Valtiovarainministeri Purra: Työperäinen maahanmuutto ei ratkaise ikääntyvän väestön ongelmia – Suomessa on liikaa ihmisiä työvoiman ulkopuolella

Työperäistä maahanmuuttoa tarjotaan usein ratkaisuksi ikääntyvän väestön ongelmiin, mutta jos tulijoiden kotoutuminen epäonnistuu, lasku lankeaa tavallisille veronmaksajille. – Ruotsin ja Euroopan kehitys osoittaa tästä vaarallisia esimerkkejä, muistuttaa valtiovarainministeri Riikka Purra.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli on perustunut jo kymmeniä vuosia laajaan sosiaaliturvaan, kattaviin ja kasvaviin julkisiin palveluihin sekä mittaviin tulontasausmekanismeihin.

– Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Suomessa julkiset menot ovat melko korkeat suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomessa pitääkin laskennallisesti tienata melko paljon, jotta maksetut suorat ja epäsuorat verot kattavat palveluiden käyttämisestä aiheutuneet kustannukset, valtiovarainministeri Riikka Purra huomautti tänään Talouspolitiikan arviointineuvoston raportin julkistustilaisuudessa Helsingissä.

Työllisyysaste ei kerro mitään

Suomen kansantalouden haasteista, kuten kestävyysvajeesta, on puhuttu julkisuudessa pitkään. Väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Samalla oppimistulokset ovat romahtaneet.

Työperäistä maahanmuuttoa on tarjottu usein ratkaisuksi ikääntyvän väestön ongelmiin. Purran mukaan olisi kuitenkin syytä tarkastella yksityiskohtaisemmin maahanmuuton ja työmarkkinoiden välisiä kysymyksiä.

– Pelkkä työikäisten määrä ei kerro mitään. Ei edes maahanmuuttajien työllisyysaste. Meidän pitää huomioida maahanmuuton tuottoja ja kuluja julkisen taloudenpidon näkökulmasta. On huomioitava tehdyt työtunnit ja tuotettu arvonlisä.

– Yhteiskunnan eri sektoreilla on myös erilaisia intressejä maahanmuuton suhteen. Elinkeinoelämän ja yritystoiminnan näkökulmasta työvoiman tarjonnan lisääminen on lähtökohtaisesti kannattavaa – siksi elinkeinoelämä sitä kannattaakin – ja usein kritiikittä. Maahanmuuttajien integraation epäonnistumisen kustannukset maksaa kuitenkin veronmaksaja lisäveroilla ja turvallisuusvajeella. Ruotsin ja Euroopan kehitys osoittaa tästä vaarallisia esimerkkejä, Purra sanoo.

Yritykset eivät kustanna suoraan haittoja

Taloustieteen käyttämästä moraalikadosta on kyse silloin, kun päätöksenteon kaikkia kustannuksia ei sälytetä päätöksentekijälle itselleen. Kustannusten sälyttäminen esimerkiksi veronmaksajille tai yhteiskunnalle voi johtaa epäterveisiin kannustimiin.

– Yritykset eivät osallistu suoraan esimerkiksi maahanmuuton haittojen kattamiseen tai kustannuksiin. Siksi poliittisen järjestelmän on välttämätöntä katsoa ilmiöitä kokonaisvaltaisemmasta perspektiivistä. Ja kyllä, kyse on myös arvoista, Purra toteaa.

– On vaikeaa määrittää huonon maahanmuuttopolitiikan, katujengien, rikollisuuden ja turvattomuuden kustannus ja kulu yhteiskunnan kirjanpidossa. Mutta se totta kai on olemassa. Ruotsissa monet yritykset tietävät jo kouriintuntuvasti, miten ongelma vaikuttaa liikevaihtoon. Kukaan ei enää voi sivuuttaa asioita.

Monessa ammatissa myös kielitaidon puute on este.

– Maailmasta eivät lopu ihmiset, jotka haluaisivat tulla korkean elintason maihin. Olisi varmasti mukavaa, jos kätevästi saisimme Suomeen suomen kieltä taitavia sairaanhoitajia, lähihoitajia ja muita ammattilaisia silloin, kun tarvitsemme. Näin ei kuitenkaan näytä olevan, Purra sanoo.

Taloudelliset kannusteet purevat

Puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta Suomen työmarkkinoilla tulisi Purran mielestä kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, kuinka paljon työn tai lisätyön tekeminen kannattaa työn tekijälle itselleen.

– Suomessa on liikaa työttömiä ja laajemmin ihmisiä työvoiman ulkopuolella. Ihmiset reagoivat taloudellisiin kannustimiin. Veropolitiikan tulisi ohjata kohti pienempää työttömyyttä.

Suomen julkinen talous on suurien haasteiden edessä. Hallitusohjelmaa kirjoitettaessa talouden näkymä oli vielä myönteisempi. Sen jälkeen julkisen talouden kuva on synkistynyt, Purra muistuttaa.

– Taloudellisen tilannekuvan vuoksi hallitus on aloittanut työn lisäsopeutuksen osalta. Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on juuri ilmaissut jakavansa käsityksen lisäsopeutuksen tarpeesta, Purra sanoo.

– Suorien menoleikkausten ohella on selvää, että tarvitsemme myös veronkorotuksia. Tätä työtä täytyy tehdä määrätietoisesti, ja kehysriiheen mennessä huhtikuussa on oltava tuloksia. Suomella ei ole enää varaa jatkaa linjalla, jossa valtion käyttömenot ovat kroonisessa epätasapainossa suhteessa tulonmuodostukseen.