Pieni, mutta vaikutusvaltainen vähemmistö hyötyy yhteiskunnalle haitallisesta maahanmuutosta – kriittisesti suhtautuvan hiljaisen enemmistön on vaikeaa saada ääntään kuuluviin

Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtajan Simo Grönroosin kirjoittamassa analyysissä Ketkä hyötyvät maahanmuutosta? tuodaan esille ne tahot, jotka hyötyvät yhteiskunnalle haitallisesta maahanmuutosta. Joukossa ovat esimerkiksi erilaisia monikulttuuri- ja kotouttamispalveluja tarjoavat yhteisöt sekä turvapaikanhakijoiden asioita hoitavat, heidän puolestaan hakemuksia rustaavat lakimiehet. Vasemmistopuolueille maahanmuuton edistämisen taustalla ovat valtapoliittiset syyt, sillä vasemmisto pyrkii haalimaan maahanmuuttajista uusia äänestäjiä.

Nykyään varsin hyvin tiedetään jo tutkimusperusteisestikin, että maahanmuutto aiheuttaa suuria ongelmia yhteiskunnan turvallisuudelle ja kustannuksia julkiselle taloudelle. Lisäksi enemmistö kansasta haluaisi kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa. Kuitenkin tästä huolimatta maahanmuuton kriteerit ovat muuttuneet jatkuvasti vähemmän valikoiviksi ja maahanmuuton määrät sekä sen aiheuttamat haitat ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tutkimustieto ja arkielämän havainnot eivät siis käy yksiin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kanssa.

Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtajan Simo Grönroosin kirjoittamassa tuoreessa analyysissä Ketkä hyötyvät maahanmuutosta? pohditaan syitä sille, miksi maahanmuuttopolitiikkaa on niin vaikea saada järkeistettyä. Tarkasteltavana on erityisesti se, mitkä ovat ne tahot, jotka hyötyvät laajamittaisesta maahanmuutosta ja mistä ideologisista lähtökohdista yhteiskunnalle vahingollista maahanmuuttopolitiikkaa edistetään.

Katso videohaastattelu (juttu jatkuu alempana):

Meillä on asiaa -haastattelusarjassa Simo Grönroos Maria Asunnan haastateltavana.

Analyysissa tarkastellaan myös sitä, miksi maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan kansan hiljaisen enemmistön on niin vaikea saada ääntään kuuluviin.

Työvoimapulapuhe kumisee tyhjyyttään

Usein toistetun hokeman mukaan Suomi kärsii työvoimapulasta, ja siksi olisi tarve haalia Suomeen jatkuvasti lisää työvoimaa EU:n ulkopuolelta. Tosiasiassa väitteet työvoimapulasta eivät kestä lähempää tarkastelua, sillä Suomessa on satoja tuhansia työttömiä, ja niiltä aloilta, joille työvoimaa erityisesti halutaan ulkomailta, lähtee jatkuvasti suomalaisia työntekijöitä, koska tarjottu palkka ei ole työoloihin ja työn vaativuuteen nähden oikeassa suhteessa. Hyviä esimerkkejä ovat hoiva- ja ravintola-alat.

Normaalitilanteessa työnantajayrityksen, jonka on vaikea löytää työntekijää, on nostettava palkkaa ja parannettava työoloja. Näiltä voidaan kuitenkin välttyä, jos työvoimaksi aletaan haalia vähään tyytyviä maahanmuuttajia.

Yksi maahanmuutosta hyötyvä taho onkin elinkeinoelämä, joka on havainnut, että palkan ja työolojen parantamista edullisemmaksi tulee ulkomaisen halpatyövoiman lisäämisen lobbaaminen, jotta yritykset saavat työntekijöitä, jotka ovat valmiita tekemään töitä suomalaisia heikommalla palkalla ja huonommilla työehdoilla. Puoli-ilmainen ja nöyrä työvoima on yrityksille kannattavaa, mutta lasku lankeaa suomalaisille veronmaksajille, jotka veroista rahoitettavien sosiaalitukien muodossa joutuvat kompensoimaan tulijoiden elämiseen riittämättömiä palkkoja.

Suomen Perustan analyysissa osoitetaan, että halpatyövoiman palkkaaminen samalla heikentää monin tavoin kotimaisen työvoiman asemaa ja siten edistää kotimaisten työntekijöiden pakenemista alalta. Tätä elinkeinoelämä taas käyttää lisätodisteena siitä, että ulkomaista työvoimaa tarvitaan entistä enemmän. Elinkeinoelämä on siis luomassa ikiliikkujaa halpatyövoiman tarjonnan takaamiseksi. Ravintola-alan näkökulmasta asiasta on kirjoittanut myös Viisi tähteä -media, jonka artikkelissa todetaan suorasukaisesti, että alan liitot ajavat Suomeen mallia, jossa paskojen palkkojen takia yhteiskunnan on maksettava matalapalkkatyöntekijöille erilaisia tukia.

Maahanmuutto on jo oma teollisuudenala

Elinkeinoelämän ohella maahanmuutosta hyötyy myös monenlainen suoraan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ympärille syntynyt teollisuudenala, joka liittyy maahanmuuttajien oman kulttuurin ylläpitoon, kotouttamiseen ja työllistämiseen.

Kyse ei ole pienistä rahoista, sillä pelkästään valtion kotouttamisesta maksamat vuotuiset korvaukset liikkuvat 200 miljoonan euron luokassa. Turvapaikanhakijoiden asioiden hoitaminen on ollut tuottoisaa liiketoimintaa myös esimerkiksi lakimiehille, jotka ovat tehtailleet muun muassa valituksia kielteisistä turvapaikkapäätöksistä.

Kotouttamishankkeisiin riittää julkista rahaa eikä tuloksia juurikaan valvota, sillä kotouttamiseen käytetyt resurssit ovat yleensä itseisarvo, joiden summalla mitataan sitä, kuinka paljon kotouttamiseen on panostettu. Varsinkin vuoden 2015 siirtolaistulva aloitti kotoutusteollisuuden kulta-ajan erilaisille kotoutusta tukeville kännykkäsovelluksille ja maahanmuuttajien työllistämisprojekteille, joissa vain mielikuvitus on ollut rajana.

Hyötyjien joukossa on myös useita maahanmuutto- tai monikulttuurisuustoimintaan keskittyviä kansalaisjärjestöjä, joille Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on myöntänyt satoja miljoonia euroja. Suomen Uutiset on kirjoittanut esimerkiksi mediapersoonien Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Startup Refugees -projektista, jonka puitteissa Rantala ja Milonoff ovat vuoden 2017 jälkeen keränneet pelkästään STEA:lta reilusti yli miljoona euroa. Projektin saavutukset ovat jääneet epäselviksi, ja avustusvarat menevätkin enimmäkseen työntekijöiden palkkoihin ja palkkojen sivukuluihin.

Vasemmisto toivoo uusia äänestäjiä

Yksi usein vähemmälle huomiolle jäävistä näkökulmista on se, että etenkin vasemmistopuolueilla on valtapoliittinen intressi kannattaa maahanmuuton lisäämistä ja edistämistä. Suomen Perustan analyysissa osoitetaan, että tähän syynä on yksinkertaisesti se, että vaikka maahanmuuttajat äänestävät huomattavasti passiivisemmin kuin kantaväestö, kannattavat nämä usein vasemmistolaisia puolueita, jotka lupaavat eniten sosiaalitukia ja maahanmuuttajille omia erityispalveluja.

Vasemmistolle tilanne on ristiriitainen, sillä työntekijöiden aseman heikentäminen ulkomaisen halpatyövoiman maahantuonnilla on räikeässä ristiriidassa perinteisten työväenpuolueiden historiallisen tehtävän kanssa. Silti vasemmisto on valtapoliittisista syistä liittynyt maahanmuuton lisäämistä kannattavien joukkoon.

Vasemmistopuolueet eivät tietenkään lausu ääneen, että toiveena on saada maahanmuuttajista uusia kannattajia sitä mukaa, kun kantasuomalaiset duunarit siirtyvät suurin joukoin pois tukemasta vasemmistoa. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin johtaman hallituksen eräänä kärkihankkeena on työperäisen maahanmuuton voimakas lisääminen, jota Marin perustelee näennäisesti sillä, että ”tulevaisuuden työvoimatarpeisiin voidaan vastata”.

Kehittyvistä maista tulevien maahanmuuttajien vasemmistopainotteinen äänestyskäyttäytyminen on kansainvälinen ilmiö. Suomessa myös politiikkaan mukaan lähteneet maahanmuuttajat tai maahanmuuttajataustaiset ovat löytäneet paikkansa usein etenkin sosiaalidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreiden riveistä.

Media tuuttaa yksipuolista agendaa

Vuosikymmenien aikana länsimaissa tehdyt kyselytutkimukset kertovat, että enemmistö kansasta haluaa laittaa lopun massamaahanmuutolle, mutta enemmistön tahto ei useinkaan näy harjoitetussa politiikassa. Mistä tämä johtuu? Suomen Perustan analyysi osoittaa, että taustalla on ensinnäkin psykologisia syitä.

Vasemmistolaista politiikkaa myötäilevällä valtamedialla on oleellinen rooli sen mielikuvan luomisessa, että tavallinen ihminen olisi yksin maahanmuuttokriittisten ajatustensa kanssa. Kun media ja johtavassa asemassa olevat yhteiskunnalliset vaikuttajat toistavat päivästä toiseen maahanmuuttoa tarvittavan, milloin työvoimapulan tai milloin huoltosuhteen takia, on yksilön vaikea vastustaa joukkopainetta.

Kaikissa sosiaalisissa yhteisöissä veneen keikuttaja voi joutua vaikeuksiin. Yksi ryhmä maahanmuuttopolitiikan järkeistämisen tiellä ovatkin ne tavalliset ihmiset, jotka itse kärsivät muuttoliikkeestä, mutta jotka on saatu vakuuttuneeksi vallitsevan tilan säilyttämisen tärkeydestä ja siitä, että enemmistö kansasta muka kannattaisi asiaa. Näille ihmisille pelko poiketa joukosta tai käyttäytyä omalle sosiaaliselle ryhmälle poikkeavalla tavalla on iskostunut mieleen maahanmuuton ongelmia suurempana uhkana. Monet ihmiset luottavat maahanmuuttoa lobbaaviin auktoriteetteihin ja heidän luomaansa kuvaan siitä, että maahanmuuton lisääminen on väistämätöntä ja että ”kaikkihan sitä kannattavat”.

Keisarilla ei ole vaatteita

Maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen vahvistuminen eri maissa on kuitenkin horjuttamassa asetelmia. Suomen Perustan analyysissa Grönroos vertaakin tilannetta H.C. Andersenin satuun, jossa kuningas huijattiin käyttämään mielikuvitusvaatteita uskottelemalla tälle, että vaatteet olivat taikavaatteita, jotka vain todella jalot ihmiset näkisivät. Yhtä lailla monikulttuurisuudesta on luotu kuva, että se on rikkautta, jonka vain todella suvaitsevaiset ihmiset näkevät, ja ongelmien huomaaminen on vain osoitus henkilön moraalisista puutteista.

Maahanmuuttokriittiset puolueet ovatkin ottaneet Andersenin tarinan totuuden kertovan lapsen roolin. Saman roolin ovat ottaneet myös ne rivikansalaiset, jotka ovat avanneet suunsa maahanmuutosta ja todenneet, että keisarilla ei ole vaatteita.

Analyysi Ketkä hyötyvät maahanmuutosta? on luettavissa Suomen Perustan sivulta.