”Suomen velkaantuminen on yksinkertaisesti mahdottomalla uralla”

Valtiotieteiden tohtori Heikki Koskenkylä kokoaa yhteen viime päivien puheenvuoroja valtion erittäin nopeasta velkaantumisesta.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio (ps.) painotti viikko sitten, että valtiovarainministeriön pohjaesitys vuoden 2022 budjetiksi jatkaa vihervasemmistolaista löysää rahankäyttöä ja leväperäistä suhtautumista velkaantumiseen. Tavio totesi lisäksi, että työllisyystoimet ovat tekemättä ja valmistelu on levällään. Julkisen talouden paisuttaminen nähdään jopa työllisyystoimena. Samalla työn ja yrittämisen kannustimiin ei tule parannuksia. Kaikki tarvittavat säästö- ja työllisyystoimet jäävät seuraavan hallituksen harteille.

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Sami Yläoutinen on täysin samoilla linjoilla kuin Tavio. Yläoutinen lataa varsin kovaa tekstiä Helsingin Sanomien haastattelussa 14.8.2021. Hänen mukaansa velkaantuminen on uhka ja Suomen velkaantuminen on ”yksinkertaisesti mahdottomalla uralla”. Hän on myös huolissaan siitä, että hallitus päätti ylittää menokehykset vielä kahtena vuotena.

Nykymuotoinen menojen kehysjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2003 lähtien. Pandemian vuoksi kehyksistä luovuttiin vuosina 2020 ja 2021. VM ajoi menokehykseen palaamista ensi vuonna, mutta hallitus päätti toisin. Kevään kehysriihessä hallitus linjasi, että vaalikauden alussa sovittu menotaso ylitetään vuonna 2022 900 miljoonalla eurolla ja vuonna 2023 noin 500 miljoonalla eurolla. Keskustapuolue yritti harata näitä päätöksiä vastaan, mutta joutui lopuksi antamaan periksi.

Valtion tulot ja menot ovat olleet tasapainossa viimeksi vuonna 2008. Sen jälkeen valtio on velkaantunut lähes yhtäjaksoisesti. Tulot ja menot ovat rakenteellisesti epätasapainossa erityisesti väestön ikääntymisen vuoksi. Eläke- ja hoivamenot kasvavat ja samaan aikaan työikäisten osuus väestöstä pienenee. Tämän seurauksena Suomella on vakava kestävyysvaje, jonka suuruudeksi on arvioitu vähintään 10 miljardia euroa. Muilla pohjoismailla ei ole vastaavaa ongelmaa, koska niillä on työllisyysaste huomattavasti korkeampi kuin Suomella.

Yläoutinen viittaa haastattelussa valtiovarainministeriön niin sanottuihin painelaskelmiin. Niiden mukaan valtion velkaantuminen jatkuu tulevaisuudessakin vielä pitkään. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen kohoaa aikaa myöten jopa yli sadan prosentin. Yläoutisen mukaan ministeriö on jo lähes viisitoista vuotta korostanut, että julkisten tulojen ja menojen rakenteellinen epäsuhta pitää korjata tai lopputulos on ruma. Velan korkotason nousu voi johtaa tiukkaan menojen leikkauskierteeseen. Yläoutisen mukaan menojen kehysjärjestelmässä pysyminen on edellytys johdonmukaisen talouspolitiikan harjoittamiselle.

Valtion budjetin alijäämä oli viime vuonna peräti 18 miljardia euroa, tänä vuonna se on noin 14 miljardia ja vielä ensi vuonnakin noin 7 miljardia. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen kasvaa selvästi. Se on jo nytkin EU- ja OECD-maiden korkeimpia. Lähes 60 prosenttia. Emeritusprofessori Matti Virén on arvioinut, että julkisten menojen kasvattamisella ei ole pitkällä ajalla mitään elvyttävää vaikutusta. Virén sanoo, että massiivisen elvytyksen vaikutukset ovat lähinnä rahan kaatamista kankkulan kaivoon.

Julkisten menojen jatkuva kasvattaminen nostaa aikaa myöten myös Suomen kokonaisveroastetta, joka on kaikkien verojen suhde bruttokansantuotteeseen. Suomen kokonaisveroaste on jo nyt EU- ja OECD-maiden korkeimpia. Korkealla veroasteella on haitallinen vaikutus työnteolle, työllisyydelle ja yrittäjyydelle. Tätä ei Sanna Marinin punavihreä hallitus näytä tajuavan lainkaan, koska se painottaa toiminnassaan yksioikoisesti julkisten menojen kasvattamista velkaantumalla ja verotusta korottamalla.