a> demaripoliitikko Jukka Kekkosen kommentti. Mikäli Yle olisi tavoittanut Kekkosen tätä juttua varten, olisi Marinin puoluetoverilta epäilemättä irronnut Bilderberg-matkailua puoltava lausunto tekstin kylkeen.

Pääministeri Marin singahti Yhdysvaltoihin maailman eliitin salaperäiseen Bilderberg-kokoukseen – kansa moittii avoimuuden puutteesta, Yle hehkuttaa innokkaasti

Pääministeri Sanna Marinin (sd) johtaman hallituksen monista yhteistyöhankkeista varsin vähälle huomiolle on jäänyt jo toissa vuonna alkanut yhteistyö maailman talousfoorumin (WEF) kanssa. WEF on suuryritysten rahoittama yksityinen säätiö, joka vetää puoleensa silmäätekeviä, rahamiehiä ja nuoria valtiojohtajia ympäri maailmaa. Marin itse sekä valtiovarainministeri Annika Saarikko kuuluvat myös WEF:n alaisuudessa toimivaan nuorten huippujohtajien globaaliin YGL-verkostoon.

Valtioneuvoston aiemman tiedotteen mukaan Maailman talousfoorumi (WEF), liikenne- ja viestintäministeriö ja Helsingin kaupunki aloittavat <a href="https://valtioneuvosto.fi/-/valtio-ja-helsingin-kaupunki-aloittavat-yhteistyon-maailman-talousfoorumin-kanssa?fbclid=IwAR10IJEoUp7S4DXzT3sTpYmH85_Y-SNMp0K4PjhndgGf2clyQnCADp_GtZc">yhteistyön</a>, jonka tavoitteena on digitalisaation, datatalouden ja automaatiokehityksen vauhdittaminen.
Yhteistyön puitteissa hallitus on integroinut WEF-yhteistyöhön mukaan Helsingin kaupungin, johon suunnitellaan lähitulevaisuudessa avattavaksi WEF:n toimipistettä. Osapuolet ovat solmineet yhteistyösopimuksen jo kesällä 2020.
Helsingin yhteistyökuvio jo käynnissä
WEF-yhteistyöstä on toistaiseksi tiedotettu varsin niukasti. Tosin viime syksynä kerrottiin opetusministeri Li Anderssonin osallistumisesta WEF:n kestävän kehityksen vaikutuksien <a href="https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/suomi-jakamaan-koulutusosaamista-global-learning-yhteistyoverkostoon">huippukokoukseen</a>, jonka teemaksi kerrottiin ratkaisujen etsiminen eri maiden koulutusjärjestelmissä koronapandemian johdosta syntyneisiin oppimisvajeisiin.
Niin ikään viime vuonna WEF-yhteistyöstä Helsingin kaupungin osalta kertoi pormestari Juhana Vartiainen, joka kertoi yhteistyön puitteissa toteutettavan henkilödataan liittyvän hankkeen jonka ensimmäiset tulokset olivat tuolloin käsillä.
Mistä henkilödataan liittyvässä hankkeessa todella on kyse, on hankala saada selkoa ainakaan tiedotteen perusteella, jossa kerrotaan projektiin kootun kansainvälinen asiantuntijaryhmän kirjoittamasta julkaisusta, joka ottaa kantaa eri näkökulmista ihmislähtöisen datan hyödyntämisen tärkeyteen ja mahdollisuuksiin.
Lisäksi Helsingin kaupunki on aloittanut data-analytiikkakokeilun, jonka puitteissa rakennettiin henkilödatan käsittelyn mahdollistava tekninen ympäristö sekä anonymisointiprosessi.
Suuryritysten rahoittama säätiö
Suomen, Helsingin ja WEF:n välisessä yhteistyössä ei ole kyse valtiollisesta tai hallinnollisesta yhteishankkeesta, sillä WEF on puhtaasti yksityinen toimija.
WEF on suuryritysten rahoittama säätiö, jonka tarkoituksena on edistää globalisaatiota, vapaakauppaa sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. WEF:n puheenjohtajana on saksalais-sveitsiläinen taloustieteilijä Klaus Schwab, joka käynnisti WEF:n toimintaa jo 1970-luvun alussa.
WEF kokoontuu vuosittain Sveitsin Davosissa konventissa, jonne kutsutaan valtioiden ja yritysten johtajia, tutkijoita, kansalaisjärjestöjen edustajia ja julkkiksia diskuteeraamaan ajankohtaisista globaaleista aiheista. Suomalaisia osallistujia ovat aiemmin olleet esimerkiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö, ex-pääministerit Jyrki Katainen ja Alexander Stubb sekä nykyisin Suomen Pankin pääjohtajana toimiva Olli Rehn.
Maailman talousfoorumi julkaisee raportteja ja julkilausumia, mutta monelta osin WEF:n toiminta ja kokoukset ovat <a href="https://www.suomenuutiset.fi/globaalin-eliitti-lentaa-yksityiskoneilla-davosiin-torjumaan-ilmastonmuutosta-uutuuskirja-valottaa-world-economic-forumin-ja-sen-perustajan-klaus-schwabin-kaksinaismoralismia/">salaisia</a>, mikä on omiaan nostattamaan epäluuloja.
WEF:n ja erityisesti johtohenkilönsä Schwabin esittämänä ajatuksena tunnetaan erityisesti teoria ”Great Reset” (suuri uudelleenkäynnistys), joka viittaa talouden, teknologian ja poliittisten hallintomallien uudelleenjärjestämiseen, johon on katsottu olevan otollinen hetki koronapandemian myötä.
Nuoret huippujohtajat verkostoituvat
WEF:n alaisuudessa toimii nuorten huippujohtajien globaali verkosto The Forum of Young Global Leaders (YGL), jonka sanotaan tarjoavan nuorille johtajille mahdollisuuden verkostoitua muiden äärimmäisen menestyneiden ihmisten kanssa sekä lisätä heidän vaikutustaan verkostoitumisen avulla.
Suomesta verkostoon kuuluvat tällä hetkellä pääministeri Marin, valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) ja kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok). Muita tunnettuja YGL-verkoston jäseniä ovat esimerkiksi Facebookin perustaja Mark Zuckerberg, Teslan perustaja Elon Musk sekä näyttelijä Leonardo DiCaprio. YGL:n jäseniä kurssitetaan ja koulutetaan osana WEF:n toimintaa.
Myös YGL:n toimintaa leimaa salamyhkäisyys ja samalla politiikan vaikuttajien ja suuryritysten edustajien verkostoitumisessa on nähty piilevän riskejä sekä vaikuttamisyritysten mahdollisuuksia.
Kuvaavaa on, että Marin ja Saarikko eivät mainitse YGL-jäsenyyttään valtioneuvoston sidonnaisuusilmoituksessa. Ministerit eivät myöskään ole kommentoineet YGL-jäsenyyttään missään &#8211; saati kertoneet julkisuudessa YGL:n kokouksien sisällöstä.
&nbsp;

Marinin hallitus ja Helsingin kaupunki yhteistyössä maailman nuoria johtajia liehittelevän hämärän eliittiverkoston kanssa

Energiajätti St1 vaatii poistamaan televisiosta ja kaikilta digialustoilta välittömästi vaalivideon, jossa kansanedustaja Mauri Peltokangas moittii todellisuudesta vieraantunutta hallitusta ja äärimmäisen korkeaksi kohonnutta bensan hintaa. St1 tekee videosta poistovaatimuksen vain viisi päivää ennen vaalisunnuntaita.

Kansanedustaja Mauri Peltokangas (ps.) moittii videolla äärimmäisen korkeaksi kohonnutta bensan hintaa:
&#8220;Suomessa on pakko käyttää autoa. Fillarilla ei kaikkialle kerkeä, eivätkä raitiovaunut maaseudulla kolistele. Polttoaineiden hinnat nousevat kuin ilmastovouhotuksen lapakäyrä. Mistä tavan ihminen repii kuukaudessa jopa sata euroa lisää bensalaskuun? Missä todellisuudessa hallituksemme elää? Kohta on aluevaalit. Tue suomalaista ostovoimaa ja äänestä pihalle bensan hinnan korottajat per****. &#8220;
Katso video täältä:
<iframe loading="lazy" title="Mauri Peltokangas ei hiljene. Älä sinäkään." width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/ecBcsfLlgag?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Perussuomalaisten aluevaalien alla julkaisema vaalivideo, jossa Mauri Peltokangas puhuu bensan hinnasta. Youtube, 30 sek. 
Energiayhtiö St1 hermostui, ja vaatii nyt videon poistamista kaikkialta.
St1:n toimihenkilö lähestyi PS:n johtoa tiistaina puhelimitse vaatien poistamista. Hän jatkoi asiasta sähköpostitse:
&#8220;..ohessa sovitusti <a href="https://www.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2022/01/st1_vaade.pdf">kirjallinen vaateemme</a> St1 omistamien tavaramerkkien käytön kieltämisestä aluevaalimainoksessanne. Pyydän teitä tutustumaan laatimaamme kirjelmään ja toimimaan sen mukaisesti. Pyydämme teiltä edellytettyjen toimien lisäksi myös kirjallisesti ilmoitusta siitä, että vaalimainos on poistettu.&#8221;
<h4>Mistä on kyse?</h4>
Suomalaiset ovat menettämässä järkevän hintaisen liikkumisen mahdollisuuden ikiajoiksi. Poliittiselle muutokselle olisi vielä mahdollisuus, mutta aika on käymässä vähiin.
Kallistuvasta energian hinnasta valtavan äläkän nostanut PS saa nyt kimppuunsa koko sen armadan, joka kallistuvista hinnoista eniten hyötyy.
<h4>Miljardöörien sota kansan syvistä riveistä kumpuavaa puhetta vastaan</h4>
Energiayhtiö väittää Peltokankaan mainoksen haittaavan yhtiön mainetta sitoutumattomana toimijana. Väite tuntuu erikoiselta, sillä yhtiö on huomattavan vahva poliittinen toimija. Yhtiön äänitorvi, Suomen rikkaimpiin kuuluva miljardööri-pääomistaja Mika Anttonen on jo pitkään peräänkuuluttanut voimakkaita poliittisia toimia ilmastonmuutokseen vedoten. Yhtiön <a href="https://www.st1.com/fi/st1-lyhyesti/tietoa-yrityksesta/tietoa-yrityksesta-ja-avainluvut/visiomme-ja-arvomme">arvolauselmat</a> ovat kuin suora kopio punavihreiden puolueohjelmasta.
Yhtiö yrittää aktiivisesti vaikuttaa politiikkaan. Tämä on tyypillistä korporatismia. Ikävä kyllä suuryrityksen ja tavallisten suomalaisten intressit ovat vahvassa ristiriidassa. Eivät suuryhtiöt ilmastotoimia hyvää hyvyyttään vaadi &#8211; ne hyötyvät niistä itse kilpailun vähenemisen myötä. Kallistuvan energian laskun maksaa tavallinen suomalainen.
Perussuomalaiset pitää käytännössä ainoana poliittisena toimijana meteliä järjettömän korkeiksi paisuneiden bensa- ja sähkölaskujen takia &#8211; ja saa tästä hyvästä koko maan suuryritysten verkoston kimppuunsa. Nyt verkosto yrittää sensuroida puolueen vaalimainontaa teennäisin perustein.
Ilmastonmuutoskauhujen maalailulla aiheutettu paniikki on erinomainen tilaisuus jättivoittojen tekoon. Anttonen pelaa kaksilla korteilla. Hän on yhtäällä <a href="https://www.iltalehti.fi/talous/a/b2303a4e-4f01-4111-88fd-e49bcb491e55">vastustavinaan</a> ilmastonmuutoskoohkaamisen pahimpia ylilyöntejä, mutta toisaalta hän hyötyy niistä satumaisesti. Hän näyttää lähinnä varovan tilannetta, jossa punavihreiden havitteleva maksutaakka lankeaa liian nopeasti suomalaisten niskaan. Sammakko keitetään kattilassa hitaasti.
<h4>St1:n keskeiset väitteet eivät pidä paikkaansa</h4>
St1 väittää kirjelmässään, että vaalimainoksessa erottuisi yhtiön logo. Tämä ei pidä paikkaansa. Mainoksessa ei näy St1:n tunnistettavaa logoa.
Vaikka logo näkyisikin mainoksessa kokonaan, ei sekään olisi kiellettyä. PS ei ole laissa määritelty elinkeinotoiminnan harjoittaja, vaan yhteiskunnallinen toimija.
St1 vetoaa Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) markkinointisääntöihin, ja pitää PS-mainontaa näiden sääntöjen vastaisena. ICC:n markkinointisääntöjä tulkitsee Suomessa Mainonnan eettinen neuvosto. Omien sääntöjensä mukaan neuvosto <a href="https://yle.fi/uutiset/3-12038937">ei ota kantaa poliittiseen mainontaan</a>. Tämä on järkevää, sillä kauppakamari on lobbari, joka pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan politiikkaan. Olisi kummallista, jos poliittisella lobbarilla olisi valta vaikuttaa siihen, mistä poliittisilla liikkeillä on mahdollisuus puhua. ICC:n säännöt päinvastoin edellyttävät poliittisen sananvapauden turvaamista.
St1 moittii perussuomalaisia siitä, ettei se ole pyytänyt yhtiöltä kuvauslupaa, mutta täydentää puhelinkeskustelussa, että vaikka lupaa olisi pyydetty, ei sellaista olisi myönnetty. Tämäkään peruste ei ole kestävä. Julkisella paikalla kuvaaminen on Suomessa sallittua. Yksityiskodit ja sotilaskohteet ovat toki eri asia. Kaupunkikeskustoissa, asemilla, ostoskeskuksissa ja luonnon helmassa voi kuvata kaikessa rauhassa. Mainoksiin ei sovi laittaa tunnistettavia ihmisiä ilman heidän lupaansa, mutta rakennukset eivät ole lailla suojattuja.
Ajatus siitä, ettei poliittisissa mainoksissa saisi näkyä vilahdustakaan yhtiöille kuuluvista tuotteistatai rakennuksista, ei ole tästä maailmasta.
Esimerkkejä: Keskustan 2017 <a href="https://www.youtube.com/watch?v=C7EmM-msYPE">vaalivideolla</a> näkyy SEO-huoltoaseman tunnus. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=dzCK4tTu2nE">Ketutus-vaalivideolla</a> seikkaillaan huoltoasemalla. Videolla näkyy myös Coca-Colan ulkomainos, Helsingin Jätkäsaaren Clarion-hotelli, Hotelli Torni, Salmisaaren voimala, Musiikkitalo, Siljan terminaali, Hotelli Presidentti ja Mercedes Benziin logo. Keneltäkään näiltä ei ole kysytty lupaa, eikä tarvitsekaan kysyä. Korporaatiot voivat ripotella logojaan ympäri kaupunkikeskustoja niin paljon kuin haluavat, mutta ne eivät omista julkista tilaa eivätkä määrää sen käytöstä.
Missään tapauksessa suuryritykset eivät päätä siitä, mistä poliitikot vaalien alla puhuvat &#8211; varsinkaan silloin, kun kyse on niiden itsensä aiheuttamista ongelmista.
<h4>PS:n mainokset aina sensuurivaarassa</h4>
Perussuomalaisten julkaisut herättävät tunnetusti valtavia intohimoja. Viime vuoden kuntavaaleissa puolueen asuntojonoja koskevat ulkomainokset poistettiin Helsingistä. Perussuomalaiset nosti <a href="https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-esittaa-syytetta-asuntojono-kuntavaalimainosten-poistamisesta/">siviilikanteen</a> poistopäätöksen tehnyttä HKL:n johtajaa vastaan. Tapauksen käsittely on edelleen kesken.
2019 eduskuntavaaleissa repesi kaikkien aikojen vaalimainoskärhämä, kun perussuomalaiset julkaisi kaverikapitalismia räimivän Ketutus-minielokuvan. Ketutusta yritettiin torpata pois eetteristä jos jonkinlaisilla perusteilla. Elokuvaa yritettiin repiä pois leffateattereista, ja toimittajakunta <a href="https://www.youtube.com/watch?v=HGHOXjU83g8">näki suoranaisia näkyjä</a> mainoksen sisällöstä. Yritykset eivät onnistuneet, ja puolue kuittasi kaikkien aikojen vaalivoiton.
<hr />
Lue myös jatkojuttu: <a href="https://www.suomenuutiset.fi/energiayhtio-st1-vaatii-mauri-peltokankaan-vaalivideon-poistoa-tassa-psn-vastaus-sanasta-sanaan/">Energiayhtiö St1 vaatii Mauri Peltokankaan vaalivideon poistoa – tässä PS:n vastaus sanasta sanaan</a>.

PS-vaalivideo moittii ankarasti bensan hinnan kohoamista, energiajätti St1 vaatii videon poistamista televisiosta ja netistä

Perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä pohtii, millainen Euroopan ja EU:n pitäisi olla. Mäkelälle itselleen asia on selvä. EU:n tulisi olla vahvojen itsenäisten kansallisvaltioiden liitto &#8211; maiden, jotka vaalivat omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Jani Mäkelä korostaa, että aivan ensimmäiseksi on tehtävä ero sen välillä, että EU ja Eurooppa ovat kaksi eri asiaa. Eurooppaa on myös EU:n ja euron ulkopuolella. Suomi tarvitsee joka tapauksessa kaupankäyntiä, mutta sen toteuttamiseen olisi ollut muitakin keinoja kuin EU.
&#8211; EU:n tulisi olla kauppaliitto, joka ei puutu asioihin, jotka eivät ole välttämättömiä kaupankäynnin sujuvuuden kannalta. Joukkovoimaa pitää hyödyntää asioihin ja toimijoihin, joiden kanssa on pakko olla tekemisissä ja joihin vaikuttamiseen eivät yksittäisen maan voimat riitä, Euroopan tulevaisuuskonferenssin edustaja ja Suuren valiokunnan varapuheenjohtaja korosti tänään Turun Eurooppa-foorumilla.
Isotkaan maat eivät saa palautettua turvapaikanhakijoita
Yhtenä esimerkkinä asioista, joissa EU:n joukkovoimaa kannattaisi hyödyntää, Mäkelä mainitsee massiivisen maahantulon ja tulijoiden palautuksen. Isotkaan maat eivät ole onnistuneet turvapaikanhakijoiden palautuksissa. Toinen esimerkki ovat kansainväliset suuryhtiöt, joita Suomen kannan ei tarvitse kiinnostaa, mutta EU:n kannan tarvitsee.
Suurimpana uhkana EU:lle Mäkelä pitää ehdottomasti Kiinaa, jonka suhteen ei pidä olla naiivi. Kiina on totalitaristinen ihmisoikeusrikkuri ja roistovaltio, jota ei pidä ajatella tasavertaisena kumppanina, vaan vastavoimana.
&#8211; Ympäristöasioissa EU-maat ovat niin eri tilanteissa, että EU:n pitäisi sisäisen puuttumisen sijaan pyrkiä painostamaan todellisia saastuttajia. Maailman merien muovi tulee kehitysmaiden joista, eikä siinä auta mitään se, että EU vainoaa muovipillejä niin, että lapset tukehtuvat paperipilleihin. Ei siinä auta, että EU painostaa kaikki käyttämään sähköautoja, joiden ostamiseen ei laajassa mittakaavassa ole varaa, joiden ominaisuudet eivät vielä riitä ja joiden valmistaminen akkuineen kuormittaa ympäristöä, Mäkelä huomauttaa.
&#8211; Ilmastoposeerauksen sijaan tarvitaan konkreettisia toimia sen eteen, että kehitysmaissa saadaan väestönkasvu hallintaan ja päästöt vähenemään.
EU:n ongelmat
Mäkelä kysyy, miksi kutsutaan sellaista sopimuspohjaista järjestelmää, jonka sopimukset eivät pohjimmiltaan pidä tosipaikassa. Liittovaltio on ruma sana, jota harva haluaa sanoa, mutta johon johtavia ratkaisuja lähes kaikki tekevät. Liittovaltiota on vähitellen syvennetty kriisien varjolla ja sopimuksia venyttäen.
&#8211; EU:lle vallan antaminen on yksisuuntainen tie, koska mitään sinne annettua valtaa tai rahaa ei tulla saamaan koskaan takaisin. Pessimisti tai realisti tosin sanoisi, että EU kahmii lisää pään avattuaan, mutta kukaan ei voi kiistää, että se pitää kaiken, mitä kerran saa. Täytyy ymmärtää myös positiiviselta tai neutraalilta vaikuttavassa toimivallan siirrossa, että missään maailmantilanteessa sitä valtaa ei EU luovuta meille. Yksimielisyyspäätöksistä luopuminen ja enemmistöpäätöksiin siirtyminen on aina pois pienen maan vaikutusvallasta, oli kyse miten viattomasta asiasta tahansa.
Ei tekemistä turvallisuuden kanssa
Mäkelä huomauttaa, että toisin kuin suomalaiset haluavat mielellään kuvitella, vaikka fiksuimmat tajuavatkin kuvitelman pötypuheeksi, EU:lla ei ole juuri mitään tekemistä turvallisuuden kanssa.
&#8211; Kun keskustelee Euroopassa eri maissa EU-puolustuksesta, vastaus on aina sama kohtelias myötähäpeä: ”Kiintoisa aihe, mutta kuulumme jo Natoon”. Mitä EU tosipaikassa voi Venäjälle, kun jopa pikkuvenäjä pystyy pitämään sitä pilkkanaan pikku hybridioperaatiolla ja massiivisen maahantulon rajatulla harjoituksella? Mäkelä kysyy.
&#8211; Miten EU voisi mitään Venäjälle, kun sen mahtimaat ovat riippuvaisia Venäjän energiasta ja sen kanssa käydystä kaupasta? Sen lisäksi, että Saksan seuraava liittokansleri voi olla velkaunionimyönteinen, hän voi olla myös ”Venäjän ystävä”. Mitä tämä tarkoittaa meille?
Tehtyjä virheitä on vaikea muuttaa
Mäkelä kysyy, mitä tarkoittaa tässä päivässä vähemmän, mutta parempaa EU:ta. On lähdettävä siitä, missä ollaan. Mäkelä pitää katkerana virheenä sitä, että Suomi ei liittynyt Natoon eikä vähintäänkin sopinut pysyvänsä euron ulkopuolella, jos muka oli pakko liittyä unioniin.
&#8211; Kuitenkin niitä asioita on vaikea muuttaa. On omituista polarisoida keskustelu siihen, että haluatko erota EU:sta. Vastaus kuuluu aina, että mitä jos käyttäisimme keinot vaikuttaa siellä ensin, Mäkelä pohtii.
Kauniit puheet elvytyspaketista päätettäessä
Kun elvytyspaketista päätettiin, eduskunta teki paljon lausumia. Kun Mäkelä epäili, onko Euroopassa kukaan kuullut näitä lausumia, hän käänsi muutamia niistä englanniksi ja esitti perusajatukset COSAC-puheenjohtajien kokouksessa.
&#8211; Toin esille, että Suomi on eduskunnan yksimielisellä päätöksellä ottanut selvän kannan, että paketti on poikkeuksellinen ja ainutkertainen järjestely ja että Suomi ei tule hyväksymään sen uusimista tai pysyväksi muuttamista. Euroopan maiden tulee mielestämme kantaa vastuu taloudestaan ja veloistaan, no bailout -periaatteen uskottavuus on palautettava ja unionin sisäisiä tulonsiirtoja emme hyväksy.
&#8211; Toin vielä erikseen esille sen kaikkien vastuullisten poliittisten puolueiden Suomessa jakaman käsityksen, että komissio ja unioni pitäkööt näppinsä erossa Suomen metsistä. Paljon kauniita sanoja, mutta mitä nyt pitää tehdä, on huolehtia siitä, etteivät ne jää vain sanoiksi, Mäkelä kertoo.
Kynnysmatosta aktiiviseksi vaikuttajaksi
Muilla mailla on aina ensimmäisenä agendalla oma kanta ja intressi. Suomalaiset ministerit sanovat, että oma maa ensin -ajattelu on vahingollista. Mäkelä uskoo, että tällä asenteella kynnysmaton rooli on taattu.
&#8211; Kynnysmaton sijaan pitää ottaa aktiivisen vaikuttajan rooli. Suomen pitää ajaa omaa intressiään häpeämättä ja häikäilemättä aikaisessa vaiheessa, jo kauan ennen komission esityksiä. Lobbauksen pitää olla kovaa, ja siinä pitää valjastaa kaikki tasot virkamiehistä hallituksen kautta meppeihin. Yksimielisyysvaatimuksella on prässättävä läpi myönnytyksiä.
&#8211; Tuhoisinta vaikuttamisen kannalta ovat sisäiset viidennet kolonnat, joita nähtiin esimerkiksi mainitussa metsäkysymyksessä. Suomen äänen tulee olla yhtenäinen ja keskittyä siihen, mikä meille on tärkeää, Mäkelä painottaa.
&nbsp;
&nbsp;

Suomen ajettava EU:ssa häpeämättä omaa etuaan – Mäkelä: “EU:n tulee olla vahvojen itsenäisten kansallisvaltioiden liitto”

EU-komissio ehdottaa mittavaa jälleenrakennusrahastoa koronaviruksen aiheuttamasta talouskriisistä toipumiseen. Veli on velka otettaessa ja nyt budjettikomissaari Johannes Hahn ehdottaakin uusia EU-veroja jättivelan maksamiseksi. Ensimmäisenä asiasta <a href="https://www.sueddeutsche.de/wirtschaft/eu-hilfsprogramm-1.4922317">kertoi</a> Süddeutsche Zeitung.

EU-komission esitys 750 miljardin euron yhteisestä velanotosta sai aikaa ensin tupen rapinaa ja sitten syvän hiljaisuuden. Vuodesta 2028 EU-jäsenmaiden maksuosuuksia pitää nimittäin nostaa tai keksiä muita tulonlähteitä budjettivajeen kattamiseksi. Kulissien takana väännetään edelleen, jotta sopu tukimallista ja -summista saataisiin aikaiseksi. Se ei tule olemaan poliittisesti helppoa, sen takaavat sisäiset jännitteet useissa EU-maissa.
Suuryrityksille ”yhteisövero”
Budjettikomissaari Johannes Hahn on lähestynyt ongelmaa käytännönläheisesti ja ehdottaa, että osansa tuesta maksaisivat verojen muodossa ne, jotka Euroopan sisämarkkinoista eniten hyötyvät. Kyse on suuryrityksistä, jotka toimivat kaikkien EU-maiden alueilla.
-Suuryritykset hyötyvät sisämarkkinoista yleensä pienyrityksiä enemmän, joita taasen verotetaan enemmän. Kyse on verotuksen oikeudenmukaisuudesta, <a href="https://kurier.at/politik/ausland/hahn-erwartet-neue-eu-steuern-zur-finanzierung-der-coronahilfen/400926989">perustelee</a> Hahn ehdotustaan Kurier-verkkomediassa.
Kompromissia etsimässä
Kyse EU:n verotusoikeudesta on kuuma peruna siksikin, että sen voi katsoa vievän kehitystä kohti liittovaltiota, joka taasen ei ole yleisesti hyväksytty kehityssuunta. Oma kysymyksensä on monikansallisten yritysten ja amerikkalaisten digitaalijättien mahdollinen kanta veronmaksuun. Ilmassa on kaikki kumuloituvan riidan ainekset myös Yhdysvaltojen kanssa.
Itävaltalaisen budjettikomissaari Hahnin ehdotuksen voi nähdä sitäkin taustaa vasten, että Itävalta, Ruotsi, Hollanti ja Tanska vastustavat EU-tukia, joita ei tarvitse maksaa takaisin. Näiden suorien avustusten osuus EU-komission suunnitelmassa on 500 miljardia euroa.
&nbsp;

Budjettikomissaari Hahn: Koronakriisin selättämiseen tarvitaan EU-veroja

Perussuomalaisten Olli Kotro vastustaa liittovaltiokehitystä ja aikoo tehdä EU-parlamentissa suomalaisten edun mukaista politiikkaa. Tavoitteena on myös unionin kulujen leikkaaminen ja samalla Suomen maksujen vähentäminen.

Perussuomalaisten eurovaaliehdokas, kauppatieteiden maisteri Olli Kotro sanoo, että 2010-luvulla EU:ta on ryhdytty johtamaan fanaattisesti.
&#8211; Taustalla on raharuhtinaiden, pankkien ja pelurien vahva ideologia, joka pyrkii tekemään unionista liittovaltion. EU on tänä päivänä epäyhtenäinen kerho, jota jotkut jäsenmaat osaavat käyttää hyväkseen, tosin Suomi ei tähän ole pystynyt.
&#8211; Suomalaisten kannalta keskeinen haasteemme on se, että EU vähitellen kaventaa itsemääräämisoikeuttamme ja lisää yhteisvastuuta muiden töppäyksistä ja veloista. Tämä kehitys tulee jatkumaan, kunnes EU-liitovaltio on saatu aikaan. Siksi EU-integraatio on pysäytettävä.
37-vuotias Kotro tietää mistä hän puhuu, sillä hän on nuoresta iästään huolimatta vaikuttanut jo useita vuosia EU-tasolla. Tällä hetkellä hän työskentelee virkamiehenä Euroopan parlamentin ECR-ryhmässä. Aiemmin hän on toiminut Jussi Halla-ahon ja Pirkko Ruohonen-Lernerin parlamenttiavustajana.
Pelkän parlamentin kulut 2 miljardia vuodessa
Perussuomalaisella eurovaaliehdokkaalla on laaja kielitaito: ruotsin ja englannin lisäksi hän osaa myös saksaa ja ranskaa. Usean vuoden EU-parlamentissa työskentelyn aikana talo ja sen toimintatavat ovat tulleet tutuiksi. Tätä kokemustaan ja osaamistaan Kotro tarjoaa nyt käytettäväksi suomalaisten hyväksi seuraavalla kaudella Euroopan parlamentissa.
Kotro vastustaa liittovaltiokehitystä ja pyrkii tekemään EU-parlamentissa suomalaisten edun mukaista politiikkaa. Tavoitteena on myös unionin kulujen leikkaaminen ja Suomen maksujen vähentäminen.
&#8211; EU:n kuluja on mahdollista leikata, jos asiassa saavutetaan yhteinen tahtotila. Tällä hetkellä sitä ei ole. Vai milloin viimeksi kuulit kenenkään EU-parlamentaarikon tai virkamiehen puhuvan asiasta? Kotro kysyy.
EU:ssa toimitaan yleensä niin, että jokaiseen ongelmaan tai haasteeseen tarjotaan ratkaisuna lisää EU:ta. Se johtaa yleensä uusien virastojen perustamiseen ja hallinnon lisäämiseen.
&#8211; Pelkät parlamentin kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Kaikkien EU-hallinnon kulujen lisääminen on hyvin helppoa. Jos päätöksiä tehtäisiin, teoriassa helppoa olisi myös kulujen leikkaaminen, mutta sitä ei ole näköpiirissä. Esimerkiksi EU-parlamentti voisi lopettaa Brysselin ja Strasbourgin välillä matkustamisen ja kokoontua yhdessä paikassa.
Valtaa pyritään siirtämään vähitellen EU:lle
EU:n perussopimuksiin kirjattu subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate säätelee toimivallan jakoa unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä. Periaatteen mukaan unioni käyttää omaa toimivaltaansa vain silloin, kun jäsenvaltioiden omat toimet eivät riitä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Subsidiariteettiperiaate pyrkii osaltaan turvaamaan jäsenvaltioiden oman päätösvallan, mutta siitä on viime vuosina lipsuttu. EU tunkeutuu huomaamatta ja vähitellen yhä useammalle elämänalueelle.
&#8211; Kuinka paljon asioita Suomen eduskunta voi enää päättää itsenäisesti? Jos tarkastellaan hallituksen esityksiä viime vuosilta, useimmat on nykyään laadittu yhdenmukaisiksi EU-oikeuden kanssa. Vallan siirto Suomesta EU:hun tapahtuu vähitellen, vaikka moni ei siihen kiinnitä huomiota, Kotro sanoo.
Hän ottaa esimerkiksi EU:n vaatiman yhdenmukaisen rautatieliikenteen kulunvalvontajärjestelmän. Kotro tietää, että monien uudistusten taustalla on vain yksinkertaisesti isojen firmojen pyrkimys kasvattaa liikevoittoaan. Tämä tapahtuu EU:n lainsäädäntöelimiin kohdistuvalla vaikuttamisella.
&#8211; Lobbaajat muokkaavat kulisseissa EU-lakeja. Suuryritykset ja niiden omistajat hyötyvät lopputuloksesta, mutta lasku lankeaa kansalaisille.
Kokoomuksen ryhmä vastusti lobbarirekisteriä
Avainasemassa oleviin päättäjiin vaikuttamista, eli lobbaamista on tapahtunut EU:ssa aina. Ongelmana voidaan kuitenkin nähdä avoimuuden puuttuminen. EU-lainsäädännön todellisia tavoitteita tai niiden vaikutuksia voi olla hankala arvioida.
Päättäjiä lobataan monissa asiayhteyksissä, mutta kaikki eivät ole avoimia tapaamisistaan. Varsinkin lainsäädännön aloitevaltaa käyttävään komissioon kohdistuu paljon lobbausta. Kotron mielestä EU-parlamentin pitäisi ottaa käyttöön lobbarirekisteri, josta kävisi ilmi, minkä intressiryhmän tai yrityksen edustajat ovat käyneet tapaamassa parlamentin jäseniä.
&#8211; Lobbarirekisteriä on esitetty, mutta se ei ole mennyt läpi. Asian selvittämiseen perustettiin työryhmä ja aiheesta on käyty keskusteluja, mutta lopputulos jäi torsoksi. Parlamentin jäsenille eli mepeille on siis edelleen vapaaehtoista kertoa, keitä he tapaavat. Se on tietysti suuryritysten kannalta hyvä, kun ne voivat toistaiseksi jatkaa vaikuttamispyrkimyksiään EU-kulisseissa.
&#8211; Erityisen voimakasta lobbarirekisterin vastustaminen on ollut europarlamentin EPP-ryhmässä, johon myös kokoomus kuuluu. EPP:ssä vaikuttaville puolueille olisi näköjään hirveä ongelma kertoa avoimesti, ketä puolueiden edustajat tapaavat, Kotro ihmettelee.
Kansallismieliset torppaamassa huonoa EU-politiikkaa
Äskettäin Kotro toimi perussuomalaisten edustajana Italian sisäministeri Matteo Salvinin Lega-puolueen Milanossa järjestämässä Euroopan kansallismielisten puolueiden konferenssissa.
&#8211; Olin paikalla perussuomalaisten valtuutettuna edustajana. Tilaisuudessa ei varsinaisesti sovittu mistään, mutta siellä perussuomalaiset ilmoittivat olevansa valmiita yhteistyöhön Euroopan parlamentissa osana kansallismielistä ryhmää. Salvinin konferenssissa siis käytiin välietapin tyylisesti läpi ajatuksia perustaa uusi ryhmä EU-parlamenttivaalien jälkeen.
EU:ssa työskentelyn aikana Kotro on nähnyt, että EU:n muuttaminen hallinnon sisältä on hidasta ja hankalaa, mutta asioille voidaan silti aina tehdä jotain. Jatkossa kansallismieliset puolueet saattavat muodostaa parlamentissa jopa toiseksi suurimman ryhmän, jolla on vahvaa vaikutusvaltaa.
&#8211; Isojen muutosten tekeminen vaatisi puuttumista EU:n perussopimuksiin. Kuitenkin isossa kansallismielisessä ryhmässä voidaan vähintäänkin jarruttaa EU:n huonoimpia toimenpiteitä ja sitä kautta kasata poliittista painetta.
Kotron mukaan EU:n muuttaminen paremmaksi voi tapahtua myös paremmalla tiedottamisella kansalaisille.
&#8211; Me voimme järjestää tiedotustilaisuuksia sekä käyttää sosiaalista mediaa kertoaksemme, millaisia vaikutuksia EU-päätöksillä on kansalaisten elämään, eli miten EU-lainsäädäntö realisoituu ihmisten arkeen.

Eurovaaliehdokas Kotro: Lobbaajat muokkaavat kulisseissa EU-lakeja – suuryritykset hyötyvät, lasku lankeaa kansalaisille

Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio on huolissaan eilen EU:ssa hyväksytystä tekijänoikeusdirektiivistä.

Tavion mukaan direktiivi vaarantaa Internetin vapauden.
Direktiivi velvoittaa Internetin palveluja ja alustoja, kuten YouTubea, Twitteriä ja Facebookia valvomaan ja poistamaan sellaista sisältöä, joka rikkoo tekijänoikeuksia.
– Somessa on viestejä niin valtavasti, että niitä ei voi tarkastaa kuin koneellisin algoritmein, jolloin ilmeisenä vaarana on, että sisältöä poistetaan entistä enemmän virheellisin perustein.
– Ylikansalliset Internetin suuryritykset saavat jatkuvasti suuremman roolin siinä, mitä uutisia kansalaiset näkevät, Tavio moittii.
Tavio on aiemmin tehnyt eduskunnassa kaksi aiheeseen liittyvää kirjallista kysymystä. Hän huomauttaa, että sosiaalisen median suuryritykset näyttävät syrjivän käyttäjiä poliittisin perustein, sillä ne poistavat varsinkin konservatiivisuuteen ja isänmaallisuuteen liittyvää sisältöä.

Tavio: EU:n tekijänoikeusdirektiivi vaarantaa Internetin vapauden

Suomessa on valtava määrä pieniä yrityksiä ja erittäin vahvoja suuryrityksiä, mutta keskisuurissa jäämme pahasti jälkeen. Pienet eivät kasva keskisuuriksi, eikä uusia suuryrityksiä synny. Missä vika? Taloustieteiden tohtori Heikki Koskenkylä pohtii Yrittäjän päivänä keinoja, joilla suomalaisten yritysten toimintaa voitaisiin helpottaa ja edistää. Yrittäjiä suuresti ihaileva Koskenkylä käy läpi eurooppalaisia verrokkimaita ja arvioi Suomen työmarkkinoiden kipupisteitä. 

Heikki Koskenkylää haastattelee ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos (ps.).
<iframe loading="lazy" title="Miksi yritykset eivät kasva? Heikki Koskenkylä kertoo" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/IrzVt3vFEoE?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Heikki Koskenkylä (vasemmalla) Simo Grönroosin haastateltavana. Yrittäjien tilanteesta keskustellaan ensimmäisten 21 minuutin ajan. Youtube. 
Heikki Koskenkylän mukaan yleinen ilmapiiri yrittäjyyteen on parantunut.
&#8211; Muistan erityisesti 1960-1970-luvun, jolloin oli vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Tuolloin voiton tavoittelusta ei tykätty, vasemmistossa oli tuolloin paljon yrittäjävastaisuutta. 1990-luvun suuren laman jälkeen, Paavo Lipposen pääministerikaudella tehtiin merkittäviä yritysverotuksen helpotuksia. Ollaan menty selvästi parempaan suuntaan kuin aikaisemmin.
<blockquote>&#8220;Suomen yritysrakenne on eriskummallinen.&#8221;</blockquote>
Hiljattain Suomen Perustan talousaiheiseen pamflettiin yrittäjyydestä <a href="https://www.suomenperusta.fi/ajatus/suomi-nousuun-yrittajyydella/">kirjoittaneen</a> Koskenkylän mukaan Suomen yritysrakenne on eriskummallinen.
&#8211; Maassa on 350 000 yritystä, mutta jos maa-, metsä ja kalatalouden yritykset otetaan luvusta pois, jää jäljelle 290 000 yritystä. Määrä ei ole juuri muuttunut viime vuosien aikana. Yli 250 henkeä työllistäviä suuria yrityksiä on 600. Keskisuuria on 2 500, tämä on hirveän vähän. Tämä on talouden kokoon suhteutettuna vain kolmasosa siitä, mitä Ruotsissa on.
&#8211; Pieniä yrityksiä meillä on erittäin paljon &#8211; 10-49 työntekijää työllistäviä ja mikroyrityksiä, jotka työllistävät 2-9 henkeä sekä yksinyrittäjiä, joiden määrä on kasvanut kaikkein eniten.
&#8211; Lopputulema on erittäin mielenkiintoinen: suuria vientiyrityksiä suhteessa talouden kokoon on kolmanneksi eniten maailmassa. Se kertoo siitä, että Suomesta on tullut mahtavia keksintöjä.
Hyviksi esimerkeiksi Koskenkylä nostaa Nokian ja Wärtsilän.
&#8211; Mutta kun mennään keskisuuriin, niin silloin määrät romahtavat. Pienten yritysten määrässä ollaan EU-maista kärjessä. Tämä on EU:n tasolla erikoista. 
Koskenkylän mukaan Suomessa, Italiassa ja Ranskassa on paljon yrityksiä. Italiassa on paljon pieniä työpajoja ja toiminimiä, mutta nämä eivät ole dynaamisia. Suomessa on samaa sävyä.
<blockquote>&#8220;Työnantajayrityksiä on vain 90 000. Tämä kertoo siitä, että rakenne on huolestuttava. Yritykset eivät kasva riittävästi.&#8221;</blockquote>
&#8211; Ongelma näkyy meillä siitä, että työnantajayrityksiä on vain 90 000. Tämä kertoo siitä, että rakenne on huolestuttava. Yritykset eivät kasva riittävästi.
&#8211; Syitä tähän on useita. Olen yrittänyt purkaa niitä kirjassa. Suomessa yritykset eivät ole niin vientiorientoituneita kuin suuryritykset. Pienyritysten osuus viennistä on Etlan laskelman mukaan 10 prosenttia, jonkinlainen virallinen luku on 20 prosenttia. Ruotsikin on 35 %, Ranskassa melkein 50 %, Saksassa 45 %.
Koskenkylän mukaan maamme yrityskentästä puuttuu tiettyä dynaamisuutta, lisäksi sääntelyä voi olla liikaa. Arkuus ja kieliongelmat vaivaavat. Uusia suuria yrityksiä ei tule lisää, jotain pitäisi tehdä.
Mutta perusongelma ei ole ollut Suomessa kovin paljoa esillä.
&#8211; Teollisuuden osuus työllisyydestä ja koko taloudesta on huolestuttavasti supistunut. Se oli euroon liityttäessä 23 prosenttia, nyt vain 14 prosenttia. Saksa on pitänyt teollisuutensa tänä aikana samalla tasolla 23 prosentissa. Yhdysvalloissa teollisuuden osuus on 10 prosenttia – ja tämähän heijastuu Donald Trumpin politiikkaan. Englannissa 12 prosenttia. Suomen talous on perustunut erittäin vahvaan teollisuuteen. Se on supistunut erittäin huolestuttavasti.
<blockquote>&#8220;Teollisuuden osuus työllisyydestä ja koko taloudesta on huolestuttavasti supistunut.&#8221;</blockquote>
&#8211; Kaikkein selkeimpiä osoituksia siitä, että talous on yrityssektorin varassa, on se, että jalostusarvosta yritysten osuus on 80 prosenttia. Julkinen sektori on tukipalvelu. Se saa aikaan 20 prosenttia. Toinen luku on julkiset menot per bruttokansantuote. Se on aivan eri luku kuin jalostusarvo. Näitä lukuja sotketaan usein.
Mutta toisaalta julkiset menot ovat valtavan suuret, Koskenkylä huomauttaa. Niissä Suomi on Euroopan kolmen kärjessä.
&#8211; On aika outoa, että julkiset menot per BKT ovat Suomessa 57 prosenttia. Ranska on tässä ykkönen, Italia erittäin korkealla. Saksalla 38 prosenttia.
&#8211; Samoin Suomi on kokonaisveroasteessa Euroopan kärkimaita. Tällä on negatiivinen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen. Kokonaisveroaste on meillä 43 prosenttia, Saksassa 38 prosenttia. Ero on aivan hurja, ja näkyyhän se siinä, että Saksassa viennillä on hurja veto, täystyöllisyys, nuorisotyöttömyys käytännössä nollassa, ja saavat maahanmuuttajatkin työllistettyä yllättävän hyvin.
Mitä sitten veropolitiikassa pitäisi tehdä, jotta yritysten asema helpottuisi?
&#8211; Yhtiöverossa 20 prosenttia on kilpailukykyinen – sehän tuli Suomeen 2014 Jutta Urpilaisen valtionvarainministeriaikana. On melko yleinen näkemys, että se maksoi hänelle viran. Tämä on demareille edelleen kova pala. Mielestäni tämä oli taitava veto.
&#8211; Alvin alaraja on selvä asia. Eli kyse on siitä, kuinka paljon liikevaihtoa yrityksellä pitää olla, ennen kuin arvonlisäveroa aletaan maksamaan. Ennen se oli 8 500 euroa, nyt 10 000. Monissa maissa raja on kymmenissä tuhansissa. Sanoisin, että raja voisi olla 20 000 eurossa.
<blockquote>Listaamattomien yritysten osinkoverotus saa Koskenkylän puistelemaan päätään.</blockquote>
Listaamattomien yritysten osinkoverotus saa Koskenkylän puistelemaan päätään.
&#8211; En ole koskaan ymmärtänyt. Osinkoverotus rakennetaan kahdeksaan prosenttiin nettovarallisuudesta, tämä on mielivaltainen kynnys. Sitten on vielä euromääräinenkin luku, jonka alla on 25 prosenttia verollisia, yläosa hyppää osittain pääomatulojen verotukseen.. Ei tässä ole mitään järkeä. Asiasta on tehty useita ehdotuksia, myös valtionvarainministeriön työryhmältä, mutta ministeri Petteri Orpo (kok.) on hyllyttänyt sen. Ei tällaista ole missään muualla. Järjestely ohjaa investointeja väärään suuntaan.
<h4>Sitten yrittäjien eläketurvasta.</h4>
&#8211; Eläketurva on tavallaan verotusta. Moni yrittäjä maksaa liian vähän YEL-maksuja. Yrittäjähän määrittelee itse työtulon.
Useat asiantuntijat ovat Koskenkylän mukaan sitä mieltä, että järjestely on uudistuksen tarpeessa.
<h4>Entä yritysten rahoitus?</h4>
&#8211; Laajan kyselytutkimusten mukaan rahoitus on yrittäjien asialistalla vasta viidennellä tilalla. Eniten vaikuttavat talouden yleinen tilanne, kustannusten nousu, tuotekehittely ja sääntely – sitten vasta rahoitus.
Koskenkylä huomauttaa, että 70 prosenttia rahoituksesta on pankkiluottoja.
&#8211; Suomi on pääomamarkkinoiden kehityksessä pahasti Ruotsia jäljessä. Tästä hyvä esimerkki on yhteispohjoismainen markkinapaikka First North. Ruotsilla on ollut siellä aina vähintään 150 yritystä, nyt 200. Kymmeniä on mennyt päälistalle. Suomesta siellä oli pitkään 3-4 yritystä. Nyt on 30.
&#8211; Pääomamarkkinoiden kehittyminen jäi Suomessa alun alkaen jälkeen. Asiaan ovat osallisia myös kotitaloudet. Suomessahan on talletuksia 80 miljardia. Tämä on eniten EU-maista henkilöä kohden. Ruotsi on kaukana jäljessä. On vain Saksa, joka on korkealla. Siellä on kovasti ihmetelty, miksi ihmiset säästävät talletuksiin. On vain psykologisia selityksiä – kuten tulevaisuuden pelko. Suomessa on vähän samanlaista.
<blockquote>Suomalaiset makuuttavat pankkitileillä rahojaan. Korot ovat nollassa, kansalaiset lihottavat pankkeja.</blockquote>
Suomalaiset makuuttavat pankkitileillä rahojaan &#8211; talletuksissa oleva 80 miljardia on liikaa. Koskenkylän mukaan kymmenen miljardia riittäisi.
&#8211; Korot ovat nollassa, kansalaiset lihottavat pankkeja. Ehkä hallituksen uudesta yrityksestä, osakesäästötilistä on jotain apua.
Mutta Koskenkylä painottaa, että Suomi on kaikissa suhteissa Ruotsia jäljessä.
&#8211; Sanotaan, että jonkinlaista varovaisuutta, riskinoton puutetta &#8211; dynaamisuuden puutetta on täällä. On kuitenkin menty eteenpäin.
<h4>Miten sääntely vaikuttaa pieniin yrityksiin?</h4>
&#8211; Yrityksen perustaminen on helppoa. Työnantajaksi ryhtyminen on ongelma. Paperisota lisääntyy ratkaisevasti. Jos ajatellaan, että 180 000 yksinyrittäjästä joka toinen työllistäisi yhden, niin työllisyysasteemme olisi pohjoismaista tasoa.
&#8211; Hallituksella on esitys alle 20 hengen yritysten irtisanomissuojan heikentämisestä. En ota tähän kantaa, asia on epäselvä. Saksassa sosiaalidemokraattien liittokansleri Gerhard Schröderin aikana tehtiin uudistus, jossa alle 10 hengen yrityksistä poistettiin kokonaan irtisanomissuoja. Johan alkoi työllistyminen. Mutta Suomen ay-liike ei tällaisesta tykkää.
<h4>Pitäsikö koeaikaa pidentää?</h4>
&#8211; Sanoisin, että kun itse aikoinani menin töihin, kului 2-3 vuotta ennenkuin oli puhettakaan siitä, että työ vakinaistettiin. Ei tuntunut missään. Liiotellaan ihmisten kyykyttämistä. Sanoisin, että koeaika pitäisi pidentää 12 kuukauteen. Kukaan ei menettäisi yhtään mitään, ja tämä antaisi työnantajalle samanlaista suojaa. Voisi olla myös porrastettu järjestely.
<h4>Seuraavaksi paikallisesta sopimisesta ja pääomamarkkinoista</h4>
&#8211; On muistettava, että Suomi on eurossa. Valuuttakurssi ei voi devalvoitua, toisin kuin Ruotsilla jossa valuutta on heikentynyt niin paljon, että suomalaisia alkaa jo hirvittää. Aikoinaan Paavo Lipponen vannoi kuuluisassa eduskuntakeskustelussa, joka löytyy edelleen Youtubesta, että hän pitää huolen siitä, että julkinen talous on tasapainossa, ja että tarvittavat työmarkkinajoustot saadaan. Mutta ei niitä ole tullut.
&#8211; Kaikesta pitäisi voida sopia paikallisesti, mutta selkeissä työehtosopimuslainsäädännön raameissa. On vaikeaa ymmärtää, miksi ay-liike vastustaa ja pelkää. Tämä etenee hitaasti.
Tämä on Koskenkylän mukaan ykköskysymys.
&#8211; Pääomamarkkinoiden kehittämistä yritetään. Joukkorahoitus ja joukkolainat ovat menneet monissa muissa maissa valtavasti eteenpäin. Siis markkinoiden kautta rahoitusta yrityksille ilman pankkisidonnaisuutta.
<h4>Entä yritystuet?</h4>
&#8211; Näitä on tutkittu paljon. Ovat pääasiassa tehottomia. Eivät ole lisänneet tuottavuutta, ja niitä jaetaan aivan liian pitkään hyvin kannattaville yrityksille. Ei tässä ole mitään järkeä. Lähtisin näitä painamaan alaspäin. Jokainen hallitus 2010 jälkeen on luvannut tukia vähentää, erityisesti Jan Vapaavuori TEM:ssä ollessaan vannoi, että tuet pienenevät. Mutta seuraavana vuonna paljastui, että tuet olivatkin kasvaneet. Äskettäin tehty Mauri Pekkarisen (kesk.) selvitys ei tuottanut minkäänlaista tulosta.
<blockquote>&#8220;Se, että tukia jaetaan hyvin kannattaville firmoille, on käsittämätöntä.&#8221;</blockquote>
&#8211; Eriskummallista. Joitain tukia voisi jättää aloittevien yritysten riskipitoiseen tuotekehitykseen, mutta se, että tukia jaetaan hyvin kannattaville firmoille, on käsittämätöntä. 
Koskenkylä katsoo, että olisi parasta, että kannattaville yrityksille ei suunnattaisi tukia, ja että verotusta painettaisiin vastaavasti alas.
&#8211; Yleinen kannattavuustuki on käsittämätöntä. Perussuomalaiset tarvittaisiin hallitukseen, jotta alkaisi tapahtua.
<h4>Minkä viestin haluaisin lähettää yrittäjille?</h4>
&#8211; Ihailen suuresti yrittäjiä. Tunnen monia, heillä ei juuri lomia ole. Työpäivät ovat pitkiä, tutkitusti selvästi pidempiä kuin palkollisilla. Kyllä siinä jaksamista tarvitaan, mutta kyllä tekemisessä on paloa ja intoa, eikä ole ketään komentelemassa.
<blockquote>&#8220;Riskinottoa ja vientiä voisi lisätä rohkeasti. Tässähän on 30 miljoonaa ihmistä lähialueilla, tämä on mahtava markkina-alue.&#8221;</blockquote>
&#8211; Riskinottoa ja vientiä voisi lisätä rohkeasti. Tässähän on 30 miljoonaa ihmistä lähialueilla, tämä on mahtava markkina-alue. On Venäjä, Baltia ja Pohjoismaat. Kyllä markkinoita riittää. Rohkeutta vaan lisää.
&#8211; Yrittäjä on merkkipäivänsä ansainnut, Koskenkylä ja Grönroos toteavat yhdessä.

Suomessa on valtava määrä pieniä yrityksiä, mutta ne eivät kasva suuriksi – mikä mättää? Heikki Koskenkylä analysoi kasvun esteitä

Päätoimittaja Matias Turkkila pohdiskelee esitelmässään suomalaisen kaverikapitalismin syvintä olemusta. Esitys ei päästä katsojaansa helpolla, mutta sen aikana muotoutuu uudenlainen tapa vastata muun muassa kysymyksiin: miksi asuminen ja liikkuminen on täällä niin kallista, miksi suuryritykset menestyvät ja pienet eivät, millä tavoin kansanvallan puolustusmekanismit on yksi kerrallaan kytketty pois päältä, ja miksi poliittisia virkanimityksiä tehdään. 

Matias Turkkila (ps.) kirjoittaa hyväveli-verkoston toimintatavoista Suomen Perustan uutuusteoksessa <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2018/05/Veroja-velkaa-ja-kaverikapitalismia-PDF.pdf">Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia</a>. Turkkila esitteli omaa osuuttaan perjantain Tuumaustunnilla.
<iframe loading="lazy" width="460" height="259" src="https://www.youtube.com/embed/UiN-7XVOo3U" frameborder="0" allow="autoplay; encrypted-media" allowfullscreen></iframe>
Turkkila: Luuletko asuvasi markkinatalousmaassa. Youtube, 42 min. 
Turkkila käy esityksessään läpi viisi &#8220;kaverikapitalismin valttikorteiksi&#8221; listaamaansa keinoa: Regulaatiomassa, Forgotten Man, Lakien kaksoisfunktio, Poliittiset virkanimitykset sekä Valvojan kaappaaminen. 
&#8211; Suomessa finanssialan toimijat osallistuvat finanssialan sääntelyä koskevan lainsäädännön valmisteluun. Vakuutusyhtiöt osallistuvat vakuutusalan säännösten valmisteluun ja eläkeyhtiöt omaansa. Ilmiö tunnetaan nimellä Sääntelijän kaappaus (engl: ”Regulatory capture”), Turkkila avaa.
Käsitteen on kehittänyt taloustieteen nobelisti George Stigler. Kyse on Turkkilan mukaan siitä, että tahot, joita lainsäädännöllä ylipäätään pitäisi valvoa, osallistuvat lainsäädännön valmisteluun vaikuttaen lopputulokseen niin voimakkaasti, ettei lopputuloksena voi enää puhua valvonnasta vaan suosimisesta.
Hän viittaa esityksessään myös Anders Blomin tuoreeseen väitöskirjaan, joka avaa hätkähdyttävällä tavalla Suomen kaverikapitalistisia pohjavirtauksia. Väitöskirjassa kerrotaan, että taloudellinen eliitti on hankkinut itselleen aseman, josta se pystyy talouden ja politiikan sisäpiiritietoa hyväksi käyttämällä kykenee lobbaamaan lakeja mieleisekseen ja hallitsemaan Suomea.
<h4>Poliittisista virkanimityksistä</h4>
&#8211; Terveellä etiikalla varustettu kansalainen kavahtaa ajatusta, että poliittisesti nimetylle valtiomonopolin toimitusjohtajalle pitäisi maksaa kymppitonneja kuukaudessa yksinoikeudesta pyörittää monopolibisnestä. Mutta tilanne näyttää kovin erilaiselta heidän näkökulmastaan, jotka uskovat jonain päivänä voivansa kiivetä samalle paikalle, Turkkila kirjoittaa kirjan artikkelissa.
Hän nostaa esimerkiksi Jyrki Kataisen ex-valtiosihteeri Velipekka Nummikosken 24 000 €:n kuukausipalkan Veikkauksessa.
&#8211; Harva tulee ajatelleeksi, että nimitysketjuun kuuluville ylöspäin pyrkiville politrukeille ne ovat vahvaa ja tehokasta signalointia: ”Meidän jengissä pääsee ensin 4 000 € kuukausiliksoille, sitten 6 000 €, sitten 10 000 €, sitten 15 000 €&#8230; ja kovimmat yltävät 50 000 € tasolle.” Pääjohtajien palkat ovat kaverikapitalistien omia veikkausvoittotarinoita. Ja toisin kuin tavallisessa lotossa, jossa kansalainen voi voittaa yhden viidestoistamiljoonasosan todennäköisyydellä, taitava kaverikapitalisti pääsee poikkeuksetta rahasäkkeihin käsiksi. Taidoista ja röyhkeydestä on sitten kiinni, kuinka korkealle hän yltää. Virkanimitysten palkkojen röyhkeä signalointi ei juuri poikkea siitä, mitä diilerit lämpimämmissä maissa tekevät. Mitä punaisempi Ferrari, sen suurempi kelmi.
Turkkila ohjeistaa esityksessään poliitikkoja ja toimittajia. Ohje poliitikolle kuuluu: &#8220;Kun luoksesi pyrkii lobbari, heitä hänet joko ulos tai tee päinvastoin kuin hän toivoo.&#8221; Toimittajille puolestaan: &#8220;Mieti, kenen äänellä mediasi puhuu. Usein vastaus löytyy etusivun mainoksesta.&#8221;
Suomen Perusta -ajatuspajan kustantamaan &#8220;Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia&#8221;-kirjan tekoon ovat osallistuneet myös Kai Järvikare, Sakari Puisto, Matti Putkonen, Heikki Koskenkylä, Arto Luukkanen, Simo Grönroos, Olli Pusa ja Matti Viren.