Euroopan komissio näyttää jo valinneensa yhä syvemmän velkaunionin

Euroopan komission esitys vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisesta tähtää kolmeen muutokseen. Uudistuskohteista päätellen unionin velkamäärät eivät kohtuullistu, vaan pikemminkin velat ovat vaarassa kasvaa entisestään. Suomen linjaus talouskurista hävinnee viimeistään komission viivytystaistelun jälkeen.

Komissio on lähettänyt jäsenmaille esitysluonnoksensa, ja se odottaa vastauksia vuoden loppuun mennessä. Politico arvelee, että jäsenmailla on vain näennäistä vaikutusta lopputulokseen. Päätökset tehdään suljettujen ovien takana. Erimielisyyksien varalta komissio turvautunee viivytystaisteluun pitäen talouskurista joustavaa tulkintaa yllä.

Osittain komission uudistukset ovat pakon sanelemia, mutta ehdotuksista paistaa lävitse myös toive höllempään talouskuriin. Talouskuri hyllytettiin pandemiarajoitusten vuoksi. Hyllytys päättyy tammikuussa 2023, jolloin jäsenmaiden tulisi palata talouskurin tielle.

Velkaa on jo liikaa

EU-jäsenmaiden tulisi pitää velkansa korkeintaan 60 prosentissa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Rajan ylittävä velkamäärä pitäisi saada kahdessakymmenessä vuodessa lyhennettyä tasaerin jokaisena vuonna.

Italian massiivinen velkamäärä tietäisi suuria toimia, mikäli vanhaan talouskuriin palattaisiin. Ongelma ei kuitenkaan rajoitu Italiaan. Monilla jäsenmailla on velkarajaan nähden liian paljon velkaa. Kreikan velkaisuusaste on yli 200 prosenttia. Maa odottaa sopimusmuutoksia, jotka kaikki “tekevät palveluksen” Kreikalle.

Talouskurin noudattaminen tietäisi lukuisissa EU-maissa yhtäaikaisia budjettijarruja, mikä todennäköisesti johtaisi rajuun taantumaan.

Velkaongelma on euromailla vielä kaikkia EU-maita pahempi. Velkaa on jo aivan liian paljon, jotta sitä voitaisiin mielekkäästi lyhentää edes kahdenkymmenen vuoden aikana.

Vihreää velkaa ei laskettaisi

Vakaus- ja kasvusopimuksen rikkeistä ei ole seurannut rangaistuksia. Syy voi olla se, että sääntöjä voidaan tulkita halutulla tavalla.

Säännöissä on poikkeuksia, joita ei voida mitata. Tulkinnanvaraisista määreistä luopuminen helpottaisi sääntöjen seuraamista. Tällöin mustaa olisi hyvin vaikeaa selittää valkeaksi.

Komissio haluaisi lisätä yhden tulkinnanvaraisen määritelmän sopimukseen. Ideana on, että julkisen sektorin vihreitä investointeja ei laskettaisi sopimuksen alijäämärajaan. Nykyisen sopimuksen mukaan budjettialijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta.

Vihreät investoinnit syövät samaa rahaa kuten muutkin investoinnit. Karrikoidusti voidaan ajatella, että alijäämärajaan asti valtiot voisivat tehdä kaikenlaisia investointeja – myös “typeriä investointeja”. Valtioiden ei tarvitsisi siten karsia huonoja investointeja pois tehdäkseen tilaa vihreille investoinneille.

Velan suunta on ylös

Poliittisia irtopisteitä keräävät hallitukset tuskin kieltäytyisivät suosituista, mutta talouden ja vihreyden kannalta epäoleellisista investoinneista. Oletettavaa on, että niitä tehtailtaisiin niin paljon kuin mahdollista.

Tämä taas merkitsee sitä, että EU-maiden velkatasot jatkavat kasvuaan, mikäli satojen miljardien vuotuiset vihreät investoinnit jätetään alijäämistä huomioimatta. Velan kasvu kiihtyisi, mikäli vakaus- ja kasvusopimuksen velkakuria höllennetään nykyisestä.

Italian ja Ranskan johtajat ovat jo aikeissa liittoutua velkajuhlijoiden esikuviksi. Maiden johtajat kertoivat, että Euroopan keskuspankin pitäisi jatkaa löysää rahapolitiikkaa, mikä helpottaa velkaantumista. Lisäksi heidän mielestä velkaa tarvitaan talouskasvun nopeuttamiseen.

Komission italialainen talouskomissaarikaan ei liiemmin peittele närkästymistään talouskurille.

Väsytystaktiikalla talouskuri nurin

Politico uskoo komission turvautuvan viivytystaktiikkaan siinä tapauksessa, ettei vakaus- ja kasvusopimuksesta päästä yhteisymmärrykseen. Lehden mukaan komissio käyttäisi sopimuksen joustavaa tulkintaa aloittaessaan uuden neuvottelukierroksen tulevaisuudessa.

Siinä ajassa velan määrä ehtii jo kasvaa, ja nykyisen sopimuksen maalitolpat vain loittonisivat entisestään.

Suomen hallituksen toive paluusta maltilliseen talouspolitiikkaan tullaan EU:ssa näillä näkymin jyräämään rumasti yli. Komissio näyttää jo valinneen velkaunionin tien. Suomen tie on taipua EU:n linjaan – jälleen kerran.