Tilannekuva haltuun: Humanitaarinen maahanmuutto täytyy viimeistään nyt tunnistaa keskeisimmäksi jengirikollisuuden ja jengiytymisen syyksi

Kasvava jengirikollisuus on juuri nyt yksi valtakunnan kuumimmista puheenaiheista. Suomi on jo vaarallisen pitkällä Ruotsin tiellä, mutta miksi rehottavaan jengirikollisuuteen puuttuminen tuntuu toisinaan olevan hyvin vaikeaa ja miten kehitys pysäytetään? PS-Nuorison Miko Bergbom ja Joakim Vigelius sekä kansanedustaja Sebastian Tynkkynen esittivät eilen keskustelutilausuudessa näkökulmia ja ratkaisuja jengiytymisen ja jengirikollisuuden estämiseksi.

Jengirikollisuus on viimeistään tänä syksynä noussut valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Lokakuun alussa Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne vaati hallitusta ryhtymään ripeisiin toimiin kasvavan jengirikollisuuden torjumiseksi. Rinne myös mainitsi Suomen jo olevan Ruotsin tiellä.

Tunnetusti naapurissa tilanne onkin huomattavasti pahempi, sillä Ruotsi on esimerkiksi ampuma-aseväkivallan kärkimaa koko Euroopassa, ja maan ongelmiin alkaa olla huomattavan vaikea puuttua.

Rinteen mukaan Suomessakin toimii jo 11 katujengiä pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Jäseniä niissä on noin 200. Jengien jäsenistä yli 90 prosenttia on täysikäisiä ja 95 prosenttia jengiläisistä nimen ja etnisyyden perusteella ulkomaalaistaustaisia.

Suomi on jo Ruotsin tiellä

Suomi on siis Ruotsin tiellä, mutta miksi etenkin pääkaupunkiseudulla rehottavaan jengirikollisuuteen puuttuminen tuntuu toisinaan olevan hyvin vaikeaa? Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja Miko Bergbom esittää, että yksi syy on yhteisen tilannekuvan ja näkemyksen puuttuminen.

– Suomessa on erimielisyyttä siitä, millainen uhka jengit on tai onko jengejä ylipäätään. Tilanne on hankala siksi, että kun poliittisen päätöksentekijän pitäisi perustaa päätöksensä tietoon ja tilannekuvaan, niin mihin tietoon pitäisi nojata, jos käsitykset ovat keskenään erilaisia, Bergbom taustoittaa.

Bergbom avasi eilen Helsingissä keskustelutilaisuuden, jossa PS-Nuorison ja puolueen edustajat esittivät näkökulmia Suomessa esiintyvän jengiytymisen ja jengirikollisuuden syille sekä pohtivat ratkaisuja niiden poistamiseksi.

Katujengiongelmaa kiistetty korkealla tasolla

Katujengiongelmaa on kiistetty eri lähtökohdista varsin korkealla tasolla. Keskeisiä kysymyksiä ovat: onko Suomi Ruotsin tiellä, onko Suomessa katujengejä ja ketä jengeihin kuuluu.

Bergbom muistuttaa, että vain kaksi vuotta sitten helsinkiläinen ylikomisario Jari Taponen kielsi katujengien olemassaolon ylipäätään. Omaa elämäänsä on jäänyt elämään Taposen Twitterissa julkaisema, denialismista kumpuava lause: ”Suomessa ei ole Ruotsin tapaan katujengejä eikä meillä niitä kovin helposti pääse syntymään.”

– Taposella on Twitterissa liki 14 000 seuraajaa, joukossa myös suomalaisia poliitikoita, joten hänen sanomisillaan on auktoriteettivaltaa. Kun johtavassa asemassa oleva viranomainen toteaa, että Suomessa ei ole katujengejä, niin lähtökohtaisesti moni poliitikko luottaa siihen, Bergbom muistuttaa.

Taposen arvio näyttääkin ristiriitaiselta sen rinnalla, että myöhemmin poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen vahvisti, että Suomeen on syntynyt aseistautuneita nuorten katujengejä, joiden jäsenistä monilla on maahanmuuttajataustaa.

– Kun haemme vastausta kysymykseen, onko Suomi Ruotsin tiellä, niin nyt myös Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja siis toteaa, että Suomi on Ruotsin tiellä. Rinteen mukaan Suomessa on katujengejä, ja niiden jäsenistä 95 prosenttia maahanmuuttajataustaisia. Nyt tiedämme miten asia on.

Hallituspuolueiden riveissä kuitenkin rehottaa sama denialismi kuin ylikomisario Taposen ajatuksissa. Heinäkuussa sisäministeri Krista Mikkonen (vihr.) kiisti, että maahanmuutolla olisi mitään tekemistä maahanmuuttajataustaisen katujengirikollisuuden kanssa. Mikkosen mukaan kaikki maahanmuuttoon liittyvät ongelmat johtuvat rasismista.

Turvallisuustilanne muuttunut radikaalisti

Perussuomalaisen Nuorison pääsihteeri Laura Jokela totesi, että pääkaupunkiseudulla, etenkin Itä-Helsingissä, turvallisuustilanne on muuttunut hyvin radikaalisti siitä, mikä se oli vielä 1990-luvulla.

Turvallisuustilanteen muuttumisen voikin havaita pelkästään uutisotsikoita seuraamalla. Jo viime vuonna alaikäisten tekemät törkeät väkivaltarikokset Helsingissä olivat kasvussa. Poliisin mukaan tapauksia on jo niin paljon, että kyse on huolestuttavasta ilmiöstä. Nuorilla ja alaikäisillä on aiempaa enemmän teräaseita mukanaan, ja niitä käytetään matalalla kynnyksellä vakavin seurauksin.

Itä-Uudenmaan poliisi tiedotti jo viime vuonna, että se epäilee alueella liikkuvissa nuorisojoukossa olevan järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä. Ryhmissä on vakaviin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä ja niissä vaikuttaa olevan hierarkkisuutta.

– Vaikka uutisotsikoiden perusteella jengi-ilmiö ja nuorisorikollisuus näyttäisi kytkeytyvän Helsinkiin, kyse ei kuitenkaan ole enää pelkästään pääkaupunkiseudun ongelmasta. Joka päivä saamme lukea otsikoita siitä, kuinka ongelma nostaa päätään muuallakin, esimerkiksi Varsinais-Suomessa, Jokela sanoo.

Pääkaupunkiseudulla katujengien toiminta menee koko ajan kovempaan suuntaan ja osa jengeistä on jo siirtynyt teräaseista ampuma-aseisiin.

– Puhutaan siis jo myös ampumistapauksista. Alkaa olla iso ja aiheellinen huoli kaupungilla liikkuessa tuleeko aseella uhatuksi, Jokela sanoo.

Hyssyttelyn tilalle realismia

Perussuomalaisten uudessa kriminaalipoliittisessa ohjelmassa yhtenä keinona puuttua katujengien rikollisuuteen esitetään rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentamista esimerkiksi 14 vuoteen, mikä on rikosoikeudellisen vastuun alkamisikä ainakin Saksassa, Itävallassa ja Virossa. Perussuomalaiset myös lisäisi poliisien resursseja sekä vahvistaisi poliisin ja nuorisotyön yhteistyötä.

PS-Nuorison 1. varapuheenjohtaja, Tampereen kaupunginvaltuutettu Joakim Vigelius toteaa, että Suomessa keskeistä olisi nyt ottaa esimerkkiä muista pohjoismaista, erityisesti Ruotsista ja Tanskasta, joissa jengirikollisuuteen puututaan kovalla kädellä.

Perussuomalaisen Nuorison valmistumassa oleva maahanmuuttopoliittinen ohjelma rakentuu kahdelle näkökulmalle: mitä ovat maahanmuuttopolitiikan epäonnistumiset sekä millaisia suunnanmuutoksia tarvitaan.

– Toisaalla, esimerkiksi Ruotsissa, aiemmin tapahtuneet epäonnistumiset tulee tunnistaa ja ottaa varoittavaksi esimerkiksi. Suunnanmuutoksissa on kyse siitä, että miten jo syntyneitä ongelmia voidaan lähteä torjumaan, Vigelius sanoo.

Hän toteaa, että sinisilmäisiä käsityksiä ja ongelmien hyssyttelyä tulee ehkäistä tuomalla realismia peliin. Toisaalta, kun meillä on realistinen tilannekuva, niin jämäköitä ratkaisuja myös uskalletaan ottaa käyttöön.

– Humanitaarinen maahanmuutto täytyy viimeistään nyt tunnistaa keskeisimmäksi jengirikollisuuden ja jengiytymisen syyksi, koska keskeisimmät kotoutumisen ongelmat ovat seuraus humanitaarisesta maahanmuutosta, johon liittyy esimerkiksi kielitaidon puute, syrjäytyminen ja ulkopuolisuus, Vigelius sanoo.

Katujengiongelma tiedossa jo 12 vuotta sitten

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen huomauttaa, että vaikka väkivaltaiset katujengit ovat nousseet huolenaiheeksi ja keskusteluun erityisesti tänä syksynä, kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö. Jo alkuvuodesta 2011 – siis liki 12 vuotta sitten – poliisi varoitteli, että Suomen lähiöissä on alkanut lähtölaskenta kohti katujengien syntyä.

– Katujengeistä on siis puhuttu jo yli vuosikymmenen ajan. Siitä huolimatta poliittinen diskurssi kehityksen suhteen on ollut vähättelevää. Suomessa myös tyypillisesti usein sanotaan, että ei meillä voisi tapahtua samaa kuin Ruotsissa, jossa tilanne on täysin erilainen. Jostain kehitys kuitenkin aina lähtee liikkeelle, ja jos siihen ei puututa ajoissa kehitys voi päästä huolestuttavan pitkälle. Eskaloituminen voi tapahtua nopeastikin, kun tapahtumien taustalla on köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia, Tynkkynen sanoo.

Hän painottaa, että perussuomalaisissa katujengiongelmaan ei suhtauduta hyssytellen, vaan puolue menee ratkaisut edellä. Tynkkysen mukaan jengiytymisen torjumisessa voidaan erottaa toisistaan toisaalta pehmeät keinot, kovat keinot ja toisaalta rikosoikeudelliset keinot.

– Pehmeitä keinoja ovat esimerkiksi asuntopolitiikka, eli kiinnitetään enemmän huomiota siihen, millaisia asuinalueita Suomessa syntyy. Lisäksi myös kotouttamisvaatimuksia tulee tiukentaa. Lähtökohdaksi tulee ottaa, että kotoutuminen ja kielen oppiminen on niiden ihmisten tehtävä, jotka tähän maahan tulevat. Se on oikein meidän suomalaisten näkökulmasta, mutta samalla se on parasta myös näille ihmisille itselleen, koska ilman kotoutumista he jäävät ulkopuolisiksi, Tynkkynen sanoo

Perussuomalaiset esittää myös esimerkiksi ulkomaalaisten vankien siirtoa kotimaidensa vankiloihin, vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista, pysyvää maahantulokieltoa ja myönnetyn Suomen kansalaisuuden poistamista.

– Jengiytymisen estämisen ytimessä on aina kestävä maahanmuuttopolitiikka. Jos me emme sitä kykene tekemään, joudumme sen jälkeen ottamaan käyttöön suuren määrän eri keinoja, jotta voimme pitää kontrollissa maahanmuuttoon liittyviä lieveilmiöitä, Tynkkynen varoittaa.