Luukkanen Helsingin Sanomien gallupista: Kannatuksen ”romahdus” on katsojan silmissä – ”Nyt on kaikki temput käytössä”

Perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan Helsingin Sanomien uusimmasta puoluekannatusmittauksesta ja Hesarin tarkoitushakuisesta uutisoinnista perussuomalaisten kannatukseen liittyen. Luukkasen mukaan gallupkiehunnassa on kyse armottomasta poliittisesta pelistä eduskuntavaalien alla.

Helsingin Sanomat uutisoi eilen jälleen perussuomalaisten kannatuksen ”romahduksesta”. Kannatus romahti aluevaaleissa, kun ääniä tuli 11,1 %, se romahti taas kun Ylen mittauksessa mitattiin 15 % ja nyt, kun Hesarin mittauksessa saatiin lukamaksi 15,4 %, niin taas on perussuomalaisten kannatus ”romahtanut”. Puoluesihteeri Arto Luukkanen näkee asian kuitenkin hieman toisin.

– HS joutuu myöntämään asian: ”Perussuomalaisten kannatus on ollut HS:n mittauksessa edellisen kerran yhtä matalalla huhtikuussa 2019. Keskustalle HS:n mittauksen tulos on puolestaan korkein sitten huhtikuun 2019”. Ihan näin vain tiedoksi: huhtikuussa 2019 pidettiin vaalit, ja siinä PS sai 17,5%. Keskusta taas silloin romahti (siis sai yhtä paljon kannatusta kuin tässä gallupissa) – 13,8 %. Oikeasti. Näyttää siltä, että ”romahdus” on katsojan silmissä, Luukkanen kirjoittaa.

Operaatio ”Nosta kepu perunakuopasta”

Vaaleihin on vielä noin 400 päivää, mutta poliittiset eturyhmät tekevät jo täysillä töitä. Asioita melko läheltä seuranneena Luukkanen toteaa sen olevan armottoman kovaa peliä, jossa halutaan päästä kertomaan, mistä asioista puhutaan hallituspöydissä, kenen agenda nostetaan pöydälle, kuka saa leijonanosan verovaroista ja kenelle leivänmurut armollisesti annetaan.

– Kyse on hallitukseen pääsemisestä ja ennen kaikkea kolmen suurimman joukkoon pääsemisestä. Voittopalkintona on pääministeripuolueen asema.

Vihreät ei tule pääsemään seuraavaan hallitukseen, ja se näkyy. Kepun operaatio ”Nosta kepu perunakuopasta” etenee täysillä. Se sai aluevaaleissa miltei täsmälleen saman määrän ääniä kuin kuntavaaleissa, joissa se hävisi, mutta osasi tarjoilla tämän gaalaillan ”torjuntavoittona”. Se pinnistelee nyt kaikilla mahdollisilla keinoilla päästäkseen edes kolmanneksi.

– Ajatus siitä, että sitä ei otettaisi hallitukseen, on piinaava. Siksi sen pitää samalla kun se repii kynsillään itseään ylöspäin nonchaleerata perussuomalaisia. ”Eivät sovi hallitukseen”. Nyt on kaikki temput käytössä. PS:lle tarjotaan koko ajan sopivaa ”apupuolueen” paikkaa – kautta rantain ja ihan suoraan.

Perussuomalaisten uhka kaverikorporaatioille

Mikäli perussuomalaiset myöntyisivät tähän ”apupojan” rooliin, muuttuisi julkisuuden kohtelu puoluetta kohtaan salamannopeasti.

– Gallupien kertoimet muuttuisivat, mediassa meistä tulisi se ”ruma ankanpoikanen, josta tuli joutsen”. Aamu-tv:n puhuvat päät paapoisivat ja ihastelisivat tätä ”järkevää muutosta”. Jos lötjähtäisimme sovinnollisesti veronmaksajien rahojen ”kormushkan” (venäjäksi: siansyöttökaukalon) savivelliin, niin meidät pussattaisiin galluppien suosikiksi samalla sekunnilla, Luukkanen kirjoittaa.

Perussuomalaiset eivät kuitenkaan halua olla mukana tässä. Perussuomalaisilla ei ole yhteyksiä kaverikorporaatioihin eikä veronmaksajilta saatavien herkkujen jakeluun.

– Me lähdemme hakemaan pääministeripaikkaa siksi, että voisimme pelastaa tavallisen suomalaisen. Me emme halua pelastaa kaverikorporaatioita tai ”bensansekoittajia”, koska me emme edusta heitä. Me edustamme kansaa. Niitä puolta miljoonaa, jotka äänestivät meitä 2019 (silloin kun saimme samanlaisen ”romahdusgallupin” kuin nyt).

Maakunnissa kytee kapina

Peruskysymys vuoden 2023 vaalikamppailun aikana tulee olemaan raha. Suomea uhkaa ostovoiman dramaattinen romahdus. Normaaliperheille tämä merkitsee sitä, että käteen jäävät tulot tippuvat. Ihmiset etsivät pelastusta tähän menemällä toiseen työhön tai tinkimällä menoistaan.

– Lomat jätetään väliin, lapsia ei laiteta harrastuksiin, kuluista karsitaan, että voidaan maksaa sähkölasku ja että päästään autolla töihin. Häpeä rahan vähyydestä on suuri. Sitä ei haluta näyttää ulospäin. Kukaan ei halua näyttää sillä tutulla kadulla sitä, että rahat on todella loppu.

– Syy uusköyhyyteen liittyy energian hinnan kasvuun, inflaatioon ja siihen, että ihmisten ostovoimaa lasketaan nyt kerralla. Hinnat nousevat ja palkat eivät. Laskupinot kasvavat samalla kun se palkka, jonka pitäisi elättää perhe, ei riitä. Kulissit romahtavat kerralla. Maakunnissa elämä muuttuu sietämättömäksi ja mahdottomaksi. Satoja vuosina vanhoja sukutiloja myydään, kun ei ole varaa ottaa enää velkaa.

– Perussuomalaiset edustavat tässä toivoa. Me haluamme laskea elinkustannusten määrää. Me olemme suomalaisen maaseudun ja autonkäyttäjän puolella. Meidän sanomamme bensanhinnasta on vakuuttanut punavihreän hallituksen. Se pelkää. Se tekee nyt erinäisiä temppuja, että se voi sanoa tekevänsä kaikkensa sen puolesta, että polttoaineen hinta ei olisi niin korkea. Me emme anna kuitenkaan periksi tai jätä tätä tähän. Suomalaisen ihmisen ostovoimaa on lisättävä. Me jatkamme ihmisen asian nostamista ylös.