Kansanedustaja Vilhelm Junnila erosi kesäkuun lopussa elinkeinoministerin tehtävästä lyhyen, jopa absurdeihin mittasuhteisiin kasvaneen mediavyörytyksen päätteeksi – omasta päätöksestään, sillä eduskunnassa Junnilalle äänestettiin luottamusta. Junnila on nyt julkaissut kotisivullaan laajan ja perusteellisen vastineen häntä kohtaan mediassa esitettyihin väitteisiin ja syytöksiin.

Kuluneen kesän tapahtumien outous kiteytyy Vilhelm Junnilan lahjaksi saamassaan solmiossa olleeseen pesukarhuun, jonka kiihtyneeseen mielentilaan itsensä piiskannut Suomi-media keksi leimata ääriajattelun ja joukkotuhon symboliksi. Tapahtumat johtivat lopulta siihen, että Junnila päätti luopua ministerin tehtävästä – omasta päätöksestään, sillä eduskunnan äänestyksessä hän oli saanut luottamuksen jatkaa tehtävässään.

Junnila avaa nyt päätöksensä taustoja, kertoo kesän tapahtumista omasta näkökulmastaan ja korostaa, että ministerierossa kyse ei suinkaan ollut vain hänestä itsestään vaan koko hallituksen toimintakyvystä.

– Ihmiset olivat tässä vaiheessa aivan suunniltaan. Kun tunne saa vallan, ei todellisuudella ole enää merkitystä. Eroni liittyy siihen, että kunnioitan sekä maan hallituksen toimintaedellytyksiä, että hallituskumppani kristillisdemokraatteja, Junnila kirjoittaa.

Pesukarhujahti – vastine kesän väitteisiin -otsikon saanut kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa Junnilan kotisivulta.

Pahin mediamylläkkä Etyj-yleiskokouksen aikana

Kansanedustaja Junnilan mukaan pahin julkisuusmylläkkä kotimaassa ajoittui juhannuksen jälkeiseen hetkeen, jolloin hän osallistui Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin yleiskokoukseen Vancouverissa, Kanadassa.

– Tiivis kansainvälinen kokous, kokouksen äänestykset ja kymmenen tunnin aikaero yhdistettynä mediassa liikkuneiden erilaisten väitteiden suureen lukumäärään ja laajuuteen tekivät käytännössä mahdottomaksi oikaista mediassa liikkuvaa virheellistä tietoa.

– Erityisen turhauttavaa on, kun käsitykseni mukaan epäeettisesti, viitataan ”fasistisiin” puheisiini, vaikka tällaisia ei todellisuudessa ole edes olemassa. Yhtenä kaikkein vakavimpana lieveilmiönä pidän käytäntöä, jossa toista osapuolta tulkitaan sekä yksipuolisesti että pahantahtoisesti. Toisin sanoen toisesta osapuolesta puhutaan yksiselitteisesti pahaa. Se ei ole journalismin klassisen etiikan mukaista. On toki mahdollista, että tilanne olisi saattanut päättyä toisin, jos olisin ollut Suomessa ja voinut reagoida väitteisiin nopealla syötöllä. Nyt se ei ollut käytännön syistä mahdollista.

Junnila muistuttaa pitäneensä jo aiemmin täysin oikeutettuna sitä, että ministerien taustoista keskustellaan, mutta nyt hän kritisoi median toimintaa tarkoitushakuisista ja överiksi vedetyistä, mielikuvituksellisista tulkinnoista.

– Mediassa on kuitenkin jaettu lopullisia tuomioita sellaisten tulkintojen perusteella, joiden totuusarvo on olematon, kuten ”kytkökset” äärioikeistoon ja jopa natsismiin. Jopa solmioni pesukarhu on liitetty ääriajatteluun. Valitettavasti mediamylläkkää on käytetty painostamisen välineenä perhettäni, ystäviäni, yhteistyökumppaneitani, yhdistystoimintaani, liike-elämäyhteyksiäni ja luottamustoimiani kohtaan. Olen parhaani mukaan yrittänyt suojella kolmansia osapuolia, joita voidaan syrjiä tällaisin toimin. Kohtuuden raja on ylittynyt jo kauan sitten.

Uutisointi Kukkavirta-kulkueesta muuttui äkillisesti

Kotimaisessa valtamediassa, esimerkiksi Yleisradiossa, esitettiin kesällä väitteitä Junnilan ”kytköksistä äärioikeistoon”, joita on perusteltu esimerkiksi hänen osallistumisellaan Turun terrori-iskun muistojuhlaan elokuussa 2019. Tuolloin Junnila piti tilaisuudessa puheen.

Junnila muistuttaa, että jo vuonna 2019 Iltalehti kertoi Turun terrori-iskusta kuluneen kaksi vuotta ja että kaupungissa järjestettiin siksi kolme mielenilmausta.

– Lisäksi lehti mainitsi, että pidin Kukkavirta-kulkueen päätteeksi puheen. Uutisen kuvituskuvana käytettiin kynttilämerta terrori-iskun jälkeisenä päivänä. Yleisradio kertoi samana päivänä, että Aurajoen rannassa pidettiin hiljainen hetki, jonka jälkeen pidin puheen. Yleisradio kertoi myös, että vetosin Turun kaupunkia kunnioittamaan Turun terrori-iskun uhreja ja valaisemaan Turun kirjastosillan Suomen lipun väreillä jokaisena tulevana elokuun 18. päivänä. Uutisointi oli luonteeltaan asiallista.

Neljä ja puoli vuotta myöhemmin kaikki uutisoinnin osalta kuitenkin muuttui, Junnila kirjoittaa.

– Tänä kesänä 2023 mediat ryhtyivät väittämään jälkikäteen, että osallistuinkin ”uusnatsien kesäjuhlaan” ja että pidin ”fasistisen puheen”. Nimenomaan Iltalehti oli asiassa aloitteellinen. Samassa yhteydessä Iltalehti kysyi kommenttiani, irtisanoudunko kaikesta, mitä uusnatsit edustavat. Vastasin, etten oikeastaan ymmärrä, miksi minun pitäisi irtisanoutua, kun en ole ollut millään muotoa näiden asioiden kanssa tekemisissä.

Junnila muistuttaa puhuneensa Aurajoen rannalla nimenomaan ääriliikkeitä vastaan, ei niiden puolesta.

– Puheeni ”radikaalein” osuus kosketti Yleisradionkin aikoinaan uutisessaan mainitsemaa kirjastosillan valaisemista. Puheeni oli toki jo aiemmin ollut kokonaisuudessaan lyhentämättömänä julkisesti saatavilla.

Taustat selvitetty jo vuosia sitten

Junnila kirjoittaa, että kaikki häneen liittyvät väitetyt ”kytkökset” on tosiasiassa selvitetty jo hyvissä ajoin etukäteen, sillä ennen kansanedustajuutta Junnila toimi kahdeksan vuotta avustajana eduskunnassa.

Eduskunnassa kaikista avustajiksi valittavista tehdään turvallisuusselvitys, muun muassa erilaisten kytkösten osalta.

– Suurin osa median esittämistä kytkösväitteistä on tältä turvallisuusselvityksen nimenomaisesti kattamalta ajalta. Suojelupoliisilla on myös jatkuva nuhteettomuusseuranta. Taustassani ei ole mitään mikä ei kestäisi kriittistä tarkastelua. Vuosien takainen neljän minuutin puhe terrori-iskun uhrien muistoksi ei muuta tätä tosiasiaa edes ajan saatossa tai median oman uutisoinnin tarkoitushakuisesti muuttuessa vuosien saatossa. ”Arkeologiset” kaivaukset jatkuivatkin syvemmälle ja toinen toistaan villeimmät tulkinnat alkoivat elää omaa elämäänsä.

Suomen Sisu ei ole ääriliike

Mediassa Junnilan nimi myös liitettiin kansallismieliseen Suomen Sisuun. Uutena ”todisteena äärioikeistokytköksestä” mainittiin vieraskolumni Sisun verkkosivuilla vuodelta 2014. Itse järjestöstä Junnila korostaa, että suojelupoliisi on julkisuudessa kommentoinut, ettei Suomen Sisu kuulu ääriliikkeisiin, jotka voisivat uhata kansallista turvallisuutta.

– Kolumnin voit lukea julkisesti. Sisältö on kielipolitiikkaa, vaikka muuta on mediassa väitetty. En myöskään kuulu tai ole koskaan kuulunut kyseiseen järjestöön.

– Keväällä 2023 omasta vaalipiiristäni kävi eduskuntaan tutustumassa alle kymmenen edellä mainitun Suomen Sisun jäsentä. Kourallisesta vaalipiiristäni tulleita vierailijoita, jotka ovat laillisen yhdistyksen jäseniä, maalailtiin laajalla pensselillä mielikuvituksellinen tarina.

Junnila huomauttaa, että eduskunnassa hän on isännöinyt ihmisiä laidasta laitaan.

– Vieraanani on ollut muun muassa armenialaisia, demokraatteja, republikaaneja, puolalaisia, vietnamilaisia, matkatoimiston väkeä, koululaisia, rotaryn jäseniä, taiteilijoita, rakennusmestareita, maanviljelijöitä, kalastajia, poliittisten järjestöjen väkeä ja niin edelleen. Myös iranilaisia on käynyt eduskunnassa tapaamassa, vaikka aikataulusyistä pyrin laittamaan vierailujen osalta oman maakuntani ihmiset etusijalle.

Maalitolpat siirtyivät

Junnila uskoo, että enemmistö politiikan toimittajista kesällä tunnisti, kuinka ohuella pohjalla häneen kohdistetut väitteet olivat. Siitä huolimatta kohu paisui ja maalitolpat siirtyivät esimerkiksi median keksiessä piilomerkityksiä ja alkaessa yksipuolisesti tulkitsemalla ikivanhoja sosiaalisen median päivityksiä nimittää niitä ”kaksoisviestinnäksi”.

– Röyhkeydellä ei ollut rajaa. Mediassa väitettiin naama peruslukemilla minun ”flirttailleen äärioikeistolle” ja jakaneeni ”kannattajille” hakaristiä sosiaalisessa mediassa. Portissa olevan kohokuvion on sosiaalisessa mediassa arveltu viittaavaan Auschwitziin, Junnila kirjoittaa.

Kohu on kyhätty vuosilta 2013 ja 2014, jolloin Junnila jakoi rajoitetulla julkisuudella Facebookissa laajan kuvasarjan kavereilleen vapaa-ajan matkalta Indonesiasta.

– Olen matkustanut yli 50 valtiossa. Näissä nimenomaisissa kuvissa kerron yksityiskohtaisesti vaelluksestani Gunung Kerincillä ja tutustumisestani paikalliseen kulttuuriin useilla Indonesian pääsaarilla. Indonesia on maailman suurin muslimimaa, joka soti akselivaltoja edustanutta Japania vastaan toisessa maailmansodassa. Kuva aurinkorististä on irrotettu asiayhteydestä, jossa olen muun muassa vieraana sumatralaisessa kodissa ja tutustun erilaisiin kyläyhteisöihin. Kaikki kuvat indonesialaisista on sattumoisin jätetty julkaisematta, koska kuvakokonaisuudesta konteksti selviäisi.

– Kuvio muistuttaa muutenkin enemmän Suomen ilmavoimien yleistunnusta, jos kuvittelun tielle halutaan lähteä. Kuviolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä myöskään Suomen ilmavoimien kanssa. Miten tästäkin on voitu keksiä jotain natsismiin tai ylipäätänsä politiikkaan liittyvää? Junnila pohtii.

Pesukarhu keksittiin mesimäyräksi

Junnila tunnustaa, että eduskunnan luottamusäänestys kesäkuun lopussa jännitti häntä. Hän halusi mennä elämänsä kovimpaan paikkaan kumppaniltaan saamansa solmio kaulassa. Solmiossa oli pesukarhuja, ja siitäkös vauhkoontuneen median mielikuvitus sai lisää kierroksia.

– Ensimmäiseksi solmio tunnistettiin kuitenkin mesimäyräksi. Alkoi iso poru ja jahti pitkin sosiaalista mediaa. Se oli kuulemma viesti Riikka Purralta ja silmänisku äärioikeistolle. Tutkija Johanna Vuorelma oli jo aiemmin syyllistänyt Purraa kyseisestä eläimestä. Nyt eläinlaji oli vaihtumassa, mutta syytökset jopa kovempia. Vaikka solmiossa oli lopulta tyystin eri eläin kuin alun perin kuviteltiin, niin senkin ympärille keksittiin mielikuvituksellisia yhteyksiä.

Tarkoitushakuisuudesta kertoo sekin, että Wikipedian Pesukarhu-artikkelia muokattiin Junnilan eron jälkeen 30. kesäkuuta ja edelleen 3. heinäkuuta.

– Silloin sinne lisättiin, että pesukarhu on Ilta-Sanomien tulkinnan mukaan äärioikeiston symboli, joka luokitellaan kuuluvaksi rasistisiin nimiin. Pesukarhusta siis yritettiin tehdä rasismin symboli sen jälkeen, kun olin käyttänyt pesukarhulla kuvioitua solmiota. Näin haluttiin osoittaa, että tarinalla olisi jotakin totuusarvoa, Junnila ihmettelee.

Junnila kuitenkin päätti itse erota ministerinpestistään saatuaan luottamuksen eduskunnan äänestyksessä. Ratkaisu liittyy siis vahvasti hallituksen toimintakyvyn turvaamiseen.

– Ihmiset olivat tässä vaiheessa aivan suunniltaan. Kun tunne saa vallan, ei todellisuudella ole enää merkitystä. Eroni liittyy siihen, että kunnioitan sekä maan hallituksen toimintaedellytyksiä, että hallituskumppani kristillisdemokraatteja, Junnila kirjoittaa.

Suomen Uutiset